juhlat alkaa!Manteli on hyvää, ruskistettu voi on tosi hyvä. Miksi en ole tämmöstä aiemmin tehnyt? Töissä olin tehnyt 400 patonkia ja alko jo vähän käntty ottaa päähän, sitte keksin yht´äkkiä tän. Ohje on aika tommonen perus le pain viennois, vienalainen leipä, jonka ohjetta vähän puukotin ja paransin herkuilla. Vienalainen leipä on vähän kun leipäversio pullasta mutta ei siltikään ihan leipä suomityyliin, zopfit ja challahit on aika samaa tyyliä. Ranskan viennoiserie meinaa kaikenlaisia makeita hiivalla nostettuja leivonnaisia ja voitakinahommia, samaa kamaa siis kun suomen kahvileipä. Usein nämä leivät on pieniä laihoja patonkeja joissa on hirveä määrä viiltoja päällä, taikinassa voi olla rusinoita, suklaata tai vaikka appelsiinikuorta.
reiät on kivatmantelia ja ruskistettua voita
240 g vehnäjauhoja
110 g vettä tahi maitoa
50 g munaa eli yks
40 g voita
20 g sokeria, osa voi olla vaniljasokeria
20 g mantelijauhetta
12 g maitojauhetta, maidolla tämä jää tietty pois
10 g mantelilastua tai vastaavaa
5 g hiivaa
5 g suolaa
päälle munaus ja sokerivesi(1350 sokeria, 1000 vettä)
Paahda mantelit ja ruskista voi. Sekoita kaikki aineet paitsi voi koneella yhteen kolme minuuttia ja nopeamalla vaivausta 5 minuuttia. Anna koneen pyöriä hitaalla ja kaada voi taikinaan ohuena nauhana, vaivaa parisen minuuttia kunnes kaikki voi on hyvin seassa. Anna taikinan levätä puolituntia. Askartele taikinasta sämpylöitä, pikku patonkeja, norsuja tai vaikka tuollainen fougasse. Voitele munalla, anna nousta 45 minuuttia ja voitele taas. Paista 200 asteisessa uunissa, kun leipä näyttää valmiilta voitele se sokeri vedellä ja anna olla uunissa kunnes vesi kuivuu.
tuplamunalla tulee nättipinta
.jpeg)
2 kommenttia:
Vienna muuten suomeksi on Wien. Sillä selittyy tuo viennoiserie-kahvileipä -yhteyskin, wienereiksihän niistä tietynsorttisia Suomessakin nimitetään.
VIENA puolestaan on sitten siellä rajantakaisessa Karjalassa... ;-) Eipä sillä, olisi vienalaisiinkin leivonnaisiiin ihan kiinnostava joskus tutustua...
Kiva blogi muuten, olen lukenut alusta loppuun ja jo monet leipäreseptit tässä kuukausien mittaan kokeillut. Monet kiitokset.
Muuten, ihan erityisesti on ollut apua siitä että olet välillä myös esitellyt epäonnistuneempiakin kokeiluja ja selittänyt missä vika piili. Keskiverto leivontabloggaaja mun nähdäkseni sensuroi kaiken vähänkin kyseenalaisen, mutta lukijalle on opettavaista nähdä joskus myös niitä vähän nyrjähtäneempiä versioita.
joo tiedän että tuo otsikko tai suomennos oli vähän typerä.. musta olin sen kyllä korjannutkin.. ehkä vaan huonommaksi :)
pilalle menneiden piilottelu on vähän hassua kyllä blogeissa, niistä oppii usein paljon paremmin kun täydellisyydestä.
Lähetä kommentti