lakunenähämäys
Internetistä soitettiin ja kysyttiin miten ois Viikkarilla lakufestareille siihen Glubenin viereen. Laivaan lastatiin minä, Heidi, vielä nimetön naisten naurattaja vauva, Jaana ja ainakin tosi monta muuta. Viking Line oli päättänyt pistää sen verran sponssi jalkaa oven väliin että matkat oli tietty ilmaset mutta meille myös esiteltiin botskin uusittuja fiinejä ravintoloita ja saatiin maistiaisia. Söin elämäni kolmannen kerran merisiiliä, se oli taas kammottavaa. Hirveetä kreisi bailaamista ei ollut, mieltään osoittottavan vauvan kanssa seisovassa pöydässäkin ruokailussakin on haasteensa.
No olihan meillä huisin kivaa. Seuraavalla kerralla verenpainelääkkeet mukaan ja vielä kun perus risteilyllä oltaisiin tunti pari pidempään laivalla niin ois voinut kävellä messupaikalta takasin laivalle ja ihmetellä alkuasukkaiden kummallisia tapoja. Itse messut oli messut, kivojahan ne on varsikin kun aihe on hyvä ja esillepanijoita enemmän kun kolme. Yritin ottaa jokaisesta syödystä kompiaisesta kuvan, tässä yksi sadasosa.
perusnapit
pöydässä yritin taidekuvaa 
vuoden lakudrinkki
paljon oli erilaisia suklaalakupompulia
messujen eka namu 
1 kommentti:
Ihana minimies. :) Nyt mua ehkä harmittaakin etten revennyt noille festareille :) Varmaan täs kuuluis onnitella? :)
Lähetä kommentti