keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

paistettu kesäkurpitsa pizza

voi pojat! canneloni!


Tuolla oli yhdessa blogissa siitä kuinka ei kukaan oikesti maista eroa purkki/pakaste ja tuoreiden vihannesen välillä varsinkaan valmiissa ruuassa joka nyt oli tällä kertaa pitza. Musta se alkaa olemaan vähän liian kärjistämistä jos kukkakaalista näkee jo väristä sen olevan pakaste, toisaalta purkkitomaateista(ja herneistä!) sanotaan usein että ne on parempia kun tuoreet kastikkeisiin. Purkkiherkkusieni ja pakastemansikkahan on oikeen hienoja esimerkkejä siitä miten prosessi muuttaa tuotetta.. saa olla aika hiekkapaperia kieli jos ei huomaa eroa. Pakasteen huonous tietty on vaan johonkin ruokiin liittyvää, pitxaan tai salaattiin pakastekukkakaalia en millään laittaisi mutta johonkin kurriin musta ne menee ihan hyvin.. Pakaste ja purkki kama on kivaa mutta kunhan pysyvät omalla paikallaan.

rehuja


Aleksin anti-valmistuote pitsassa on kokeileva kaurapohja ja hennosti tomaattipyrettä, chilisoosia ja oliiviöljyä kastikkeena. Päällä on paljossa öljyssä ja ripauksessa suolaa ja sokeria tiristettyjä ohuita kesäkurpitsan viipaleita ja tomaattia. Tomaatin päällä vielä kurpitsan paistoöljyä ja tuoretta timjamia. Niinkun kuvasta huomaa pidän pitsani hyvin simppelina, itse lätty, tomaatti ja juusto ovat pääosissa.

Paistetun pizxan kuva on aika kurjan näkönen(eli rustiikkinen), pitsa ei ole niin hyvä kuvaus kohde.. lättänä ja rusehtavan punainen vaan. Ja vielä tein noin pöydällä ja siitä piti yrittää siirtää jotenkin pellille joka ei ole niin helppoa, niinpä pitsat meni vähän ryttyyn ja täytteet keskelle kasaan. Mutta ite loppu tulos oli ihan mahtava ja osa iloa varmaan oli tuon kaasu uunin syytä, se kun on todella kuuma(koko koneeseen ei voi koskea). Pohja oli rapea ja sitkeä ja kaikkea mitä tahdon omasta pitzasta.

pala


pizzapohja kauralla n. 3 pikkasta, yhen palan pistin jääkaappiin juureksi leipää varten.
270 g vettä
350 g vehnäjauhoja
60 g kaurajauhoja
10 g tuoretta hiivaa
8 g suolaa

ps. osa vehnästä durumina ois kiva, vaikka toi 50 g.

Vaivataan tosi sitkoiseiksi ja annetaan levätä tunti, täytetään ja paistetaan. ei siihen kummia ohjeita tarvitse. Paistetaan niin kovalla kun uunin saa, naapurin pitserian pitäjää lainaten: "pizza on valmis kun tulee savua".

raakana ihana


Jotenkin sekavan psykopaatti kirjotelma tuli tänään, oon varmana istunut liikaa himassa. Tätä lukiesa voi sitte kuunnella The Rob Royssin hienon klassikko kappaleen Pizza pie(spotify lnkki).

5 kommenttia:

Hanna-Mari / Leipomo kirjoitti...

Onpa sulla komeita leipiä täällä blogissa. Olen itsekin kokeillut Jan Hedhin ohjeilla ja saanut hienoja leipiä, mutta aikaa vievää puuhaa on. On kyllä vaivan arvoistakin, kaupan leivät ei ole mitään kummoisia nykyään, jos niitä kaikkia viitsii edes leiväksi sanoa :)

aleksi kirjoitti...

monethan näistä on sinänsä aikaa vieviä mutta toisaalta ite tekemiseen ei juuri aikaa mene, nostamisiin ja muihin..

mulla melkeen kaikki ohjeet on omia, sillä hetkellä keksittyjä tai vanhoista muokkauksia. mutta yksi paras on kyllä Hedhin ohjetta mukaillen :)

Merituuli kirjoitti...

kiitos mielenkiintoisesta linkistä yhteen blogiin! en jaksanut kommentoida sinne, mutta mutisempa nyt tänne että tuoreen herkkarin erottaa kyllä tölkitetystä (_O_)silmälläkin, saati makuaistilla, eikä siihen tarvita kyllä hifistelyä.

hyvältä näyttää pitsasi, mutta sen sinä jo tiesitkin.

aleksi kirjoitti...

oliko tuo (_O_) silmä? :D
hienoa

Nelle kirjoitti...

hieno laulu. heräsin juuri ja kuuntelin. hyvä aamumusa.