tiistai 31. toukokuuta 2011

no oliko pakko

piirakkaa kahdelle, syön ne ite


Tein sen! Siis parsapiiraan. Ne on niin nättejä aina niin pakkohan se vihdoin oli tehdä. Ennen vaan ei ollut oikeanlaista vuokaa, vähän mietin että valmistuukohan parsat piiraassa valmiiksi ja pitkät asiat ruuassa tekee niistä usein vaikeasti käytettäviä. Ei kyllä spagetista. Jostain ääliö ideasta vielä keksin tehdä pohjan voitaikinaan jossa on hiivaa eli jonkunlaiseen köyhään croissant-taikinaan.

Lopputulos kyllä näyttää varmaan kauneimmalta piiraalta jonka olen koskaan väsännyt.


kaulaus


kaulattu parmesaanitaikina
taikina
240 g vehnäjauhoja
160 g vettä
8 g hiivaa
5 g suolaa

Ota voi pehmenemään pöydälle. Vaivaa aineista taikina. Tai osta kaupasta voitaikinaa, ei lehtitaikinaa eikä torttutaikinaa, ne on roskaa.

voin piilotus


oheinen kuva 1, voin taittelu


kaulausmassa sinne väliin
80 g voita
10 g parmanjuustoa
10 g vehnäjauhoja

Muussaa kaikki aineet tasaiseksi massaksi. Muotoile kummastakin taikinasta ja voista neliöt, voimassa neliön pitää mahtua taikinan päälle. Taittele voi taikinaan ja laita taikina lepäämään jääkaappiin muovissa tunniksi, ilman muovia taikina kuivaa liikaa ja voi repeillä kaulaillessa. Kaulaus ja askartelu juttuja en edes yritä selvittää taas, ne selviää oheisista kuvista(tai sitte ei). Kaulaa taikina kaksi kertaa ja laita jääkaappiin taas mielummin pariksi tunniksi. Kauli taikina ja asettele piirakkavuokaan, laita se taas kylmään.

toinen oheinen kuva, kaulaus neljään


täyte
riittävän monta parsaa
juustoa
kevätsipulia
munamassaan yksi muna per desi maitoa

Laita uuni lämpenemään jonnekin kahteen sataan. Siivoa parsat ja tee munamassa, muista maustaa suolalla sillä ilman suolaa tuo on nyt vähän mauton. Pilko sipuli, laita sipulin vaaleaammat osat piirakkapohjalle ja vihreät varran osat sekoita munamassaan. Asettele parsat vuokaan, raasta juustoa päälle ja kaada munamassa perään, pistä uuniin ja paista.


piirakka yhdelle, ahneelle


maanantai 30. toukokuuta 2011

varrasta ja latva-artisokkaa

varrastaikinaa on ihastuttava käsitellä, se on hyvätapaista


Jatkan tolla viime kerran sunnuntai jauholla mutta tällä kertaa ihan omalla kokeella. Leipä on aika perusvarras, öljyllä ja ruisjauholla. Leipään piti myös vähän lisätä lisää pellavan siemeniä vaikka jauhomixissä niitä oli mutta se oleminen tuntu jäävän aika periaatteen tasolle, kokojauhomäärässä tähän leipään taisi olla 3 siementä. Tämän sämpyläjauhon huonona puolena muutenkin tuntu olevan se että siinä kyllä oli vaikka mitä mutta kaikkea niin vähän ettei niitä edes huomaa. Lisää vain vesi ja hiiva(ja kaikkea sitä mitä jauhossa on muutenkin mukana jos tahdot tietää että siellä on jotain). Toi jauho myös tuntuu vaivaantuvan kummallisesti, menee jottekin lötköksi heti.


varras
220 Sunnuntai sämpyläjauhoja
160 g vettä
20 g ruisjauhoja
5 g pellavansiementä
4 g hiivaa
-
20 g öljyä
5 g suolaa

Sekoita kaikki paitsi öljy ja suola yhteen heti töistä tullessa ja mene päiväunille pariksi tunniksi. Lisää öljy ja suola ja vaivaa noin kahdeksan minuuttia. Anna taikinan levätä pöydällä puolituntia, rullaa pötköksi ja askartele vartaaksi. Nosta leipää 45 minuuttia ja paista.

aika reikästä tuli näinkin rasvasesta taikinasta


artisokkatahna
purkkiartisokkaa mutta ei halvinta, se maistuu eiliseltä kaurapuurolta
oliiviöljyä
parmanjuustoa
valkosipulia
sinappia
pippuria, suolaa +

Muussaa vaan sauva sekoittimella kaikki tahnaksi. Ei kannata käyttää liikaa nesteitä tai lopputulos ei ole levitettävä vaan kylmä artisokkakeitto.
Ensin tossa otsikossa luki levite mutta musta se on kauhea sana, tuotteen myyntisana, "juustolevite" eli mönjä jossa juustoa on juuri nimeksi. Levite myös kuulostaa typerältä kaunistelusanalta vähän kun myky klimppisopassa.

lopussa kiitos seisoo vai kiitoksella


pastis de marseille


torstai 26. toukokuuta 2011

tieteellinenkoe



Kaupassa törmäsin Sunnuntai monivilja sämpyläjauhoihin ja jostain ihmeen syystä tahdoin testata ja varsikin testata sitä takapakkarilla olevaa sämpyläohjetta. Kaikki hassuttelut lämpimästä vedestä, hiivan sekoittamisesta osaan jauhoja, suolan ja sokerin liottamisesta veteen ja jauhon hitaasta lisäilystä taikinaan hyppäsin kyllä suoraan ohi. Kaikki vaan sekoisin ja vaivaus. Mixihän sisältää lähes kaikki siemenet ja viljat jotka ihmiskunta tuntee, lisänä on kanssa vanha kunnon jauhonparanne, hapate ja mallastakin vähän. Samanlaisia valmissekotuksia käytetään myös leipomoissa mutta niistä puuttuu ainakin vehnä joka tässä on mukana. Tämmöset mixit olisivatkin paljon käytännöllisempiä jos ne sisältäsi pelkät jyvät ja rouheet, voisi itse valita millasta lastulevyä sämpylöistään tahtoo ja vaikka liottaa rouheet ensin.

ruma repeys


Miksei jauhofirmat lähetä mulle lahjuksia? Jos joku sokerifirma lähettäisi sokeria niin lupaan tehdä pontikkaa.


minivilja
195 g moniviljamixiä
125 g vettä
12 g voita
8 g sokeria
8 g hiivaa
5 g suolaa

Tämä on 1/4 alkuperäsestä ohjeesta eli tosi pieni, silti tästä ohjeen mukaan olisi pitänyt tulla kuusi sämpylää, mä sain kaksi(jotka on kyllä aika rökäleet). Taikinasta tuli myös kumman löysä, ehkä mittasin jotain väärin? Ohjeen sämpylöiden puolen tunnin nostoaika oli kyllä ihan liian pieni ja sämpylät repesivät pohjasta miten sattuu ja näyttivät valailta. Tällasissa ohjeissa ei kai edes odoteta että kukaan vaivaisi taikinan valmiiksi vaan pelkästään sekoittaa aineet yhteen. Valmiit sämpylät oli kyllä oikeen maukkaita mutta ei mitään erikoista, enemmän olisi kyllä saanut olla niitä muruja ja litisteitä.

Vaivaa kaikki aineet yhteen noin 8 minuutin ajan koneella. Anna taikinan levätä puoli tuntia, muotoile ja anna nousta puoli tuntia. Nousu ja lepoajat oli ohjeesta taikina tekotapa ei. Paista 225 asteissa uunissa 12-15 minuuttia.

tarjoiluehdotus


Huomenna testaan jauhoja omalla ohjeella.. jos ehdin.

tiistai 24. toukokuuta 2011

oliiveitä, suklaata ja voita

kohta oon syönyt jo kaikki!


Katoin jotain typerää ruoka ohjelmaa pikkuleivistä, pikkareista ja pipareista niin ajattelin itsekin jotain askarrella. Tahdoin tehdä täytettyjä mutta kaapissa ei ollut ganacheen kermaa niin ajattelin laittaa oliiviöljyä, onhan tosi muodikasta muutenkin suklaan kanssa. Timjami tuli sekaan vaan koska se sopii niin hyvin oliiviöljyn kanssa.

Sable massaa säästin puolet huomiselle. Seuraaviin pikkiksiin voisi keksiä jonkun vielä hurjemman täytteen, valkosuklaaparmesaaniganache? tomaattihillo? kurkkugeeli?


sable-pikkarit(sairaan maukas ohje muute)
260 g vehnäjauhoja
140 g voita
100 g sokeria
muna
2 g leivinjauhetta
ripaus suolaa
munausta munaamiseen(muna, vettä, suolaa)
vaniljaa

Vaahdota pehmennyt voi ja sokeri, lisää muna ja sekoita tasaiseksi. Lisää yhteen sekoitetut jauhot, suolat, leivinjauheet ja sekoita tasaiseksi. Kaulaa massa ohueksi ja ota pyöreällä muotilla pikkuleipiä, voitele pikkuleivät ja paista 180 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

tulossa, tulossa


timjami-oliiviöljy-ganache
85 g tummaa suklaata
20 g oliiviöljyä
3 g maissitärkkelyssiirapia
ripaus isokiteistä suolaa ja kuivattua timjamia
4-5 tippaa vettä

Sulata kaikki vesihauteessa nopesti liikaa kuumentamatta ettei oliiviöljyn maku lähde pois. Anna ganachen viiletä ja lisää hyvin epäsuklaamaisesti pari tippaa vettä (varovasti!) juuri ennen piparien täyttöä. Sekoittele kunnolla, massan pitäisi heti kovettua selvästi ja olla vähän saman tyylistä kun joku Nutella. Veden pitää olla aika saman lämpöistä kun suklaamassan tai suklaa klimppiintyy. Levitä suklaamassa pikkuleivälle pienellä paletilla, nuolijalla tai massapussilla pursottaen(jos tekee yli 4 pikkaria). Lätkäse toinen pipari suklaan päälle kanneksi.

näissä täytekin vielä kiiltää ja on löysä


jeah



maanantai 23. toukokuuta 2011

häppää ja hipstereitä

monet ravintolat oli vähän "hassuja" mutta tämmösiä sumppikiskoja sais olla joka kulmassa


Launtaina sitte oli se paljon mesottu ravintola-päivä. Omaa raflaa en pystyyn saanut vaikka ideoita oli typeristä vielä typerämpiin, parhaana ideana tietty ranskalainen bistro jossa ei myytäisi mitään muuta kuin pastista ja röökiä, huonolla palvelulla tietenkin. Järki-ideanahan olisi tietty ollut joku täytettyjä patonkeja kauppaava kiska mutta otin asian kai liian teknisesti enkä sitte tehnyt mitään. Ilman kauppapaikkaa ja uunilla jossa paistaa kaksi pikku leipää kerrallaan ei oikeen saa hommaa kasaan, leipien nostatuksenkin kanssa olisi ollut aika kikkailua. Ensi kerralla jotain sitte.. jos lainaan jonkun oikeaa leipomoa? Oikealla uunilla käntyt sais hetkessä tehtyä.

Päivän saldona oli 5 ravintolaa, ihan kivat tapakset, kahvia, pari mimosaa ja jokunen bisse koffin puistossa. Yksi niistä oli tuorepirtelökiska, eikä smoothiet voittanut vielä nytkään mua puolelleen(Shasaa Helsinkiin odotellessa). Herkut maistui vähän siltä kun ei keksi mitä ruokaa tekisi ja lopulta yhteen laittaa kaikkea hunajasta guarkumin kautta polentaan. Sekametelisoppaa.

se ikkuna leipäkiska josta oli Hesarissakin, jono oli hyvä jo aamusta


stickybonbon


mimosat ja hipsterit kadulla


tapakset, vai oliko nää nyt pinxot oli ainoa oikeampi ruoka


mimosalla oli kaikki Punavuoresta jotka on jotain


ainoa mitä on tullut leivottua, juustosarvi/croissantti


maanantai 16. toukokuuta 2011

suomileipä eli taas tuhlattiin valtion varoja hornetteihin

kasa


Suomileipä lätkän kunniaksi, mitään sen erikoisemman suomalaista tässä ei kyllä ole. Hyvä leipä. Jos vaikka tiedänkin vaikka mitä turhaa nippelitietoa leivästä ja siihen liittyvästä niin lätkästä en tiiä mitään. En olisi ilman Facebookkia varmaan edes tiennyt koko kilpailuista. Tämä on hyvin äijänen leipä näin vaaleaksi vehnäleiväksi ruisrouheella, ruisjauholla ja siemenillä.

hyvä paisto, hyvä leipä


suomileipä
170 g vettä
100 g jauhoja
35 g ruisrouhetta
20 g ruisjauhoa
20 g sesamin siemeniä
4 g mallasjauhoa
3 g hiivaa
+
110 g jauhoja
5 g suolaa

Sekoita ensimmäiset aineet yhteen ja anna muhia pöydällä 2-3 tuntia. Lisää jauhot, sekoita koneella kaksi minuuttia, lisää suola ja vaivaa nopeammalla vielä 6 minuuttia. Anna taikinan levätä öljytyssä astiassa tunti. Muotoile leiväksi ja nosta 45 minuttia ja paista kuumassa uunissa.

placeholderi robotti


torstai 12. toukokuuta 2011

ohrahommia

oh!rakkaani! pusi pusi pusi lär lär


Sara la Fountain kerto eilen mulle että meksiko(texmex?) ja (jenkki)italia on suurimmat tulevat ruokatrendit mutta olen toista mieltä, oikea vastaus on ohra. Ohra on sentään virallinen ja aito alkuperäinen suomen viljalajike ja ruisleivät ja riisit karjalanpiirakoissa on vaan uutuushömpöttelyä. Kuitenkin uljas suomalainen syö perurpo vain kilon ohraa vuodessa. Omaa ohran käyttöä jos ajattelee niin ehkä jossain sellasissa määrissä tosian pyörii, ohraleipää en ole tehnyt pariin vuoteen mutta ohraa tulee sillon tällön käytettyä ruuissa. Ohraleivän teossa pieni ongelmansa, lähes kaikki ohjeet on rieskoja, rieskoja jollain hassulla nimellä tai ankeita lättäniä leipiä. Ei sinänsä mitään vikaa rieskassa mutta välillä muutakin. Ulkomaan kirjoissakaan ei oikeen tunnu olevan ohraleipäohjeita vaikka kaikkea muuta mahdollista ja mahdotonta kyllä löytyy. Keksin sitte oman ohjeen josta piti tulla jonkun sortin varras mutta tulikin pötkömäinen rieska! Ohralla on selvästi rieska sielussaan. Leipä oli niin hyvä että viilasin ohjetta vähän ja tein siitä jotain patonkimaista.

en viiltänyt kun on niin löysä taikina, olisivat vaan lässähtäneet


ohra kaksi pientä patongin omaista pötkälettä
165 g vettä
140 g vehnäjauhoja
80 g ohrajauhoja
10 g öljyä
10 g hunajaa
7 g hiivaa
5 g suolaa
(5 g pellavansiemeniä)

Vaivaa kaikki aineet taikinaksi koneella 8 minuuttia. Alussa kannattaa katsoa että kaikki aineet menee kunnolla sekaisin eikä padan pohjalle jää irtojauhoa, ohralla on paha tapa varoa vettä. Anna taikinan levätä puolitoista tuntia öljytyssä astiassa tai kunnes se on selvästi noussut. Jaa taikina kahteen osaa, taittele jonkun sortin neliöksi ja nosta venyttäen nousemaan pellille. Käytä paljon ohrajauhoja. Paista 230 asteisessa uunissa.

sain Saralta myös järjettömän kokosen ketsupin


maanantai 9. toukokuuta 2011

zopf maailmoiden valtias

HÄN JONKA NIMEÄ EI PIDÄ MAINITSEMAN! ZOOOOPF!


Sopf on kumma leipä. Samaa keskiluokkaisten leipien perhettä kun rakas pullapitkomme, challah summuut, briossi on sitä rikasta perhettä. Kumman zopfissa tekee sen nimi joka kuulostaa pahalta viholliselta suoraan seitsemännestä ulottuvuudesta Doctor Whossa tai muussa vastaavasssa pop-kulttuurin kulmakivistä. Sopfin nimi on suomennettyna mato joka jyrsii yössä. Silti zopf on vain fiini ulkolainen pulla. (voisin joskus pitää blogi kilpailun siitä että kuka huomaa kaikki typerät viittaukset ja lainaukset joita tungen näihin juttuihin huvittaakseni itseäni)

EX-TeR-MI-NA-TE-!


herra Hedhin zopf
esitaikina
125 g täysmaitoa, itse käytin maitojauhelirua
125 g vehnäjauhoja
10 g hiivaa
5 g hunajaa

Sekoita kaikki aineet yhteen ja anna esitaikinan muhia puolisen tuntia.

taikina
250 g vehnäjauhoja
40 g voita
37 g sokeria
5 g suolaa
1 muna

Lisää esitaikinaa, muna, sokeria ja loput jauhot, vaivaa 3 mintuuttia ja lisää voi. Vaivaa vielä 5 minuuttia, lisää suola ja vaivaa vielä kymmenisen minuuttia nopeammalla kunnes taikinassa on hyvä sitko. Taikina on niin kovaa että tämän kanssa saa pelätä että rakas Kenwood räjähtää alkuhiukkasiksi, samoin kun tekisi oikeaa pullapitkoa. Anna taikinan levät puolituntia ja leivo kahdeksi säikeeksi joista voi näpertää pitkon. Alla on kuva josta pitäisi selvitä kuinka oikea zopf pitko tehdään mutta saa olla aika pitkotarzan että tolla ohjeella saa mitään aikaan, niipä väänsin normipitkon. Nosta pitkoa noin tunti kunnes se on massiivinen ja paista 200 asteisessa uunissa, laske lämpöä jos pulla meinaa palaa. Voitele zopf ennen nousua ja nousun jälkeen munalla.

ottaa mallia madosta joka jyrsii yössä


keskiyönmato kalliossa


Nyarlathotep, ryömivä kaaos


torstai 5. toukokuuta 2011

ne leipämausteet

se on vähän olmi, näin ulkoa


Anonyymikommentoija kysyi käytänkö leivonnassa leipämausteita siis noita perinteisiä aniksia fenkoleita sun muita. Joitain maisteita tulee käytettyä mutta noita perusjuttuja pari kertaa vuodessa johonkin joululeipään. Pippuria ja muskottipähkinää kyllä tulee aika usein käytettyä leipiin. Asiahan tarvitsee tietenkin korjausta.

Seuraavaksi mazariini-piirakka.. tai mikä lie tosta nyt tuleekaan. (päivitys, tuli muttei mazariini vaan jokin brownie sekamelska)


vesi, öljy ja mausteet


fenkolileipä
240 g vehnäjauhoa
160 g vettä
30 g oliiviöljyä
6 g hiiva
5 g suolaa
2 g fenkolia kokonaisena
jokunen rusaus pippuria


Vaivaa kaikista aineista taikina, sekoita ensin hitaalla 2 minuttia ja nopeammalla 8. Fenkoleita voi vähän morttelilla morteloida pienemmäksi. Itse unohdin kerrankin suolan kokonaan ja huomasin että taikina oli noussut ihan järkyttävästi puolessa tunnissa ja oli pakko maistaa mikä meni vikaan, suola puuttui. Anna taikinan levätä öljytyssä astiassa 2-3 tuntia, lättää taikina pari kertaa nousun aikana. Muotoile palloksi ja anna nousta 45 minuttia, viillä ja paista 230 asteisse uunissa.

plä plä plä


sokeriöveri


Kaapissa olleesta kovettuneesta marssipaanin pötkäleestä kehittelin mazariinileivoksen täytettä mukailevan piiraantäytteen. Mazariinin täytemassahan on kakkupohjan tyylinen mömmö joka on tehty lähinnä mantelimassasta, voista ja munasta. Omaan täytteeseen laitoin myös vähän valkosuklaata ja mantelimassan paikalle vanhan marssipaanin joka olisi varmaan kuollut lopulta kaappiin. Niinkuin aineista voi arvata piirakka on lähes tyrmäävän makea mutta ihan hyvää silti, vähän kun valkoinen mutakakku tai vastaava. Jostain syystä tolla ei ole kyllä mitään tekemistä mazariinin kanssa.

tahmaa!


tiistai 3. toukokuuta 2011

Pain à l’ancienne siemenillä

gourmet hotdog-sämpylöitähän niistä tuli


Macaronit, voitaikina ja tämä pain à l’ancienne ovat olleet mun kovia vastustajia. Joskus historian hämärissä sain macaronit melkeen onnistumaan, nykyään en, voitakina jutuissa on vähän sama ongelma. Pasteijoissa ja vastaavissa taikinan voi sulaa usein osittain taikinaan ja tekee niistä rasvaisia ja sitkeitä. Tämä historian leipä taas on aina tosi hyvää mutta sen muotoilu on ollut mahdotonta, taikinasta kun pitäsi saada aikaan kaksi patonkia mutta se on aina ollut löysää velliä joka tarttuu ilmaankin kiinni. Taikina on usein myös tuntunut hajoavan heti pienestä vaivauksesta seuraavana päivänä. Erillaista tällä kertaa oli että käytin tavallisia vehnäjauhoja en hiivaleipäjauhoja ja taikinasta tuli löysä mutta ihan hyvin muotoiltava, melkeen liikakin jo.

vähän jäi reiättömäksi


pain à l’ancienne siemenillä
1. päivä "autolyysi"
250 g vehnäjauhoja
160 g vettä

Sekoita aineet tasaiseksi ja laita jääkaappiin yöksi tai kahdeksi.


2. päivä
30 g vettä
15 g seesaminsiemeniä
10 g pellavansiemeniä
6 g hiivaa
5 g suolaa

Anna siementen liota parikymmentä minuuttia vedessä, ota samalla eilinen esitaikina lämpenemään pöydälle. Paloittele esitaikina siemeniin ja lisää hiivaa. Vaivaa mömmöä niin pitkään että se menee hyvin yhteen, siihen voi mennä aika pitkäänkin. Lisää suola ja vaivaa vielä viisi minuuttia. Laita taikina öljyttyyn astiaan, anna taikinan levätä 90 minuttia, lyttää se(lättänäksi tai stretch&fold homma) ja anna levätä toiset 90 minuttia, littaa taas. Anna taikinan vielä turvota noin kaksikertaiseksi jokun tunnin ajan. Jaa taikina kahteen osaan, taittele palojen reunat itsensä alle(tästä oli kuva mutta tosi ruma) ja anna pötköjen levätä 10-20 minuuttia, nosta pötköt venyttäen pellille kaksinkertaisiksi ja paista heti 230 asteisessa uunissa.

parempi puoleni


kipparijuustoa