ei sieniä mutta hippipuppua
Sienestämään meno tuntuu aina hyvältä idelta siihen asti kun pääsee sinne Haltialaan, enhän mä tunne yhtään sientä! tai tiedä edes missä ne asuu enkä oikeastaan pidä edes metsässä olemisesta. Pari jotein tunnistamatonta sientä löysin, kuolleen linnun, mansikoita, pari kissanmarjaa ja jokusen aina kuivan mustikan. Onneksi oli eväät. Sienet pitäisi olla siinä keskellä hyvin hoidettua asfalttietä joka kulkee metsän reunaa, suoraan sienikirjasta olevia copypaste sieniä. Tuntuu että alkaa jo heikottamaan kun tuijottaa jotain myrkyllisen oloista sientä liian intensiivisesti.
Sieniin ei voi luottaa.
tästä on menty jo nakkisodan aikaan
savikkapiirakka
250 g vehnäjauhoja
160 g vettä
20 g voita
10 g sokeria
10 g hiivaa
5 g suolaa
täytteeseen
ohraa
jauhosavikkaa
mausteita
(kaikkea kivaa)
Vaivaa kaikista aineita hyvä taikina. Keitä ohra ja paistele savikat voissa, sekota yhteen ja anna jäähtyä. Jaa taikina neljään osaan ja pyöritä palloksi, littaa pallot ja täytä. Anna piirakoiden nousta noin puolituntia, voitelin piirakat sokerivedellä ja paistoin 250 asteissa uunissa.
katson maalaismaisemaa enkä siltikään ymmärrä
herneitä sentään löysin
eväät sillalla, tähän voisi laittaa jonkun tiehen liittyvän lainauksen mutta ne on kaikki aina niin masentavia
.jpeg)
1 kommentti:
Siis sienet on jsut tollasia. Ensin houkuttelee metsään ja sit vaan piileskelee ja vaiheilee ja lähettää hyttyset kimppuun. Parasta on vaan syödä kaverin tekemää sienirisottoa.
Lähetä kommentti