perjantai 28. maaliskuuta 2014

vanhuus ei tule yksin

jippii!


Se tulee synttäripiirakan kanssa jonka kiille on tehty suolaan sokerin sijasta. Hyvää syntymäpäivaä minulle rakkaani.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

juhlien harjoitus

pikkuhamppari


Ajattelin pitää synttärijuhlat. Inhoa juhlia ja sitä että ihmiset tulee mun kotiin ja koskee mun tavaroihin ja pitää siivota. Ja on pakko olla kaikille miellyttävä, muiden juhlissa ei tarvi olla edes järjestäjälle miellyttävä. Eikä kotona ole kun yksi tuoli ja kolme lautasta. Ja omista juhloista ei voi lähteä pois, vaikka heti. Ihmisiä pitää viihdyttää ja tulee teennäinen olo. Ajattelin tehdä mini hapurilaisia joissa on välissä silakkapihvi, tilliä ja puolukkahapankermaa. Harjotussämpylöiden ollessa valmiita muistin vaan että niissä piti olla tilliä eikä niistä sillon voi tehdä tummia.

voipulla pintaa


tumma hmpparibriossi
140 g vehnäjauhoja
120 g vettä
100 g täysjyvävehnäjauhoja
20 g sokeria
60 g voita
15 g hiivaa
10 g mämmimallasta
keltuainen
5 g suolaa

valkuianen voiteluun ripauksen suola ja vesi tipan kanssa

Täh'n ei oleisi tullut näin paljon täysjyvävehnää mutta tavallinen jauho loppui kesken. Ison täysjyvämäärän takia taikinasta tulee tosi kuiva ja voi kannattaa kaikkia leivonnanlakeja vastaan laittaa mukaan heti alussa. Vaivaa taikinaan pitkään 15-0 minuuttia kunnes taikinasssa on hyvä sitko. Nosta puolisen tuntia ja paista.

50 gramman pikku sämpyltä oli liian isoja


keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

aamupalaksi possua ja juuriselleriä

possu


Tänään alkoi Gastro-messut ja ensimmäisenä päivän pidettiin Vuoden kokki ja Vuoden tarjoilija semifinaalit joihin pääsin syömään. Kokkina meidän pöydällä oli Groteskin Heikki Linkola ja tarjoilijana Emon Toni Yksjärvi. Tarjoilu meni oikeen malliikkaasti, opittiin viineistä, New Yorkin takseista ja kuinka niitä säilytetään viinitilalla. Alkuruuaksi Toni Yksjärvi teki katkarapucocktailin jota en ole ikinä syönyt ravitolassa enkä varsinkaan pöydässä valmistettuna, alkupala oli kyllä hyvä mutta tosiaan maistui jo lähes syötävältä museolta. Pääruakana oli possua rullattuna juuriselleriin ja juuriselleriä ainakin viidellä tapaa niiku tämmösissä kuuluukin ja omppukuutiota.

Onnea kilpailuun meidän pöydän tarjoilijalle! Ja oli se possukin oikeen mahtava, näiden tyyppien tekemänä söisi mielellään illalista.

nyt niitä katkarapusia!


siinä se klasari on


3055 viini oli valittu possulle mutta silti suositeltiin maistelemaan alkaarin valkkaria possun kanssa, toimi!


kahville sai valita avecci-kärrystä brenkkua


kahville oli myös Suklaatäplän suolakaramelli ja raparperikohvehdi



keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

jäätävä mega seitandog


noin äijäsin kasvisruoka koskaan


Ensimmäinen ja viimeisin tähän mennessä kokemus itse tehdyn seitanin kanssa oli kun tyttöystävä tahtoi tehdä sitä joskus 2001. Ruoka oli ideltaan täysin kummallinen; miksi tehdä lihan korviketta jossa on jäljellä vain lihan huonot puolet mutta kaikki hyvä on poistettu. Uunissa paistettu seitanvuoka vaikutti lähinnä tomaattikastikkeelta jossa oli sitkeitä läskinpaloja. Ei seurustella enää.

Hyviä seitan ruokia on tullut silti syötyä muiden tekemänä vuosian varrella mutta jostain syystä en ole ikinä itse tehnyt vaikka sehän on leipä, todella huono leipä ilman hiivaa.

seitan
noin 90 g vettä
50 g gluteenia
10 g perunahiutaleita (ne on kivoja, sitoo vettä)
2 g suolaa
mausteita, vaikka pippuria, paprikaa ja hp-kastiketta niin tulee lihan iloa

Sekoita kuivat aineet yhteen ja vaivaa sekaan vesi. Ensin mömmö on "naruisaa" mutta ymmärtää parhaansa ja muotoutuu sisäelintä muituttavaksi ällöpalloksi. Leikkaa pallura paloiksi ja keita paloja mausteliemessä puolisen tuntia. Palat turpoavat tuplakokoisiksi. Keitetyn seitanin voi vaikka paistaa ja syödä heti mutta kaikki on parempaa marinoituna.

täytteet ja pulla paikoillaan valmiina


liian pieni suu!


tän syöminen oli kaunista possuilua

tiistai 25. helmikuuta 2014

kohta on se kevät

grilattua tofua ja pinaattimössö


Aurinkoa paistaa ja on vapaa, tiistainakin voi olla vapaa. Pakkaan eväät ja ajan retkelle. 700 metrin päähän ja rengas hajoaa, onneksi kotoa voi hakea toisen fillarin. Pitää varoa koirankusettajia ja jopospedejä. Kalasatamassa on kaksi puolta, Ihana-kahvilan puoli jossa on mammutti ja synkkä vanha Tukkutorinpuoli jossa on lähinnä romua ja kaatuneita laivoja. Vanhankaupungin koski on innostunut kevään tunteesta.

mammutteja rannassa


oliiviciabatta
250 g vehnäjauhoja
180 g vettä
7 g oliiviöljyä
5 g suolaa
3 g hiivaa

50 oliiveja pienittynä

Vaivaa kaikista aineita takina koneella, taikinaa pitää vaivata pitkään, noin 20 minuuttia, laita oliivit lopussa mukaan. Anna taikinan levätä yön yli öljytyssä astiassa yönyli. Aamusella ota tiakina kulho lämpiämään tunniksi ja muotoile siitä epämääräinen ciabatta käännellen se neliöksi käyttäen paljon jauhoja. Paista 250 asteisessa uunissa.

Kalasataman hökkelikylä


eväiden osat


 
luonnon kaunis Merihaka



sunnuntai 23. helmikuuta 2014

ja seitsemäntenä päivänä kaikki oli valmista, uuteen alkuun

meno on aito


Sunnuntaina vapaus laskeutuu ihmisen sieluun, sunnuntai kaljapitsa ja haahuilua meren rannassa. Liikaa viikoloppua, liikaa draamaa ja liikaa liika. Jos joutuisi suhteeseen se olis brunssi ja lällärikamaa, nyt Heikki ja pitsa, joka ei ole huono vaihtoehto. Pizzapaikan valinta sunnuntaiksi on hyvin vaikeaa tai hyvin helppoa, on perusvauhto ehdot ja uusia erikoisvaihtoehtoja. Paikka ei saa olla ketjua, ei kovin hyvä ja mieluiten jossain minne on ihan liian vaikea mennä jos asiaan suhtautuisi jollain järjellä. Tällä kertaa ilman suurempia retkiä paikaksi valiintui jo klassinen lähipitseria, Punavuoren Merimies pub. Lähi on henkinen tila, matkaa taitaa olla ainakin 10 kilometriä.

perinteiset lisukkeet


Munkkisaaren viljasiiloja


peruslätkä


perussunnuntai


lauantai 22. helmikuuta 2014

nyyttikestit eli onni on nyytit suussa

alkkariksi päivän erikoishomma, lohiriisipuuroa


Mä en pidä kiinalaisesta ruuasta, tai luultavammin en pidä siitä mitä yleensä myydään täälä kiinalaisissa ravintoloissa. 666 samaa ruokalajia joista jokainen lähinnä sisältää öljyä ja Pirkka-pakastekasviksia ei vaan toimi muhun, ja niissä diseissä tuntuu usein haisevankin ihan persetehtaalle. Nyt on sentään tullut uusia vähän vakavampia kiinalaisia ja yhtenä kivoimmista niistä Teurastamon Ho´s food. Ho´s foodin palvelu on vähintääkin hapuilevaa mutta ruuat hyviä eikä syömisen jälkeen tunnu kun olisi juonut ruokajuomana öljyä. Ja Houlla(?) on lauantaisin Nyyttikestit, 5e kaikenlaisia won toneja ja ties mitä itämaan ihmemättöjä, höyrypullia kuitekin kandee varoa, perus pakastekuraa.

Ootteko muuten huomannut että jos ostarilla on Subway niin sen haistaa jo paikan ovelta, samainen persetehtaan lemahdus kantautuu yllättävän pitkiä matkoja ja kulmien takaa.. mitä ihmettä niiden ruuissa on ja miten sieltä tilataan? Kerran söin Suppasella kun joku tyttö osti, pahaa oli.

Ja terveisiä Miskalla ja Missille, olitte kivoja.

sikasuperpallot on mun mielitetty


 jättikatkarapuja


possunyytti päätyy soosiin


nyyttimeister itse


jättikatkaravut keitossa