tavarapyörä

 "mitä tähän tulee? kiivetään"

Tavarapyörän osto tuntui ensin hyvältä idealta. sitte vaan hankalalta. Iso, rohjo mikä ei mahtu minnekään, pitääkö se kakara solmia narulla tohon? Auton matkamunaa ei saakaan helposti kiinni ja vauvakin repii heti ajohousut. Ite tehty istuinratkasu ei olekaan niin hyvä, turvavyöt aukeaa kesken matkaa. Olisipa piha jossa sitä voisi säilyttää.

Vieläkin on olevinaan vaikea lähteä mutta kun pääsee liikkeelle on kivaa, päästään kauas ja nopeesti. Retkille, paikkoihin, rantaan, sienimetsään ja kalliolle. Lapsi innoissaan pulisee kokoajan ja bongaa jokaisen kävyn ja kaivurin ja sienen ja jätskitikun.

Tästä piti tulla ruokabloggaus, uusi alku, peruskokkausohje sieniretken saaliista mutta apusienestäjä roikkui jalassa ja keittiö oli täynnä savua. Pannulla paistettu myskikurpitsa"pihvi" ja sienikastike. Ruoka eikä varsinkaan kuva ei siis ihan menyt nappiin vaikka hyvää olikin ja jäi pois.

"pora! poraan tän puun, kaadoin ton puun poralla"

"onko jälkipalaa?"

"isi täälä on maja!"

 

pizzapossu Helsingissä

Daddy greenssin lounaslevyt

Jos on käynyt nyt ulkona syömässä muuallakin kun Aabeeseellä ja eritoten Helsingissä niin on huomannut että laatupizzaa, kunnon ihralevyä saa nykyään useammastakin putkasta. Eikä laatupizzan ero peruslätkään ole enää kymppi lisää hintaan ja kourallinen rucolaa päälle niiku pari vuotta sitte vaan hommaan on panostettu. Ensin tuli Putten pizza Kalevankadulle, sitte Liuska, Alfons, ties mikä ja yhtäkkiä oikeen pörähti ja tuli hienoilla uuneillä bostailevat napolipizzat ja vaikka kuinka monta muutakin hyvää. Omalla kohdalla parhaat tuntuu silti olevan vierivieressä maalilinjalla Lauttasaaren Luca ja Töölöön Daddy greens. Lucan pizza on mahtava mutta ostaripaikkana melko ankea ja pizza ainakin kerran täysin hävitetty täyteläjän alle. Daddy greens taas kiva pieni hipsterikolo jossa hyvä lyhyt bissehanalista, ei sielläkään kaikki pizza ole ollut aina täydellistä(valkoset vähän mössöjä) mutta silti jotekin parempi fiilis siitä tulee kun Lucasta. Lucan pohjan pullaisuus on selkein ero paikkojen pizzoissa, se ei ole huonoa pullaisuutta vaan herkkua. Kummassakin kannattaa käydä.. vaikka joka toinen päivä.

Pizzasuositusmestat, ne muut:  
Pizzamix, Niemenmäen salaisuus
Puttes, perus hyvä aina, hyvä lapsi meno lounaalla
Fornitaly. Laajasalon latopizza, omat vinkun mukaan ja pizza vaikka meren rantaan
Liuska, ei oikeen omaan makuun mutta kannattaa käydä
Linko, enne muuttoa oli parempi mutta edelleen kiva
Kaari 18, kai Pukinmäessä, kankkuspizza joka lihalla on hyvä, yllättävää
Rixi pubi Lauttasaaressa, peruspizza, ei mitään ihmeitä mutta 
Capperi, vähän heittää laatu mutta Ogeli rock city
Pizzarium, ah, parhaimmillaan erittäin hyvä
Mäkikupla.. no ei, nauttii kyllä mainetta mutta ilman kymmentä bisseä alla se levy on todella kummallisen makunen, ei sillä hyvällä tavalla
Kaikki pizzat joita saa pienistä mökeistä, yleensä peruslätkää mutta ihan sama kun mökki

Ihan jokaisessa Helsinginmäen pizzassa en ole käynyt

Daddy greenssin lounaskeitto

Lucan makkaraa ja tomaattia

Daddyn lounas

Anton & Anton kioski

kokkaus värien mukaan on miellyttävää

Seitsemän vuotta sitte söin ekan osterin. Töölöön Anttonilta ja Anttonilta ostin kaksi. Matkassa on tietenkin sellanen pieni maalin pois rapsutukseen tarkotettu lasta tai raappa, ostin sen pari vuotta aiemmin suklaakonvehtien tekoon Ruoholahden K-raudasta. Ensimmäisen osterin katsominen silmästä silmään Hesperian esplanadilla hevoskastanjan alla oli kokemus. Helvetti kun pelotti. Teknisen puolen helppous yllätti, telkkarin Mastercheffit, Dressinkimiehet ja Sami Hedberg antaa kuvan että osterin avaamiseen tarvitaan seitsemän vuoden kokemus ja rautaiset hermot mutta se avautui helposti. Toinen puoli ei yllättänyt, pienessä kuorikupissa vettä, mömmöä, läpinäkyvää ja musta klöntti oli niin kutsuva kun olin odottanutkin. Rohkea rotan syö. On sen jälkeen ollut muitakin ostereita ja varmaan tulee olemaankin, en vieläkään silti ihan ymmärrä niiden päälle.

Tämä siis liittyi että tänään avattiin Anttonin ja Anttonin elintarvikekioski Lasipalatsiin. Kävin bostailemassa.

kiskan lounas testissä.. unohdin ottaa haarukan

norsun taikina

lehmä arvostaa perinteitä

Ruisjauhopussin kyljessä lukee viimeinen käyttöpäivä 6.11.2015. Ja pussi on avaamaton, lasinen monen litran karhupurkki on vieläkin lähes täynnä. Jauhoja tuli ruisleivän tekemiseen monta kertaa sillon joskus, tein pari leipää mutta ei ruisjauhot muuhun kulu, ripaus sinne ja toinen tonne. 20 grammaa puolenkilonkin pussista on tosi vähän. Nyt pystyy vihdoin ajattelemaan suoraan, kolmatta päivää kotona kipeänä ja vihdoin voi tehdä muutakin kun kärsiä, vaikka leipasta kun on aikaakin.  Tein oikeen perinteisen varrasleivän, paljon öljyä ja 20 grammaa ruisjauhoa, jollekin blogihenkilolle, varmaan sillon 6.11.2015 suosittelin että leivo tämmönen jos et osaa mitään, se onnistuu aina.


varrasleipä
230 g vehnäjauhoa
140 g vettä
40 g hasselpähkinäöljyä tai tavallista
20 g ruisjauhoa
10 g tuoretta hiivaa
5 g suolaa

Pistä kaikki aineet yhteen ja vaivaa hyväksi. Leivo heti vartaaksi ja anna nousta noin 45 min.
Jauhota, viillä ja paista 225 asteissa uunissa.

 norsun taikina

 

 kaivettiin norsun kanssa kellaria

 

 lähärii

joulua puput! ..myöhässä

 ah!

Kun mä nyt vaan höpsöttelen bissejen parissa, siis baarissa että kotona panohommissa ja joulubisseissä on kauan sitte siirrytty pois siitä että jouluolut on se sama vanha mutta tehään siitä himpun vahvempi ja tummempi ja piirretään etikettiin joku poro tai joulukana. Nii Kai joululeivänkin voi tehdä muutoin kun lisäämällä mukaan ne mausteet, siirapin ja sopivasti rasvaa. Jotain muuta jouluisaa? Joulukuusen voisi uuttaa ja voidella silla fougasse-tyylisen leivän tai Petterin pistää lihapiirakaksi. Tai helpommin ja luultavammin paremmalla lopputuloksella ihan vaan taikinaan punajuurta ja sinihomejuustoa? Keitetty punajuuri ihan hyvän kokoseksi nopaksi että tietää oikeasti sen olevan sielä ja iso möntti sinihomejuustoa. Eikä leipään tarvi piirtää edes joulukanaa, ne tjuaa muutenkin.


sinihomejuustopunajuurileipä
250 g vehnäjauhoja
165 g vettä
80 g punajuurta
40 g sinihomejuustoa
10 g ruisjauhoja
10 g öljyä
3 g hiivaa

Kuutioi punajuuri, pienempi kuutio on helpompi leipoa taikinaan mutta on tylsempi, hyvä keskitie pitää löytää. Kuutioi myös juusto ja laita se pakkaseen. Punnaa kaikki muut aineet taikina koneen pataan ja vaivaa kunnolla. Taittele punajuuri ja juusto mukaan. se ei välttämättä ole helpointa koska tavaraa on nii paljon. Anna taikinan nousta öljytyssä astiassa yön yli jääkaapissa. Seuraavana päivänä ota taikina pariksi tunniksi lämpeämään ja leivo leiväksi. Nosta ja paista. 

perinteiselllä ulkoasulla

kunnon jölliköillä

brunssiharha

joo ei se ole enää muotia, ei kiinnosta

Hyvää isänpäivää minulle rakkain. Brunssi näyttää aina paperilla hyvältä idealta, ihania ruokia voi nauttia pitkään ja istua pöydässä ja viettää päivää. Paskat, ensin paastotaan puoleen päivään ja hirveessä nälässä brunssilla lastataan lautaselle Baabelin torni kinkuista ja minimakkaroista. Viisi minuuttia ja lautanen on tyhjä, hyvä jos pääsee pääruokiin asti, jälkkäreistä natustaa vähän juustokakunreunaa. Loppupäivä menee brunssisumussa, vaikea seistä, istua tai liikkua. Isänpäivä brunssilla kävi juuri näin ja heti perään vielä lakufestarit Wanhassasatamassa niin illaksi suunitellut nyhtöpossuhamparit jäi tekemättä ja nyhtis jääkaappiin.
Nyt sitte vietän seuraavana päivänä vapaata vauvan kanssa,  hyvää aikaa tehdä nyhtikselle sämpylä.

Toinen vaihtoehto brussikäyttäytymiseen on olla niin hirveässä krapulassa että sen yhden Oivan rosmariiniraakamakkaran syönti tuntuu sankariteolta.

blogin nimen voisi vaihtaa vaikka "leivo kersojen kaa"

kauraburgersämpylä
240 g vehnäjauhoja
130 g vettä tai maitoa
keltuainen
45 g voita
20 g sokeria
12 g hiivaa

päälle se valkuainen ja seesaminsiemeniä

Mittaa neste ja kaurat yhteen ja anna vähän aikaa turvota, punnaa loput päälle ja vaivaa taikinaksi. Jaa taikina paloihin ja pyörittele sämpylöksi. Anna nousta 45-60 minuuttia. Jostain ihmeen syystä nämä ei kuitenkaan meinannut nousta yhtään ja piti turvautua MacGyver-henkiseen temppuun, pelti sämpylöineen uuniin ja pellin alle pikkukattilallinen kiehautettua höyryävää vettä. Kuuluu vaan blop ja ne on noussut. Voitele sämpylät, ripottele päälle siemeniä ja paista 200 asteissa uunissa.

aamulla sain kahvia ja nakkipiiloja  

lopulta nousi ja nättiä tuli 

 

1.7 97 markkaa 1957

käntystä kehiteltiin kalaburger kesäkurpitsacoleslawlla

Klassikoilla on vähän ongelma että jos ne on liian lähellä niitä ei välttämättä edes huomaa. Kaikki pöndet, jyväjemmarit ja toukohousut varmaan käy Helsingin matkallaan Stadikan tornissa ja Tornin tornissä. Kerran ole kummassakin käynyt, kumpikin on liian lähellä eikä niiden olemassa oloa edes muista. Ja liian korkeita, tehkää miellyttäviä matalia torneja. Sama homma Koffin Portterin kanssa, se on joka Alkossa alahyllyssä, tiedän että olen sitä maistanut mutta ei siitä silti ole jotenkin mitään kuvaa. Nyt on Portterin 60vee syndet, tänä vuonna, ei ne tekijätkään tuntunut tietävän sen tarkkempaa aikaa. Skattalla oli pienimuotoinen synttäritapahtuma ja ensimmäistä kertaa kirjotin muistiinpanoja: "1.7 97 markkaa 1957".
Ensimmäistä kertaa leivoin leivän myös näin vahvalla oluella. Olut selvästikin teki taikinalle jotain erityistä, taikina oli normaalia löysempi ja kunnon vaivauksen jälkeen vahamainen. Taikina myös nousi todella hitaasti ja paistetun leivän sisus oli hyvin tasaista pientä kuplaa. Leivonta kemiaa. Mielenkiintoista.


portteriruoka 
270 g vehnäjauhoja
150 g koffin portteria tahi vastaavaa
30 g voita
25 g siirappia
13 g hiivaa
5 g suolaa

Punnaa kaikki aineet yhteen ja vaivaa hyväksi taikinaksi. Anna taikinan levätä 15 minuuttia. Tee taikinasta pötkö ja nosta vuuasta, jostain syystä se kesti todellä pitkään, normaalisti tämmöseen leipään noin 45 mintuuttia. Paista 200 asteisessa uunissa valmiiksi.

 hiphei! syndekalut esiin

tähän päälle tein tämmösen helsingin kartan, niille turisteille



hymyä huuleen, yksi kuva vielä