perusjuttuja; siivilä, pikkuveitsi viiltelyyn, vaaka, purkki, raappa ja hassuja pikkukuuppia jauholle(niitä ei oikeesti tarvi)Leivän leivonnassa verrattuna kakkujen väsäämiseen on musta mukavaa ettei tarvitse hirvittäviä määriä rojua pyörimään keittiöön(se on se fengtsui kato, vähemmän romua, enemmän iloa). Ihan oikeasti kakkujenkaan tekoon ei tarvita sellasta arsenaalia vempeleitä kun blogeista saa kuvan vaan taikinakoneella, kakkurinkulalla, paletilla ja massapussilla pääsee jo vaikka mihin. Luulen että monella kotikakkujen tekijällä on enemmän työkaluja kun monessa oikeassa konditoriassa. Perusleivän tekoonhan ei lopulta tarvi kun pöydän, jauhoa, vettä, hiivaa, suolaa ja tietty sen uunin. Leivän tekoon silti taikinan pyörityskone ja vaaka on aikalailla pakolliset, pelkällä vehnällä sen sijaan tekee vaikka mitä.
kaaos, siemeniä, ruisrouhetta ja tärkeä aine eli voiteluöljy.. lasipurkkeja Perusjeuhojen, suolan sun muun lisäksi on kuitenkin kiva olla jotain pikkuroinaa, sahanteräinen pikkuveitsi leivän pinnan viiltoihin, muoviraappa kaikkeen, niin pöydän putsaamiseen kun taikinan palotteluun. Siivilä leivän jauhotukseen, jota en kyllä enää käytä. Kaulin, pulikka tai vastaava vempain. Nosto korit ja vuoka on kyllä ihan kivoja.
pullasuti, paletti, pulikka, patukka jota voi käyttää myös aseena ja rissa. nämä ei ole enää niin mahti tärkeitä Jauhoja tietty, puolikarkeaa vehnää, perusruisjauhoja, hiivaleipäjauhoja. Kaurahiutaleita, siemeniä, rusinoita, pottuhiutaletta. Ja vettä. Erikoisemmat sihtiruisjauhot, durumit, ruisrouheet, leseet(no joo ei ne) ja muut on myös ihan kivoja. Vaikka musta joka leipään rasvan ja sokerin tunkeminen on lähinnä typeryyttä niin joihinkin ne menee, hunajaa kauraleipään, siirappia ruisleipään ja jouluhommaan, perussokeria pullaan. Rasvaksi voita(VOITA!), oliiviöljyä ja kaiken voiteluun voiteluöljyä, jotain kaupanhalvinta perusöljyä. Ja hiivaa pakkaseen sellaseen kaupan hedelmäpussiin murustettuna, ne pussit on mahtava apu muutenkin kaikkeen ettei taikinat kuivu.
kone ja kaaos. pienet pussit on tärkeä. purkki juurelle.Tärkein työkalu on kuitenkin oikea leipäveitsi. Se on jo epäkohteliasta leipää kohtaan johon on laittanut paljon työtä jos sen lopulta murjoo hengiltä jollain Ikean tomaattiveitsellä.
nostokori, vuoka ja se oikea veitsi
.jpeg)
12 kommenttia:
Nii-ih, mut, on se kiva, kun on joskus joku uus lelu. Sullakin on näemmä tommonen lammas :)
joo noita muita leluja kyllä löytyy vaikka kuinka :)
Raaka-aineisiin lisäisin vielä seuraavan:
Jos haluaa leipiin makua niin veden sijaan voi käyttää heraa, hapanneet maidot, piimää tai vaikka kasvisten ym. keitinliemiä. Näin on tehneet proot ja emännät kautta aikain.
Sulla näyttikin olevan ihan kiva kirjasto, jopa joitain samoja kirjoja kuin itselläni. Saanko kuitenkin suositella:
Jos kiinnostaa niin hyviä vinkkejä suomalaiseen monipuoliseen leivän tekoon löytyy esimerkiksi keittiömestarilegendan Jaakko Kolmosen kirjoista.
http://www.kokkikolmonen.com/tuotteet.html?id=6/
t. Jari
mä uskon kyllä enemmän nesteenä veteen ja kuinka sen käyttää, pitkiin nosto aikoihin ja vastaaviin.. sellasia ei vaikka piimällä tai muilla happamilla voi oikein tehdä, niiden happamuus hajottaa sitkoa ja leivistä tulee ilmavaa muhjua tai kosteita kasoja.
enkä juuri usko kokkien tekemiin leivonta kirjoihin tai leivonta juttuihin.. niillä on yleensä perusasiatkin hukassa.. ei leipuritkaan osaa sipulia leikata :)
hitsi, ihan mullistaa omaa leivonta-ajattelua jo se, että onnistuis tekemään sitä sitkeää ciabattaa iha ite..:) Miten vaatimattomista aineksista se silti tehdään.
En tiedä, onko vedellä merkitystä (no lämpötilasta olet jo puhunutkin), siis joku leipomo väittää leipovansa lähdeveteen jne..
Mutta se on varmaan totta, että pienetkin jutut vaikuttaa lopputulokseen. Pitäis vaan tehdä jatkossa näitä yhden leivän taikinoita ja tehdä ne HUOLELLA. Tää blogi inspiroi siihen:)
Hei
Tämä ei liity mitenkään tähän asiaan, mutta kysyisin. Tunnetko leivän nimeltä pain Charpentier? Olen juuri palannut Pariisista ja ahtanut leipää ja leivoksia 2kg verran(aika hyvin 10:ssä päivässä). Törmäsin siellä tuohon leipään ja se oli leipien taivaasta.
Mukava leipäblogi sinulla
en ole kyllä ikinä kuullukaan tollasesta leivästä.. ja nopeella googlauksella sekään ei juuri näyttänyt tietävän muuta kun että joku saman tyylinne kun pain au campagne..
mielenkiintoista :)
Uih, kiitos tästä. Silmät selällään tihrustin kuvia ja tuli nyt kyllä tarve alkaa heti kohta vinguttamaan omaa kithcen aidia. Vaan miksi minä en ole koskaan tajunnut murustaa sitä hiivaa pakkaseen? Ei sitä aina uskoisi miten tyhmistä jutuista voi oppia.
Jos kokkien kirjoihin ei kannata uskoa, niin osaisitko suositella jotain kirjaa joka tosiaan kertoisi suomalaisesta leipomisesta? Siis ”oikean leipurin” tekemää. Olisi tosi jees.
Kiinnostaisi täkäläinen tyyli, koska meillä Suomessa sattuu olemaan yksi maailman monipuolisimmista leipäkulttuureista. Itse olen erittäin tyytyväinen siitä, etteivät kaikki erilaiset ja hyvät leivät ole vaipuneet unholaan hillittömän sitkon etsinnän johdosta.
ei hyvässä leivässä ei ole mitään hillitöntä sitkon etsintää, sitko tulee kun vaivataan ja on perusjuttu. ilmän hyvää sitkoa ei tule leipää vaan muruista sotkua.. leivässä pitää olla sitko samoin kun uunin pitää olla päällä kun siinä paistetaan.
vaikka suomen leipäkulttuuria usein sanotaan monipuoliseksi niin usein se silti tuntuu olevan lähinnä ruispalaa ja paahtoleipää.. samaa löytyy kyllä muualtakin mutta meiltä puuttuu kokonaan vaikka hapan vaalea leipä. rieskoja ja vastaavia lättysiä taas löytyy kaikkialta missä on ymmärretty jauhaa jotain jauhoksi ja tehdä siitä puuro.
No voi herran jestas. Anna mennä vaan laput silmillä kuten tähänkin asti.
Suomesta muuten löytyy kunnolla kohotettu hapan vaalea leipä, on tehty jo sen sata vuotta tuolla itärajan tuntumassa.
se ei kauhean suomen leipäkulttuuria ole jos rajan tuntumasta joku vaalea juurella nostettu leipä löytyy.. ja oliko tuokaan juurella kohotettu vai vaan hapan.. siinä on eroa
ei tässä kauheasti lappuja silmille tarvita.. katsoo mitä nyt on kaupassa ja se on sitä elävää suomen leipää.. historiallista museokamaa löytyy varmasti vaikka mitä ja jotain kylien pikku erikoisuuksia ei kovin koko suomen jutuksi voi laskea. eli ota itse ne vaaleanpuneiset hippilasit pois päästä vaan ja katso lähi alepasta mitä on tarjolla.
Lähetä kommentti