perjantai 9. huhtikuuta 2010

ranskalainen ruisleipä(seikkailuleipä)

siitä tuli vähän hassu möhkö

Tahdoin leipoa jotain vähän erillaista kun mitä nyt olen muuten tehnyt, ainaiset patongit, pöh. Reinharttin kirjasta kaivoin pain au méteil ohjeen ja ajattelin että nyt illalla laitain juuren muhimaan ja seuraavana päivänä töistä tullessa väännän taikinan, nostattelen ja otan vaikka päiväunet. Homma ei ihan niin toiminut koska en tietty ollut lukenut ohjetta kovin tarkkaan ja seuraavana päivänä juuresta tehtiin toinen Juuri joka piti vielä pistää kylmään yön yli. Tein toisen juuren mutta koska kirjassa ohjeet on prosentteina niin kalkuloin ehkä jotain vähän vinoon ja sain ihan liikaa sitä tokaa juurta, osan pistin kylmään niinkuin piti ja osalla leivoin heti. Leivontaan kuului kuitenkin kuusi tuntia nostatusta eikä ollut sittenkään aikaa paistaa leipää niin pistin nousseen leivän kylmään ja sekin leipä jäi syömättä(huomattua tämän tein pikapatongin koska anarkistinen käntty alkoi ottaa päähän). Hyvänä puolena tässä on se että nyt näkee täsmälleen saman leivän ilman juuren yön yli säilytystä ja toisen taas ilman yön yli kylmässä nostatusta.

välileipä joka tuli odotellessa


Vaikka tässä ruisleivässä on itse ruista suomalaiseen ruisleipään verrattuna mitättömän vähän on maku silti hyvin samanlainen, tökättynä kuitenkin hiivaleipään. Hassua ettei mitään tän makusta oikeen kai myydä suomessa normaalikaupoissa, luulisi maistuvan monille. Vaikka ekasta leivästä tuli tosi ruma(syytän typerää pitkulaista nostatus koria) niin hyvähän siitä tuli, kuvassa ei muuten näytä rumalta mutta on se vähän säälittävä. Toista en ole vielä nostanut kun kirjoitan tätä, saattaa olla että siitä tulee ihan yhtä ruma.
Olen hyvin samallaista juurella nostatettua tehnyt paljon yksinkertaisemmalla ohjeella, toisaalta tässä vähän tuntui että mokailin jotain ja juureni on jotenkin hennolla päällä. Juuri olisi myös kai pitänyt vielä päivää ennen elvytellä, se olisi jo 4 päivää leivontaa yhteen leipään.

sisältä sentään huisin nätti


ranskalainen ruisleipä juureen mutta ei ruisleipäjuureen
eka päivä: mömmö
90 g vettä
90 g eloisaa 100/100 juurta
50 g ruisjauhoja
6 g vehnäleseitä

Kaikki sekoitetaan yhteen ja annetaan muhia kolmesta neljään tuntiin kunnes mömmö kuplii iloisesti. Mömmö siirretään yön ajaksi kylmään tai siirrytään suoraan seuraavaan kohtaan.

toka päivä: esitaikina
aikaisempi mömmö
100 g vehnjauhoja

Mömmön annetaan ensin lämmetä pöydällä ja sen jälkeen näistä vaivataan taikinamainen pallo, annetaa nousta kolmisen tuntia ja laitetaan kylmään.

kolmas päivä: taikina ja leivonta
150 g vehnäjauhoja
132 g vettä
126 g aikaisemman päivän esitaikinaa, huoneen lämpöisenä
50 g ruisjauhoja
6 g suolaa

Esitaikinaa jää aika paljon yli jos tekee näillä määrillä mutta kaksinkertaiseen menee jo melkein kaikki.
Aineita vaivataan taikina jossa on kunnon sitko ja annetaan nousta kolme tuntia kunnes se vähän alkaa näyttää merkkejä nousemisesta. Taikinasta muotoillaan leipä jonka annetaan taas nousta noin kolme tuntia. Paistetaan hyvin tummaksi.

jälkkäri, kiitti kondiittoritäti

4 kommenttia:

TiV kirjoitti...

Mulle käynyt vähän samanmoinen tapaus. Että jäin niinkus reseptin luku vähäiseksi ennen käsien tunkemista taikinaan.
No jaa, kyllähän se varmaan asiansa ajaa joissakin resepteissä, mutta en erityisemmin ole mitenkään monien päivien ja liian monien eri vaiheiden fani... Lueskelen yhtä ruotsalaista leipäblogia, missä tuntuu leipään kuin leipään menevän turkasen monta päivää. "Nopeista" leivistä en välitä lainkaan, tuntuu että hiiva maistuu läpi pahasti. Eli kultaisen keskitien kulkijoita ollaan, kyllä taikinatouhuissa yön yli menee.

aleksi kirjoitti...

mulla ei muuten ole varsinaista ongelmaa monenpäivän ohjeissa mutta kun sellasia lukee ne tuntuu aina tosi hankalilta.. se on vähän hassua.
mutta joo joku kahen paivan ohje on paras mutta en silti kyllä maista mitään hiivaa "nopeistakaan" ne on vaan ehkä vähän lattania maultaan.

Pekka Tolvanen kirjoitti...

Tässä näyttäisi nyt olevan sekä tommoiset rinkulat että viillot. Menee ihan ymmärryksen yli tuollainen, en meinannut eilen saada unta kun mietin tätä. Miten voi olla sekä rinkulat että viillot?

Toimiiko tämä nyt niin, että nostatuksen jälkeen nuo viirut jää nostatusastiasta leipään -> viillot -> uuniin -> avot? Vai paistetaanko tuo rinkula-astiassa?

Vai mistä on kyse? Kerro pliis.

aleksi kirjoitti...

rinkulat tulee tollasesta nostatuskorista joka on jotain pajua kai niin sinne jää väleihin jauhoa mistä rinkulat tulee.. ja sitä ei siis paisteta siinä ollenkaan