maanantai 17. helmikuuta 2014

ravintolapäivät kuin unta

we got pihvin ramen ja tee, hyvää, kallista, gluteenittomat nuudelit, ei kiva


Sunnuntaina 16. helmikuuta oli taas ravintolapäivä ja sää oli kuin morsian; kylmä ja synkkä. Kluuvin klitsun Alepan kautta Pirkka vissyä ja Torikortteleihin joissa kaksi hysteeristä tyttö myi hysteerisin hinnoin hippimehua ja raakakakkua. 6e lasista mehua tai pohjattomasta pikkuruisesta kakkupalasta on liikaa. Onko edes raakakakku raakakakku ilman raakakakkupohjaa vai vaan raakakakun muotoon formattu raakakaukuntäyte? Ravintolapäivä sujui perinteisissä merkeissä, hortoiltiin Soppiksen kanssa, Espa ja Ruttis, törmättiin kaikkiin mun mahollisiin siskoihin ja Jaanaan. Huonon sään plussina on lyhyet jonot. Iso-roballa oli myytiin pizzaa, yritys oli kova mutta kymmenen euron minipizzoja sai oikeasti odottaa pari tuntia josta ei tietenkään ostohetkellä kukaan maininnut mitään. Kahden tunnin odottelun jälkeen odotti ruualta enemmän mutta pizzan kanssa mentiin perinteisellä tyylillä metsään, pizzasta ei tule laadukkaampaa isolla täytemäärällä vaan vain raaka ja raskas. Pizzan valmistumista odoteltiin Beeffissä bissellä ja paijattiin dinosauruspukuista koiraa, ei huonoa siis, kyllä ravintolapäivä on kuitenkin kiva.

Mäkin tahdon vääntää ravintolapäiväpizzaa, lainatkaa siis mulle rakkaat rahamiehet ja uuneja omistavat porvarit taskukoinen kahenkerroksen arinauuni, ettei siss jono kasvaliikaa, ilmaset aineet, tanssityttöjä ja tilat, mieluiten vaikka Stokkan kellon alta. Siitä saattaisi tulla ihan kauheata.

raakakakut, lähempänä halvaa kun tunkkasta rahkanmakusta jöötiä mitä nämä yleensä on


yksi universumien suurimpia mysteerejä on että mikä saa ihmisen käärimään millon mitäkin lehtitaikinaan ja säilyttämään sitä jääkaapissa yönyli ja vielä uskomaan että se on hyvää? hyvänä kakkosena on että mikä saa minut maksamaan joka ainoa ravintolapäivä tästä herkusta.


Hanna arvostaa curryn hinnottelua, riisiä, pottua ja lihaa kookoksella 3e


meininki oli hyvä vaikka vähän hymyilin hassunhauskoille pizzannostoleivyille(joilla siis pizzat sijaitsevat tällä hetkellä)


pohjan ruttuisuutta pitää katsoa sormien läpi, pohja oli tekijänsä ensimmäinen gluteeniton


Espalta vielä syvänmeren eliötä muistuttava Vietnamilainen riisilätty


3 kommenttia:

Anikó kirjoitti...

Kiitos, todella jees kuvaus Ravintolapäivästä. melkein tuli kahvit nenästä, kun nauroin.

Jaana kirjoitti...

Multa tuli kaljat nenästä :-) Mikä oli tuomio tolle vimoselle lätylle?

aleksi kirjoitti...

jaana, se oli Anini lätty ja vähän vaan närpin kulmasta mutta se oli kai oikeen hyvä