syysretki luonnonkauniissa Laajasalossa

kai näillä voi yhden vuoren vallottaa

Laajasalo on aina ollut mulle se kartassa oleva iso mötikkä jonne ei ole mitään syytä mennä eikä sen läpikään pääse minnekään. Tänä kesänä olen kuitenkin huomannut että se on täynnä kaikkia mahtavia lähiseututurismikohteita; Kruunuvuoren huvilat, paljon rantoja, hurja kallioinen metsä, lisää merta, Killingholma, Matosaari ja tietty vanha jo melkeen kokonaan purettu öljysatama. Laajasalon ostarikin on hyvin uskottavan Itä-Helsikiläinen.

tästä ei näe mutta tossa edessä on hirveä pudotus

Syysretkelle lähdin lähinnä katsomaan öljysatamaa mutta hyvin odotettavasti eksyin matkalla metsään ja korkeille kalliolla missä söin eväät. Korkeat kalliot on niin kauan hyvä idea kunnes pitää tulla alas, ylös meno on helppoa mutta alas tulo glögimuki toisessa ja kamera toisessa kädessä ei enää olekaan, prinsessamaisista erätaidoistakaan ei ole juuri hyötyä. Kalliolta tiputtuani Koirasaarentielle vastaan tuleva mummo vaihtoi puolta kummalisen nopeasti.

missä on mäkiä on myös pussailupenkit

kuumaa glögiä ja leipiä kalliolla

Syysretkien huonona puolena on pimeys, heti kun pääsin öljysatamaan ja menin aidan raosta rantaan niin tuli pimeää. Vanha myllätty myrkyiltä haiseva maailmanloppu on vähän pelottava yksin pimeässä. Kruunuvuorenrannassa(ja muissa lähirannoissa) on aina hienoa miten Helsingin keskusta näkyy ihan uudesta suunnasta, öljysatamassakin aina jossain kulmassa näkyi Tuomikirkko myllätyn harmaan joutomaan yllä. Satamasta ei juurikaan ole kuvia pimeyden takia. Käsittämätöntä tässä paikassa on että öljysataman aitojen ulkopuolella on luononsuojelualue jolla ei saa edes huutaa tai sammalille voi tulla paha mieli mutta aitojen sisällä on Helsinkiin tuotu varmaan kaikki mahdollinen myrkkypaska mitä ihminen tuntee.

kutsuvat piikkilanka-aidat ja kieltokyltit, jos tarkasti katsoo niin aidan päällä näkyy Tuomikirkko

porttien raoista öljysatamaan

vanhempaa jo aiemmin hylättyä satamaa, barrikaadin takana tie tippuu kuoppaan

vanha melkeen hautautunut asvalttitie, tämmösestä kulmasta paikka on kaunis

Eväsleipä on tehty vuokaan vaikka se ei varsinen vuokaleipä olekaan, vuuassa paistetusta leivästä saa vaan paremmin leikattua hyviä eväshommiin sopivia paloja.

olutleipä
225 g vehnäjauhoa
150 g tummaa olutta
90 g 100/100 juurta elvytettynä ja hyvässä hapessa
30 g ruisjauhoja
6 g suola
hiivaa voi laittaa sen mukaan miten hyvin juuri toimii, mallas on antamassa vähän väriä eikä kumpaakaan varsinaisesti tarvitse
2 g hiivaa
2 g mämmimallasta

Elvytä juuri noin 12 tuntia ennen jos se asuu jääkaapissa. Tässä ohjeessa on Amerikkalaismallinen juuri joss on puolet vettä ja puolet jauhoa eli ohut lieju. Lisää juureen jauhot, olut ja maltaat ja anna autolyysata puolisen tuntia eli olla. Lisää suola ja hiiva ja vaivaa viitisen minuttiia. Anna taikinan levätä öljytyssä astiassa 2,5 tuntia, littaa ja venyttele taikina paketiksi(stretch&fold) levon ainakana kaksi kertaa. Muotoile leipä ja nosta puolitoistatuntia huoneen lämmössä(muovin alla) ja yön yli jääkaapissa. Aamulla anna leivän lämmetä noin tunti pöydällä, viillä ja paista hyvän tummaksi.

purkit ja purnukat eväitä varten, avocadopestoa, marinoitua mozzarellaa, hapatettua sipulia, savukalamuhjua ja pihatähtimöä

leipä

yksi tärkeimmistä asiosta eväissä on hieno paketointi

pitkospuut Tammisalossa