lindt on muute ihme suklaafirma

voi linttiä

Koska; niillä on hyvän suklaan maine, mutta perus tumma(stokkan myyjä sano jollekin noin Valrhonan palet d´or konvehdista, se sika) maistuu muovilta, suurin osa konvehdeista on syömäkelvottomia mutta taas toisaalta niiden gianduja joulumantelit on taivaallisia, niillä on päräyttäviä kokeilevia täytesuklaita ja luultavammin ne tekee sataa erilevyä. Ja vaikka suklaa maistuisikin muovilta niin se niiden Touch Of Sea Salt on juuri sitä mitä suolasuklaan tulee olla.

Lindtiltä näyttää taas tulleen uusi linja suklaita, passion chocolat, joka on tätä trendikästä artisaanisuklaalevyhömppää eli tehdään suklaalevy ja sen päälle ripotellaan jotain kivaa. Kiva voi olla pähkinöitä, marjoja tai jotain kokeilevaa, punapippureita ja pekonia. Hommassa huonoa usein on se että herra suklaatier käyttää levyn suklaana jotain perushuonoa tukkuhalpista ja päälle heitetään ihan mitä sattuu miten vaan. Tollasesta levystä voisi tehdä täydellisen valkkaamalla suklaan joka sopii täytteisiin ja laatupähkinöitä ja muuta päälle.. sitä pekonia unohtamatta.

placeholderi graffaa, ihastuttavasta caramelia-suklaasta ganache suklaapapuruheella, se on se suuseksi

Nii, se Lindtin uusi jonka ostin on tummaa suklaata jonka päälle on ripoteltu suolaa ja karamellimurua, caramel & fleur de sel. Täydellinen suklaa siis mulle, kaikki mielijutut samassa paketissa. Silti kun suklaan avaa heti huomaa jotain kummaa, tämä tuoksuu ihan daimilta ei suklaalta. "Tumma" suklaa ei tosiaan ole kovin tummaa huikealla 49% prosentin kaakaomassamäärällä. Ei tämä pahaa ole koska täytteet on hyvät mutta vähän paremmalla suklaalla olisi jo tosi kiva. Hauskin juttu lopulta tässä on tumman suklaan sielu, muistan pienenä että Äiteen kanssa mentiin Karkkipussi kauppaan ja sieltä sai ostaa lohkareita tummaasuklaata. Silloin tummasta jäi mieleen lähinnä se että se oli mautonta, maistui vedeltä, samaan tapaan kun kaurapuuro ilman suolaa. Sen jälkeen kun aloitin suklaan harrastuksen odotin alussa sitä samaa makua mutta sitä ei koskaan löytynyt. Tässä suklaassa se maku on, Karkkipussin tummatsuklaatkin oli varmaan jotain hyvän maitosuklaan vahvuisia.

kaksi niistä yhdeksästä jotka toin matkoilta. Täydellinen Cluizel

(Luulen että mun pitää alkaa kirjottaa blogia mihin vaan avaudun ja mäkätän, ihan ilosta. Nyt taas jotenkin tuntuu että asiaa löytyy niiPn paljon mikä ei sovi tänne. Tekisi mieli kirjottaa siitä miten kauluspaidan osto on niin hankalaa kun ei niitä voi koittaa, tai ainakin nolotta vähän avata pakkaus, irrottaa ne 19 neulaa ja viedä se takaisin hyllyyn sekavana kasana. Mutta kuka helvetti ostaa 130 euron kauluspaitaa ilman testausta? Ja päätin mennä taas Pariisiin, tyttöystävän kanssa, kuhan hommaan jostain sellasen kesään mennessä. Kesä on kiva kun on niin paljon turisteja, vähän kun ois eläintarhassa mutta niitä saa ruokkia.)