pöytä on koreenaTänään on vapaa päivä ja leivotaan Ilon kanssa pullapitko ja jossain vaiheessa olisi tarkotus lähteä Kannaksen joka kuiseen läskisoosipäiväänkin, päivä on siis täynnä toimintaa! Tämä on sitte ihan oikean pullapitkotaikinan ohje, sellasen että taikinakoneesta nousee savua ja rattaat kitisee mutta voin lisäyksen jälkeen kaikki on taas hyvin. Tällasissa leivonnaisissa toi kaasu-uuni on todella ärsyttävä, kaikki palaa ja jää silti liian raa'aksi.
pitko
Tein puolikaan tuosta ja koska kananmunat ei tule 20 grammasina niin käytin pelkän keltsin ja säästin valkkarin voiteluun. Alhaalla oleva ehkä kryptisen oloinen 5+2+1 on vaivausaika; 5 minuuttia ilman voita ja rusinoita, 2 minuuttia kun voi on lisätty ja yksi rusinoilla. Mutta nuo ajat on roskaa. Ensin vaivataan kunnes taikinaan tulee sitko(tässä kohtaan rukoillaan pienkoneiden henkiä ettei rakas Kitchenaid leviä), sitten vaivataan kunnes pehmeneet voin palat on sekaisin taikinassa, lopun 1 minuutti on kutakuinkin oikein. Anna vaivatun taikinan levähtää muovin alla 10-20 minuuttia, jaa se kahteen osaan ja pötkötä paloista säikeet mistä tehdään pitko. Anna nousta noin tunti ja paista 180-200 asteessa.
piti laittaa kuvia pitkon tekemisestäkin mutta sitte se olikin jo valmis
ja heti kun silmä välttää! PumpkinJam-blogin uudenvuoden lupauksen innottamana laitoin juuria tulemaan ja illalla ehkä koitan vielä jos saisin ruisleivän tehtyä. Viimeksi juuret muuttui vaaleanpunaiseksi ja alkoivat kasvamaan hassua karvaa, nyt vähän pelottaa sama koska nuo on aivan liian innokkaita näin aikasessa vaiheessa.
juuriAinii ja näin unta että tein hirvittävän määrän vesirinkeleitä, niitä keiteltiin sellasissa isoissa ammeissa, sellasissa jossa pidetään elokuvissa avaruusoliota (tai sellasissa joissa tehtaissa paistetaan munkkeja, ne ei eroa mitenkään(mitä nyt toisissa on niitä avaruusolioita)).
välillä välissä
.jpeg)
5 kommenttia:
Mun täytyy laittaa myös juuret tulille. Heitin vähän aikaa sitten rakkaan ruishapanjuureni roskiin, kun alko jo vaikuttaa niin epäilyttävältä. Mutta ei ollut sentään vaaleanpunaista, eikä karvaista. Ajattelin kokeilla samalla myös rusinahapanjuurta.
Hei tuli mieleen pieneeni jokin aika sitten että onko noi sun hiivat aina tuorehiivoja? Tai siis määrät? Ainakin pullahiiva on kun sitä on tossa noinkin reippaasti.
joo tuoretta aina on.. joskus on ollut kuivahiivaa mutta kai se niissä luki tai naikin ohjeeseen kirjotin määrän tuoreena.
tuolla on nyt kaksi juurta tulossa, ruis ja tosi löysä vehnäinen, hyvin ne kumpikin kuplii mutta saa nähdä
Niin mä kyllä arvelinkin juu. Voisin tehdä uudenvuoden uhkauksen ja luvata tehdä kaikki leivät itse (tai poikkeuksena ostaa jotain kunnollista) jos nyt sais juuritilanteen kuntoon. Viime vuonna repsahdin jossain vaiheessa kun ruisjuuri alko olla pahasti hapoilla.
Oot tainnut tartuttaa leipäkuumeen, kun vähän jokaisessa blogissa vannotaan, että kuluvana vuonna opetellaan leivänleivontaa.
oishan se hienoa että leivän leivonta into olisi mun syytä mutten kyllä usko siihen :)
pitäisi ittenkin opetella uudestaan, jotenkin ankeita känttyjä on tullut vaan tehtyä eikä ole kunnolla jaksanut sitte panostaakaan
Kiitos hauskasta (voiko näin sanoa ruoka/leivontablogista) blogista. You make me laugh! :))
Lähetä kommentti