maanantai 29. huhtikuuta 2013

kun tapaamme lammella

rannassa kasvaa mystinen retiisinkukka


Juuri uunista otetun leivän voi nostaa lampun lähelle ja tarkkailla kun sen kuori halkeilee. Leipä on kuin pieni aurinko, auringossa tapahtuu purkauksia, pinta napsahtaa, halkeaa ja leivästä nousee pienen pieni pölähdys jauhoa. Halkeamat kasvavat verkostoiksi, neliötä ja monikulmioita joiden reunat nousevat pystyyn, pienessä maailmassa mannerlaatat elävät.

pitkästä aikaa oikeaa leipää kotona


tässä on kohta pariviikkoa eletty pelkillä vuohenputkilla ja kuohuviinillä


leipä, kovalla ällällä ja siemenillä
100 g jauhoa
6o g vettä
1 g hiivaa

Sekoita aineet yhteen ja anna muhia yönyli kylmässä.

180 g jauhoja
140 g vettä
20 g ruisjauhoja
10 g aurinkukansiemeniä
10 g pellavansiemeniä
5 g suolaa
3 g hiivaa

Lisää kaikki aineet esitaikinaa ja vaivaa taikinaa koneella kymmenisen minuttia. Anna taikinan levätä kaksi tuntia öljytyssä astiassa, littaa ja taittele taikian levon aika kaksi kertaa. Muotoile taikina palloksi ja nosta noin tunti, viillä ja paista.

 
 se aurinko


 
paistettuja vuohenputkia, valkosipulivuohenputkijugurttia ja libanonilaista cous coussia
  


2 kommenttia:

El Pesó kirjoitti...

Nyt on kyl hyvännäköstä leipää, rapia kuori ja kaikki.
Duunasin kans wapuks pari putkulaa pöytään.

http://snapshotmotions.blogspot.fi/

Saara kirjoitti...

Tämä oli kyllä kauneimpia asioita mitä leivästä on sanottu.