sunnuntai 10. lokakuuta 2010

ankeeta

paska varras


Jotenkin tänään ei mikään onnistunut. Ensin tein pariisin vartaan joka oli paras leipä pikkunappulana. Perus varras isolla määrällä öljyä ja hassulla nimellä, pariisin varvas. Olen oikeen kirjottanutkin miten varrasleivät on helppoja tehdä mutta tästä tuli niin ruma ja ankea, ilmavaa mautonta höttöä. Joskus kun aloitin leipien tekemisen leivistä tuli tällasia paljon nousseita pilvimäisiä joissa on paksu ja kova kuiva kuori mutta niissä se johtui huonosta vaivauksesta.


voikakku


Toinen räpelelmä oli kouign amann jonka pitäisi olla jokulainen leivän ja croissantin välimuoto, leipätaikina johon on kaulattu väliin sokeria ja voita. Mun yritelmä oli lähinnä ankea sokerinen sämpylä. Tätä pitää kyllä testata silti uudestaan. Kouign amannin keksin telkkarista lähinnä koska nimi oli niin kummallinen että huomasin sen heti, nimestään huolimatta kakkunen ei ole jostain lähi-idästä vaan Ranskasta. Nimi on kummallinen koska se on bretonia ja tarkoittaa kakkua ja voita. Bretoni on pohjois Ranskan Bretagnessa puhuttu ihme kieli.

..ja sitte apinat lähti hiihtämään

9 kommenttia:

Irene kirjoitti...

Ai tollasta hommailit nimipäivänäsi! Melko myöhäiset nimpparionnittelut äidiltä.

Ebe kirjoitti...

Hyvää nimipäivää! Jos ei leivät onnistu, niin aina voit ryhtyä pitämään sarjakuva/taideblogia. Näitä katselee ihan mielellään enemmänkin. Vielä apinoille sopivat puhekuplat :D

Anonyymi kirjoitti...

Onnea jälkikätten, Aleksille! Eikö 'onnea' tarvita joka päivä ?

Ihana maalaus ! Apinoistasi saisi helposti hiiriäkin ;D

Terveisin nami-hiiri, kukas muu

Anonyymi kirjoitti...

Tuota, en ny tahdo tikulla silmään pistää, mutta, taitaa olla vaikea realistista Suomessa tehdä,ellet jostain saa aitoa Bretagnen voita.
Ja hyvää sellaista, suomalaisella voilla ja tuolla ei ole oikein paljoa yhteistä.
Noita alkuperäis reseptejä on yhtä monta ku kylääkin, en nyt löytänyt suosikkiani äkkiseltään, mutta tässä yksi linkki jos kiinnostaa;http://www.kouign-amann.fr.fm/
Onnea yrityksellesi jos vielä uudestaan teet, tuo on kyllä vaivan arvoista:)

aleksi kirjoitti...

no sinänsä realistista mun on tosi vaikea tehä muutenkaan kun en ole sitä koskaan maistanut. ohjeetkin tosiaan tuntu heittävän voitaikinasta leipään johon oli kaulittu voita sisään. vähän samaa ongelmaa on ollut bagelien teossa kun ei niistäkään oikeen tiiä millanen se sitten ihan oikeesti pitäis olla edes.

tosta tuli lopulta muuten ihan hyvää, mikä se sitte olikaan :)

testaan tehä sen vähän paremmin vielä joku kerta.

Anonyymi kirjoitti...

Juups, tuota kannattaa kyllä kokeilla uudemmankin kerran, se on aivan taivaallista. Sellainen mitä olen syönyt, on enemmän voitaikinaan tehty, hyvin ohuita kerroksia ja siihen väliin hemmetisti voita ja sokeria, noi on yleensä alumiini vuokaan ympätty että kaikki voi säilyy. Ja minä en yleensä kovin makeasta pidä tai rasvaisesta, mutta nämä kelpaa, ehkä siks kun olen Bretagne fani :)

IreneKin kirjoitti...

Ah, aattelin tulla kommentoimaan tota Kouign Amannia (En oo koskaan tehnyt mutta Bretagnen leipomoista saa, laatu vaihtelee paljon.) - mutta oikeastaan anonyymi onkin sanonut kaiken oleellisen: se on varmaan lehtitaikinaa, mitä ne käyttää, ja koko homma tehdään pyöreään, keskikokoiseen foliovuokaan, ja koko homma ui rasvassa ja sokerissa. Rasva kuivuu kylmetessä, mutta se tarjoillaan lämmitettynä. Tavallaan kuin jättimäinen itämainen leivonnainen ilman pähkinää & ruusuvettä... Mutta ihana, että oot kokeillut!

IreneKin kirjoitti...

Ja kaikella kunnioituksella toista anonyymiä kohtaan, mutta höpöhöpö Bretagnen voista, että se vain kelpais (vaikka kiistämättä Suomeen ois kiva saada parempia voita!). Bretagnen voin "erikoisuus" on, että se on suolattua, kun muuten Ranskassa usein voi myydään suolatta (beurre doux). Bretagne oli aikoinaan rikas maatalousalue, siksi sen "herkut" (Kouign Amann + suolattu toffee) pohjaa voihin ja suolaan, jota siellä omasta takaa oli.

Anonyymi kirjoitti...

En nyt ole hetkeen kerennyt blogeja seuraamaan mutta piti tänne taasen tulla kurkkimaan ja samalla huomasin että tänne oli tullut muitakin tätä aihetta kommentoimaan. Mutta, edelleenkin bretagnen voin erikoisuus ei perustu vain suolaukseen, siellä on myös suolatonta voita siinä missä muuallakin ranskassa ja samoin on suolattua voita tuotetaan muuallakin.
Sen maku vain on ihan erilainen näihin muihin täällä(ranskassa) tarjolla oleviin voilaatuihin verrattuna.
Ja mikään ei sano että nuo täytyy muuten tehdä keskikokoiseen vuokaan, niitä on joka kokoluokassa tarjolla, riippuen syöjien määrästä.
Mutta kullekkin omansa, on noissa valikoimaa valita mistä pitää.