sunnuntai 10. tammikuuta 2010

petit palmier

monet


Palmier eli kotoisammin kanapee oli sellanen jonka muistan kun olin pieni, en tiiä oliko niitä mummilla vai missä mutta sellanen lapsuus olo niistä mulle tulee. Nykyään kanapee taitaa olla vähän kuolemassa sukupuuttoon muiden vanhusten kanssa fasupalojen sun muun lällärikaman alle. Palmier on vähän hassu leivonnainen myös nimensä takia, canapeehän muualla kun suomessa tarkoittaa coctailjuhlien pikkutarjotavaa, cocktailpalaa mutta täälä palmupikkuleipää. Kanapee nimi oli myös hassu pienenä koska kuka kumma nyt antaa leivonnaiselle nimeksi kanan perse(on se aika hassua vieläkin).
Kanapeehän on älyttömän yksinkertainen tehdä. Voitaikinaan vain kaulitaan päälle sokeria ja taitelleen taikina levy palmun tai milllon minkäkin näköseksi. Omatekemällä taikinalla tietty tulee parasta mutta tähän voi ihan hyvin käyttää kaupan valmis VOItaikinaakin. Unohdin vaan muuten sokerin noiden päältä.

se on niiku a-b-c, niiku yks kaksi kolme


palmier/kanapee

päälitaikina erikoismurea versio kakkuihin ja leivoksiin. Omenaleivos vaikka on mahtiherkku ja ihastuttavan mummonen
200 g kylmiä vehnäjauhoja
130 g kylmää vettä
5 g suolaa

Vaivaa tasaiseksi. Laita kylmään.

voikama(laihdutusversio muuten)
200 g voita
90 g vehnäjauhoja

Selitys voi olla taas sekava ainakin ihmiselle joka ei ole tehnyt koskaan voitaikinaa, kuvista näkee varmaan paremmin. Kysy jos et ymmärrä!

leikatut


Vaivaa tasaiseksi ja muotoile neliöksi. Paketoi voineliö päällystaikinaan kuin kirjekuoreen ja laita jääkaapiin tai pakkaseen viilenemään, pakkasen kanssa pitää olla varovoinen ettei paketti jäädy ja kuivu. Parinkymmenen minuutin päästä kaulitse paketti pitkäksi suorakaiteeksi vähän jauhon avulla ja taittele kolmin kerroin, laita takaisin kylmään. Kaulinta tehdään vielä kaksi kertaa. Lopuksi kaulitaan pitkäksi taas ja ohuemmaksi, taikinen koko vähän sanelee minkä kokoisia näistä tulee. Pöydälle sirotellaan sokeria ja pitkätaikina levy asetellaan sen päälle ja päällekin laitetaan sokeria, kaulimella vähän kaulitaan sokeri kinni. Ylä ja ala reunat käännetään taikinan päälle pituussuunnassa ja kaulitaan taas vähän kasaan ja koko homma vielä kaksinkerroin, yläkuvasta ehkä näkee paremmin ja valmiista palmiereista. taikinasta leikataan noin sentin vahvuisia paloja jotka aseteetaan toisistaan hyvän matkan päähän pellille ja pelti kylmään.
Pikkarit paistetaan noin 210 asteisessa uunissa.

pupuja!


Pitäisi varmaan ostaa parempi kamera koska nämä tuhnuset keltaset kuvat alkaa ottaa päähän mutta ne on vaan rumia ja isoja ja eivan liian täynnä turhia ominaisuuksia. Pixeli määrien ja muiden lukujen tuijotus uusissa tietokoneissa ja muissa vastaavissa on nykyään jo niin tyhmää kun jokainen niistä on aivan liian nopea ja sisältää ihan liian suuria lukuja kotikäyttöön niinpä valitsen koneeni lähinnä sen mukaan mikä on kaunein. Aikasemman kameran valitsin koska se oli sininen. Hankala paikka.

<3>

13 kommenttia:

Malitsu kirjoitti...

Blogikuvien keltaisuutta ja tuhnuisuuttaa parantaa kameranvaihtoa enemmän perustason kuvankäsittely. Monissa ihan perus kuvankatseluohjelmissakin pystyy nykyään jo auttavasti säätelemään värejä. Näin kaamosaikaan tuskaista hommaa toki, jollei niitä ruokien valmistumisia ole alun perinkin älynnyt ajoittaa siihen lyhyeen päivänvaloon. Mutta toisaalta, leipien nyt kuuluukin näyttää keltaisilta. :P

Jael kirjoitti...

Oi miten nättejä noista tuli! Mulla oli aikoinaan hurja himo noihin mutten ole koskaan tehnyt,Kiitos hyvistä ohjeista!

Anonyymi kirjoitti...

Onpa ihania! Näyttää hiukan epämuodostuneilta pyllyiltä, mikä kuuluu asiaan, koska mä tykkään unkarista ja kanapé on unkariksi sohva. Se siis mihin pylly pannaan.

Sun kirjotuksia on aina ilo lukea :D

aleksi kirjoitti...

onhan noita käsitelty vaikka kuinka mutta siihenkin on raja paljon niitä saa väännettyä, jalankanssa kuvaus auttaa paljon kyllä. täälä on vaan niin kamalan pimeetä että tulee kummat värit.

pyllyjä! mikä ettei :)

jopa kirjoitti...

heippa, kävin tänään eka kertaa siellä kämpin valrhonassa (aiemmin etsin sitä kampin keskuksesta, jäi ää pois). siellä oli sopivan innokas myyjäopas joka kertoili. jouluisia konvehtipakkauksia 20 prossaa alessa.
onpa parempia nuo konvehdit kuin kaakaopuun.
valrhona järjestää ilmeisesti omassa putiikissaan suklaan laittohetkkiä. ja sitten kokkikoulu espassa on suklaan käsittely (tai jotain) tunteja.

katoin avatarin, suosittelen.
jo

aleksi kirjoitti...

aa.. pitää käydä sitt kattomassa joulukonvehteja.. 20 prossaa on jo hyvä..
seuraavaksi käyt sitte siinä lähellä chjokossa :)

Anonyymi kirjoitti...

Pienenä ei tarvinnut juosta kuin kadun yli ja ostaa noita. Olivat paljon isompia. Takaisin juostessa olin jo puolet syöty! Seuraavalla kerralla sain ostaa kaksi. Ehkä juuri siksi en olekaan vielä kuukahtamassa sukupuuttoon :D
Kaikkea kivaa olet taas tehnyt !

Meri, Helsinki kirjoitti...

Mää tykkäsin noista lapsena kamalasti (ja olin ainoo) ja viime elokuussa Ranskassa ostin sellaisen leipomosta!! MMmmmmm. Upeita oot tehny.

Essuliini kirjoitti...

Kiitos vinkistä, pitää ehdottomasti testata näitä joku kerta! Ennen noiden pikaversioiden testaamista, olen jostain syystä kuvitellut kanapeen olevan pikkuleipä?! Katsellut aina vain kuvia mutta ohje jäänyt lukematta.. :D

Kaisa kirjoitti...

Tunnen vähän ihastumistunteita bloginpitäjää kohtaan kun tällaisia leipiä ja herkkuja laittaa. Ihan superia!

aleksi kirjoitti...

no johan on :)

Anonyymi kirjoitti...

Heei. Voisinko lainata kuviasi kanapeistä päättötyöhöni?

aleksi kirjoitti...

on kyllä niin kamalia kuvia että kannata ite tehä äkiä jao ttaa paremmat kuvat.. mutta saat käyttää jos ilmotat mistä kuvat on etkä kutsu näitä canapeitsi vaan oikealla nimellä palmiereiksi :)