maanantai 26. heinäkuuta 2010

onko vai ei?

tämmöselle on tietty ranskaksi joku hieno nimi.. pain de seigle?


Tein pitkästä aikaa ruisleipää mutta aika on ollut tosiaan pitkä ja juuri näytti ja maistui vähän "hassulle". Pidän muutenkin siitä että laitan ruisleipäni aivan täyteen auringonkukansiemeniä ja paistan sen vuuassa, mutta vuoka on hajonnut kun olen pitänyt sitä uunin pohjalla vesi astiassa, kaikki tarttuu siihen kiinni. Päädyin tekemään ruisjuurella nostetun vehnäleivän josta joku intoilija saattaisi sanoa että sehän on silloin vain huono ruisleipä. Suomessa on kumma tapa huutaa lähinnä sen perään että onko leipä täysruista, ihan sama miltä maistuu(ja kaikissa leivissä on sokeria!! yyh yyh!!). Tämä epä-ruis-epä-vehnäleipä maistuu erillaiselta, vähän kun pitsan päällä paistetut kurkut, tutulta mutta vähän kummalta.. ja muuten paljon enemmän rukiilta kun kaupan täysruisleipä, oma juuri vaikka onkin vähän heikkona on vihanen pirulainen. Pain de Martin blogin Martin Johanssonin Surdegsbröd-kirjassa muuten suurin osa leivistä on ruisjuurella nostettuja vehnäleipiä. Martinilta taisi tulla just joku uusi kirja myös.

vielä kuuma


hyvin vaalea ruisleipä joka ei ole ruisleipä ihan oikeesti
1. päivä
60 g ruisjauhoja
60 g vettä
60 g ruisjuurta

Sekoita kaikki yhteen ja anna olla huoneen lämmössä yön yli. Samoin alottaisin myös tavallisen ruisleivän. Tämä ekan päivän raski nousi todella huonosti jonka takia päätin kikkailla ohjeen kanssa. Tästä tuli myös niin hapan että hiivan lisääminen olisi varmaan ollut ihan turhaa koska pikku hiivat olisivat heittäneet heti henkensä(ajattelee kohtausta elokuvassa jossa pahis tippuu laavaan. aaargh! ihan samalla tavalla).

2. päivä
120 g vehnäjauhoja60 g vettä
20 g grahamjauhoja
5 g suolaa
2 g hiivaa jos pelottaa ettei juuri olekaan hyvä

Vaivataan! Sitte annetaan levätä kunnes jotain tapahtuu, taikina ei välttämättä juurikaan nouse mutta tulee vähän ilmavammaksi. Kolmisen tuntia pitäis riittää. Muotoile leiväksi ja anna taas nousta pitkään, itsellä nousi kai nelisen tuntia joka oli liian vähän ja leipä repesi vähän pohjasta. Juurella nostettavia leipiä pitää tarkkailla tarkkailla enemmän koska juuri on paljon eläväisempää kun tavallinen hiiva. Paista.

tarjoilija! synthetisaattorissani on hiiva!


6 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Kuulostaa hyvältä. Tein just toista kertaa elämässäni ruishapanleipää,ja siitä tuli ihan hyvää.Jotenkuten mulle on jäänyt epäselväksi mikä on raskin ja juuren ero.

aleksi kirjoitti...

ruisleivän teko on tosiaan hämmentävän helppoa lopulta ja hyvää tulee..
musta tutuu että raski ja juuri termit menee ihan miten sattuu mutta omassa päässä ajattelen että raski on se joka tehdään juuresta muhimaan tai jos ohjeessa laitetaan aikasempana päivänä jauhot, hiiva ja vesi muhimaan.

Mervi P. kirjoitti...

Kuolaan täällä Japaninmeren takana näitä leipäjuttujasi. Täällä kaikki leipä on ihan k*kkaa, ruisleiväksi sanotaan pullaa, jossa pari jyvää. Suosituin leipä marketissa näyttää olevan jukurtilla maustettu kalpea paahtoleipä.

Muut leivonnaiset on kyllä hyviä, vaikkakin aika outoja.

Mervi P. kirjoitti...

Niin ja ite ei tietysti voi leipoa, kun kämpässä on tuommonen yhen kalafileen mentävä kaasu-uuni

aleksi kirjoitti...

no ei munkaan kaasu-uuni juuri öle isompi.. kai tohon sentään kolme kalafilettä menee :)

cebic kirjoitti...

Ihan mielettömän upeasti kohonnut leipä! Kunpa joskus itsekin oppisi tekemään oikeaoppista leipää :)

En ole kuin vasta kahdesti kenwoodiani käyttänyt, niin en tiedä mihin se pystyy. Yks kaveri nimes tuon aikakoneeksi :)