puistoja

tässä vaiheessa piknik-herkut näyttivät lähinnä jo taistelutantereelta

Sunnuntaina oli tollanen ruokabloggaajien piknik-homma Koffissa jossa nyt muutenkin tulee oltua aikalailla. Oli paljon ihmisiä, ainakin neljää piirakkaa, 200 salaattia, mun pari vähän kiireessä väännettyä patonkia ja lättästä ciebattaa, mansikkamohitoa(sori vadelma) ja pullotolkulla viiniä.

pikapatongit ruisrouheella

läpileikkaus

Sain sieltä jostain syystä valkosipulin ja siitä tein tämmösen pottufocaccian valkosipulistroisselilla. Pohjaksi focaccia valitulla ohjeella ja päälle oliiviöljyä ja stroisseli. Stoisselihan on yleensä se makea muru mitä leipomoissa lätkitään kaiken maailman pullien päälle(esim. big texax-pulla) mutta tämä on tällanen super valkkariversio. Joskus olen lukenut että parmesaani ja vastaavat alkaa heti kulahtamaan ja kuolemaan kun se iso juusto kiekko leikataan auki. Tässä ohjeessa käytetty parmesaani löytyi jostain jääkaapinperältä ja luulen että se oli jo ehtinyt syntyä uudestaankin.


valkosipulimuru
jokunen valkosipulin kynsi
jauhoja
oliiviöljyä
parmesaania
suolaa
pippuria
+muuta kivaa

Mortteloi morttelissa valkkarit, oljy, pippuri ja suola atomeiksi. Sekoita sekaan niin paljon jauhoja että kamasta tulee muroisaa ja laita sekaan vielä sopivan paljon parmesaania. Riivaa focaccia palloksi ja anna levätä jokunen tunti pöydällä, littaa ja laita stoisseli ja vähän öljyä päälle.

muruseni


koska ihmisistä ei saa laittaa kuulemma kuvia esiin ilman lupaa niin sensuroin ne, oikeesti ne kaikki 27 mitä otin ja silti käytin vaan yhen

hubbabubban makuinen mansikkamohito(sori vadelma), hitti varmasti 16-vuotiaiden keskuudessa

pizzamainos

Pain à l’ancienne siemenillä

gourmet hotdog-sämpylöitähän niistä tuli

Macaronit, voitaikina ja tämä pain à l’ancienne ovat olleet mun kovia vastustajia. Joskus historian hämärissä sain macaronit melkeen onnistumaan, nykyään en, voitakina jutuissa on vähän sama ongelma. Pasteijoissa ja vastaavissa taikinan voi sulaa usein osittain taikinaan ja tekee niistä rasvaisia ja sitkeitä. Tämä historian leipä taas on aina tosi hyvää mutta sen muotoilu on ollut mahdotonta, taikinasta kun pitäsi saada aikaan kaksi patonkia mutta se on aina ollut löysää velliä joka tarttuu ilmaankin kiinni. Taikina on usein myös tuntunut hajoavan heti pienestä vaivauksesta seuraavana päivänä. Erillaista tällä kertaa oli että käytin tavallisia vehnäjauhoja en hiivaleipäjauhoja ja taikinasta tuli löysä mutta ihan hyvin muotoiltava, melkeen liikakin jo.

vähän jäi reiättömäksi

pain à l’ancienne siemenillä
1. päivä "autolyysi"
250 g vehnäjauhoja
160 g vettä

Sekoita aineet tasaiseksi ja laita jääkaappiin yöksi tai kahdeksi.


2. päivä
30 g vettä
15 g seesaminsiemeniä
10 g pellavansiemeniä
6 g hiivaa
5 g suolaa

Anna siementen liota parikymmentä minuuttia vedessä, ota samalla eilinen esitaikina lämpenemään pöydälle. Paloittele esitaikina siemeniin ja lisää hiivaa. Vaivaa mömmöä niin pitkään että se menee hyvin yhteen, siihen voi mennä aika pitkäänkin. Lisää suola ja vaivaa vielä viisi minuuttia. Laita taikina öljyttyyn astiaan, anna taikinan levätä 90 minuttia, lyttää se(lättänäksi tai stretch&fold homma) ja anna levätä toiset 90 minuttia, littaa taas. Anna taikinan vielä turvota noin kaksikertaiseksi jokun tunnin ajan. Jaa taikina kahteen osaan, taittele palojen reunat itsensä alle(tästä oli kuva mutta tosi ruma) ja anna pötköjen levätä 10-20 minuuttia, nosta pötköt venyttäen pellille kaksinkertaisiksi ja paista heti 230 asteisessa uunissa.

parempi puoleni

kipparijuustoa

vuoden ensimmäinen leipä, pane francese

siinä se taas on

Tämän ihan saman herkkuleivän olen joskus ennekin pistänyt blogiin mutta nyt se tulee taas. Leipä on hyvin samaa kun ciabatta mutta tehty italialaistyyliseen esitaikinaan bigaan joka on kova, yleensä ciabatta on löysällä esitaikinalla tai vaivattu valmiiksi jääkaappiin.
Ja vaikka tämän ohje on todella helppo niin musta tämä ei ole ikinä onnistunut ihan täysin. Aikaisemmilla kerroilla leivät on "tunneloituneet" eli niissä on ollut sisällä yksi iso kupla tai luola. Tämän kertainen taas oli vähän liian kova ja vähän mautomampi. Tätä joutuu myös siirtelemään ja nostelemaan nousseena joka voi lässäyttää taikinan. Bigasta taikinan teko voi olla ehkä vähän hankalaa jos tämmösiä ei ole tehnyt paljoa koska kovaan taikinaan lisä vesi ja jauho ei välttämättä meni niin helposti. saksimalla esitaikinan veden juttu kuitenkin onnistuu ihan hyvin.

Huomenna sitte sitruunafocaccia..

paloiteltu biga

pane francese
esitaikina
140 g vehnäjauhoja
80 g vettä
3 g hiivaa

Vaivaa aineet sekaisin, ei tarvitse olla sitkoa. Anna taikinan nousta pari tuntia ja laita yön yli jääkaappiin. Esitaikinan voi käyttää hetikin mutta maukkaamman saa jääkaapilla.

taikina
kaikki aikasempi esitaikina
210 g vehnäjauhoja
150 g vettä
6 g suolaa

Vaivaa 3 minuuttia hitaalla ja 6-7 nopeammalla. Laita taikina lepäämään öljyttyyn astiaan 90 minuutiksi. Kaada taikina jauhotetulla pöydälle varovasti murjomatta sitä ja leikkaa paloiksi. Jauhota liina kunnolla ja nosta palat sille nousemaan 45 minuutiksi niin että äskeinen ylä puoli on alhalla. Liinalla voi olla myös vaikka auringonkukansiemeniä jotka tarttuvat leipiin. Nosta taas kääntäen pellille ja paista 225 asteisessa uunissa kullan väriseksi.

Tämmöstä leipää ei sitten missään nimessä saa syödä kuumana!
Varsikin löysätaikinaiset leivät paranevat jäähtyessään ja homma menee osittain hukkaan jos heti syö. Sama homma kaupan leivässä, ei kannata koskaan ostaa pakattua lämmintä leipää vaikka ihmiset luulevat että se tekee siitä jotenkin parempaa(ooh! ompa ihanaa ja tuoretta!). Leipä on vain pakattu liian kuumana ja menee pussissa nahkeaksi ja kuori pilalle siihen mennessä kun sen saa kotiin asti.

paloiksi

joskus lähtee pois polulta

ciabatta on mitä taivaallisinta sienten kanssa.. ja mun

Pidän niin paljon typerien otsikoiden keksimisestä, pelkästään niitä varten voisi olla blogi erikseen. Facebook on toisaalta jo se. Leipien leivonnassa aina välillä huomaa inhottavan jutun, leivontaan tottuu jotenkin liikaa ja alkaa huomaamattaan vetämään mutkia suoriksi ja yht'äkkiä huomaa että vaikka olevinaan tekeekin leivän samoin kun sillon joskuskin niin lopputulos on turha käntty. Kotisämpylä jolla voi hakata nauloja lähes heti kun leipä ei ole enää lämmin, muruinen tyhmä sisus ja hienot kuplatkin on kadonnut jonnekin. Mun leivät on ollut lähiaikoina tosi ankeita, voisin tietty syyttää kylmää ilmaakin mutta uskon silti että ongelma on tarkkuuden puutteessa.

Ciabatta on hyvä lääke ankeaan pullaan. Jos ei ole täysin huonoa ohjetta niin lopputulos on yleensä hyvä tai oikeen erittäin hyvä. Ciabatta tarvitsee aina vähintään sen yön yli lepäilyn ja ohjeet joissa sitä ei ole on huonoja(no ihan oikeesti). Ciabattan tekoon on musta kaksi perustapaa, toisessa koko taikina tehdään valmiiksi vaivauksineen kaikkineen ja laitetaan yöksi jääkaappiin ja toisessa tehdään esitaikina ja siitä vaivataan lopullinen leipä seuraavana päivänä. Mun mielestä koko taikinan vaivausmetodilla tulee parempi ja sitkeämpi leipä ja se on myös paljon helpompi tapa. Leipää ei välttämättä tarvitse edes nostaa enää seuraavana päivän vaan pelkästään leikata huopatossuiksi ja paistaa aamulle. Tällä voi hurmata naisia, luulisin.

Tämä ohje on silti sillä toisella tavalla, Ranskalaisessa esitaikinalla vaikka on Italialainen leipä.

valasleipä!

ciabatta
1. päivä
150 g jauhoja
100 g vettä
2 g hiivaa

Sekoita aineet yhteen ja anna taikinan levätä yönyli viileässä.

2. päivä
100 g jauhoja
90 g vettä
5 g suolaa

Sekoita aineet aikasempaan esitaikinaan ja vaivaa taikinaksi koneella kymmenisen minuuttia. Anna taikinan levätä tunti ja levittele se jotenkin kuten pellille nousemaan vielä tunniksi, älä murjo taikinaa.

aika vähä reikäinen

Leivän söin sienikastikkeella; sientä, hippu kermaa, sinappia ja yrttiä. Eikä yhtään enempää kermaa, vaan vain sen verran että sitä on kaikessa mukana. Mikään ei ole musta niin tyhmää kun tehdä kermakastikkeita joissa on purkkitolkulla kermaa(kookosmaitoa, tai muuta vastaavaa), onhan se hyvää mutta sen hunajamarinoidun kanan paikalla voisi olla vaikka yksinäinen tiskirätti, ei mitään eroa huomaisi kuitenkaan. Kamala määrä kermaa peittää vaan kaiken.

ciabatta x 2(=5)

,

oliivilla

Tein Ciril Hitzin ohjeella kaksi satsia ciabattaa, ensimmäisen ihan testatakseni ja toisen kun vanhemmat tuli vierailulle. Kumpaakaan en ihan ohjeen mukaan tehnyt; ohjeessa tehtiin löysä esitaikina jonka annettiin muhia yön yli mutta oman takinan annoin olla 5 tuntia ja tein lopullisen taikinan jonka annoin olla seuraavaa päivään. Toisen tein muuten ohjeen mukaan mutta lisäsin sekaan oliiveja ja fetaa. Valmiin taikinan yön yli muhitus antaa ciabattalle paljon paremmin sen sitkeän suutuntuman joka minusta tekee siitä sen ciabattan. Varmaan paras tapa nauttia ciabatta on Kanniston leipomon tapaan, väliin pestoa, vuohenjuustoa, aurinkokuivattujatomaatteja ja salaattia(mommommommo).

ilman oliivia

Tämä on musta vähän hankalampi ciabatta resepti kun yleensä koska tästä tulee todella löysä taikina ja muutenkin vähän suuritöisempi. Ensimmäisen satsin tein kolmasosana ja toisen 2/3 kokosena. 2/3 ohjeellakin tuli jo niin paljon leipää että jouduin jo nostettuja leipiä siirtelemään ja yhden laittaa jääkaappiin nousemaan. Pikkusen ne musta kärsi ja lässähti.


ciabatta

esitaikina
330 g vehnäjauhoja
330 g vettä
1 g / hyvin vähän hiivaa

Kaikki sekoitetaan yhteen ja annetaan muhia ainakin se 16 tuntia eli yön yli muovilla peitettynä.


ite taikina
kaikki esitaikina
613 g vehnäjauhoja
405 g vettä
18 g suolaa
7 g hiivaa

taikinaa ei saa murjoa että kuplat pysyy

Vaivaa kaikki aineet yhteen taikinaksi noin kymmenen minuuttia. Kaada taikina öljyttyyn astiaan lepäämään, taittele taikina 20 minuutin välein noin puolentoista tunnin ajan. Taikina on niin löysä että kädet kannattaa vaikka öljytä tai kastella vedessä ettei taikina tartu niin pahasti. Näissä taiteluissa taittelin taikinan sisään myös oliivit ja fetat. Valmis taikina kaadetaan hyvin jauhotetulle pellille ja venytellään hellästi neliön muotoon, neliöstä voi leikellä sämpylöitä tai pitkiä leipiä. Myös ciabattan päälle voi laittaa juustoa ja oliiveja muttein liikaa koska leipä ei jaksa enää nousta ja jää tahmaiseksi. nosta vielä leipiä pellillä 30-45 minuuttia.

Tätä leipää ei sitten todellakaan saa syödä heti kuumana, tunnin lepo parantaa leipää todella paljon.. tästä syystä tee aina ainakin kaksi kun kuitekin on pakko maistaa heti.

taittelun lomassa täytteet sisään.

fetalla on pieni pesä

ja huomasin olevani huono ihminen kun en ole vieläkään tehnyt mitään Appelisiineja ja hunajaa blogin haasteelle, oon vähän huono tämmösissä. Kiitti tunnustuksesta!