keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

munkkisaaren juustot

pitää testata eka
 

Vaikka kuinka mones kesälomaretki ja eväät, muuta en teekään. Paitsi ajan fillarilla ympyrää mutta sekin on usein yhdistettävissä kesä tai talviretkeen, eväillä ja usein ilman. Retki suuntautui kovasti Pihlajasaareen mutta päätyi Hernesaareen ankeahkoon puistoon. Ilmassa oli sateen uhkaa eikä saarella nökötys vesisateessa tuntunut hyvältä idealta. Ei lopulta satanut, ei ainakaan niin paljoa että se olisi haitannut minkään sortin nökötysharrasteita.
Eväsleipään olin ajtellut pistää perinteisen ja aina toimivan yhdistelmän paahdettua marinoitua paprikaa ja mozzarellaa mutta oluenjuonti muutti suunnitelmaa hiukan. Alkuviikosta oli Donut island panimon ja Jukolan juuston tasting-tapahtuma josta mukaan sai cheddaria niin piti vaihtaa se mozzarellan tilalle. Pelkkä cheddar sellasenaan ei toimi tässä, eikä leipään, ei tähän leipään, tein siitä siis tahnaa kun en muutakaan keksinyt. Sauvasekottimella cheddar, vähän kermaa ja takapihan ruohosipulia tahnaksi. Sen kummempaa ohjetta ei ollut mutta sama toimii fetalla niin ajattelin sen toimivan cheddarilakin. Toimi se, sauvasekoitin melkeen jätti toimimatta koska tahna oli aika jöötiä, lisää kermaa niin lopulta onnistui. Tahna on vähän kummallista, kuin juustonmakusta voita tai majoneesia tai munavoita. Toimii makean paprikan kanssa oikein hyvin.


alkuperäinen juuston pari


ah, torniherkut


#suomi100 eväät, Donutin bisse olisi maistunut paremmin


erittäin perinteinen, aina hyvä


torstai 1. kesäkuuta 2017

vantaanjoki

 näteintä limukkaa Vantaan portilla


En osaa seurata ohjeita, ne tuntuu niin pitkiltä ja vaativat minua tekemään asioita mutta silti Vantaan joen pyöräretkelle tein salaatin kirjan ohjeella. Anikon Lehtisen uuden Ihan ulkona kirjan ensimmäinen ohje on mexico henkinen pastassalaatti juurinkin pyöräretkelle. Salaattiin tulee pastaa, fenkolia, purkkimaissia, papuja ja kastikkeeksi muusattua avocadoa. Omaan salaattin tuli pastaa, sukellupukumaissia pannulla paistettuna, chiliä, korianteria ja kastikkeeksi muussattua avocadoa. Suuret linjat siis samat. Heidi toimi suoraan ohjeen saattelemana ja teki festariruokaohjeella kanamunkkeja. Kanamunkkeja, pastasalaattia, greippilimukkaa ja minttukeksejä jotka unohtu kotiin eli ihan hyvät eväät. Tommonen suolanen munkki on oikeen hauska herkku mutta keittelyn hitauden ja isotöisyyden takia tuollaisia ei tule kyllä usein tehtyä.
Retkenä ajettiin lähinnä pikku rimpsa ja istuskeltiin Vantaanjoen rannalla. Kaksi Vantaanjoenrantojenmiestä antoivat paikkansa rantaan pystytetyn puupöydän ääreltä ja siinä syötiin. Vierestä menee juna, sivusta tie ja toiselta puolelta joki, hurjasti jännää vuoden ikäiselle pienelle retkeilijälle. Hyvin se jaksaa ratsastaa takana, oma jaksaminen tulee kyllä vastaan, raskasta puuhaa.


uli uli! täysii!


lähisalaatti


kohta tuolta hyppää kala ja vie


etitään kaloja


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

keskiviikko 17. päivä

tryffeliä ja makkaraa


Kesävapaapäivä Helsingissä, vai satoiko sillon viime keskiviikkona? Ensin Kluuvin Pizzariumiin lounaalle. Ankea kioski muttei sentään keskellä isoa ostaria niiku vaikka Turussa tai Kampissa. Pizzan takia sinne pitääkin mennä, pitkään en edes viittinyt niitä edes maistaa koska palat näyttää kuivahtaneilta tiskissä. Onneksi viimein keräsin rohkeuden. Mahtavan hyvää.
Pien-kaupasta Ateneumin takaa ruotsalaisen tähti panimo Brekerietin Moses gose ja suomalainen Eka kerta. Pääsyy kaupungilla hillumiseen oli kuitenkin Anikon uuden Ihan ulkona-kirjan julkkarit Bier bier baarissa. Ei ihan perus ruokakirja koska se on jaettu erillaisiin kaupunkiretkiin ja eväisiin niitä varten. Retkillä ggrillataan tai mennää puistoon mölyämään tai mennään pyöräretkelle. Elsan siivellä lähdettiin vielä Löylyyn Robinin keikalle mutta pikku matkustalla meni totaalisesti hermo 100 metriä ennen määrän päätä. Kaikille helpompaa että ei sitte menty vaikka Robinin kumisaappaat kiinnostaa(no ei oikeesti, juksasin).

Huomenna pyöräretkelle!

brekerit ja brewcats
 

päätähti ja punainen planeetta


paljon kaljakuvia näin kokoperheen blogissa, kohta varmaan kiroiluakin


osmo on jo käynyt laatubaareissa varmaan enemmän kun monet kolmekybäset



keskiviikko 10. toukokuuta 2017

tuplasikailu, omena ja pähkinä

 vauvalle vettä ja mulle berliner weisse


Ei ole varmaan pariin vuoteen tullut mitään kilpailua mihin olisi pyydetty tai sitte en ole lähtenyt. Muutenkin sponssit ja lahjukset on kadonneet vuorten taakse, varmaan johonkin sisustusblogeihin joilla on valta. Voi olla että joku kilpailu on ollut mutta aihe on ollut munakkaan tuunaus(no siihen olisin lähtenyt) tai överipirtelö tai nuudeliviherpirtelösushihampurilainen jotain muuta, uusinta uutta joka käy läpi blogien tsunamin lailla, kaataen kaiken inhimillisyyden ja tahdon omaan mielipiteeseen. Tai sitte en ole kirjottanut mitään eikä sitäkään ole kukaan lukenut. Kilpailuissa tuntuu olevan kolme mahdollisuutta; teen hodarin, teen pizzaa tai teen jotain todellla kekseliästä ja lopulta sekavaa. Teen helvetin hyvän pizzan mutta pizza on aiheena tylsä ja lopulta valokuvassa näyttää cityjänön ja linja-auton kaksintaistelulta. Todella kekseliäästä tulee helposti todellä kekseliästä.

Niinpä teen hodarin, tein viimeksikin.

Snellmannin All natural possumakkara, ompulla koska possut nyt tykkää olla omenissa, pekonia tuplasikailuksi, ja pähkinöitä koska romanttisissa sikaluuloissani porsaat käyskentelevät raukeina vehreillä nummilla ja syövät maasta korkeista puista tippuneita pähkinöitä. Varmaan myös Snellmannin ja Veijon possut. Mainion ihastuttava makean tulisen ja rasvaisen suolaisen liitto.



kuusi desiä pähkinää, jänistaulu ja sämpylät


omppu, pekoni ja hasselpähkinä hodarit
hasselpähkinäsämpylä
250 g jauhoja
150 g maitoa
30 g voita
20 g sokeria
12 g hiivaa
5 g suolaa
30 g hasselpähkinöitä
Munaa voiteluun

Paahda enemmän pähkinöitä kun sämpylät tarvitsevat ja rouhi ne karkeaksi, säästä osa koristeeksi hodarin päälle. Pistä kaikki aineet paitsi pähkinät taikinan koneen pataan ja vaivaa taikinaksi, sekoita pähkinät mukaan. Jaa valmis taikina kuuteen osaan, pyöritä palloiksi ja anna levätä 10 minuttia jauhotetulla pöydällä. Itse käytin pyöritelyyn riisijauhoa enkä voidellut sämpylöitä, pinnasta tulee hauskan karhea mutta toisaalta vähän haalean värinen. Pyöritä palloista käsin välissä pötköjä ja anna niiden nousta pellillä puolisen tuntia. Voitele ja paista 225 asteissa uunissa, vartio pullia koska ne ottaa helposti liikaa väriä.

chilliomenahilloke
kolme omenaa
chili
pari lusikallista vettä tai omena mehua
hunajaa
sopivasti sokeria
suolaa, pippuria
yhden sitruunan mehu ja vähän kuorta

Palottele omenat pieniksi kuutioiksi ja chili pieneksi. Lisää ne kattilaan jossa on muut aineet. Keitä pienellä tulella kunnes ometa on melkeen hajonneet.

Paista makkarat ja pekonit. Leikkaa sämpylät auki, pohjalle sinappia, päälle makkara ja pekoni, päälle omppua ja pähkinärouhetta.


Here's Johnny!

 

maanantai 10. huhtikuuta 2017

pannuhommia

kolmas ja viimeinen tällä kertaa


Pannuleipämadness alkoi varmaan kahdesta syystä, tai kolmesta. Mutta suurin syy on helppous kun vauvan kanssa on kotona, aikaahan on mutta pikku peto roikkuu lahkeessa niin kovin kummosia ei voi tehdä. Pannulle vaan taikina pallo nousemaan, jonkun nousun jälkeen littaa pallon kattamaan koko pannun ja nostaa valmiiksi. Ja saa läträtä öljyn kanssa. Ensimmäinen leipä oli lähi-itä henkinen, päällä suolaa ja kokonaisia juustokuminan siemeniä. Toisessa päällä tomaattikastikkeen jämät eli melkein pannupizza. Kolmannen päällä juustojen jämiä.


kakkonen pääsi otamaan vähän liikaa väriä


pannuleipä
250 g vehnäjauhoja
140 g vettä
30 g oliiviöljyä
10 g hiivaa
5 g suolaa

päälle mausteita, juustoa, suolaa.. mitä vaan joka ei heti pala

Vaivaa aineista taikina, pyörittele taikina palloksi ja anna sen nousta öljytyssä rautapannussa. Aanna levetä puolisen tuntia, littaa taikina pannulle ja nosta uudetaan. Öljyä taikinan pinta kunnolla ja ripsuta mukaan mausteita jos tarvitsee. Paista 250 asteissa uunissa, kun leipä vaikuttaa valmiilta lörötä päälle ja reunoille vielä lisää öljyäja paista hetki.


pinnalla paahtuneet juustokuminan siemenet on hurjan hyviä 


  ja olihan siinä peksuaki



perjantai 31. maaliskuuta 2017

tuu tänne ni saat dunkkeliis hefe!

liian tasapaksu sisus


Kerran tein leipää jossa käytin olutta ja kassillisesta bisseä valitsin jostain syystä juuri sen perinteisen talousoluen, huono valinta.

huonoja ominaisuuksia leivänleivonta olueen olisi varmaankin
-Kaikenlainen haaleus ja vaaleus. Vaikka Kookaupan Peeällä ei maksa kun sen euron tölkki niin ei se siltikään tuo leipään mitään muuta kun lisää hintaa.
-Kitkeryys ja katkeruus ei oikeen vaan sovi. eli ei siis ipa.
-Happamat ja ihmehommat. Se jääkaapin perällä puolitoista vuotta maannut serkulta saatu tuliais geuze on varmasti jännä lisä taikinaan mutta ei.
-Ei liikaa alkoholia koska hiiva sammahtaa ennen hommia, alkolihan nostaa uunissa mutta se ei pelästään riitä.

hyviä
-Vaikka ei katkera ipa niin ehkä hedelmämehuinen johonkin pullavaan leipään? ehkä.
-Makeus on hyva ja oluen makeus on muutakin pelkkää sokerisuutta. Liika sokeri tietty taas pehmentää kuorta mutta toisaalta antaa väriä sille.
-Väri, mustasta makeasta stoutista saa varmaan helposti hyvän joulu tai pääsiäisleivän. Tai ruisleivän. Tai kunhan se ei ole liian paahteinen niin minkä tahansa hyvän leivän. Trendikäs mustikoilla, vaahtokarkeilla, munkeilla ja päärynoillä maustettu kymmenen vuotta tynnyrikypsytetty öky imperial stoutia menisi leivän leivonnassa hukkaan.


No mitä vaan voi testata ja ite valkkasin Franziskaner Weissbier Dunkel vehnäoluen, ei se mitään ihmeitä tehnyt mutta hyvä leipä tuli.


kuva tekee näistä tämmösiä pampulia


olutleipä
250 g vehnäjauhoja
190 g bissee
20 g kaurahiutaleita
8 g hiiva
5 g suolaa

Mittaa kaurat oluen sekaan ja anna imeytyä, lisää loput aineet ja vaivaa hyväksi. Anna levätä 45 minuuttia, leivo leiväksi ja anna nousta noin tunti. Paista 225 asteisessa uunissa.

aika tollanen kuravesimäinen väri

 

maanantai 27. maaliskuuta 2017

hiljaa virtaa

 "kato Irma, vettä!"


Kevätretki kevään ja syntymäpäivien kunniaksi katsomaan kun Vantaa virtaa mereen keväisellä innolla. Joka kevät pitäisi muistaa mennä katsomaan vettä mutta liian usein se jää. Vanhankaupungin koskelle pääseekin joka suunnasta ongelmitta. Eväänä cheddarsarvia rosmariinilla ja Omnipollon Karluminium kirsikkabisse (syndee myös Karlille koska tämä on sen synttäreille tehty, lukee ainakin pullon kyljessä). Minä täytin 37, Osmo viikko sitten yksi ja Vantaanjoki tuhatmiljoonaa ja monta lorotettua kuutiota vihertävänruskeaa kalojen kotimaata.



 käytsä tääl usein?  


putouksessa kolisi kivet


hyvä olla leivontablogissa vähän käntyn kuvaaki