minijätkä sai nimen

sen seittemää sorttia

Pikku tyypillä oli merkkipäivä, ei varsinainen vuosipäivä vaan viikkopäivä tai päiväpäivä, nimipäivä. Vauva sai jo postiakin omalla nimellään, nimi on vielä melkeen pidempi kun kun poika mutta vielä se kasvaa ja nimi kasvaa siihen. Tein pikkuleipiä, yksinkertaisia ja hyviä, kaneliässiä, ruutujuttuja ja pähkinäkeksejä. Toivottavasti poika oppii syömään. Nimen valinta on kumman vaikeeta, Hesarin nimikone antoi kovan vastuksen ja puistohippihenkinen nimi olikin pitkään ykkössijoilla. Vaihtoehto kaksi, kolme tai neljä tai taas kaksi tai mikä lopulta olikin voitti. Voitto! Natiaisella on nimi ja posti tule oikeaan osotteeseen. Vielä passi ja poika näkee ulkomaat, Tanska ja Berliini.

 kakku näyttää näin vähän joukkomurhalta tai taistelutantereelta

luotin klassikoihin, ganachetorttu suolatoffeella

kova juhlinta vei voimat

eikä!

siilejä, tai merisiilejä

Se ei ole macaroon tai macarons eikä varsinkaan macaroonssi. Ei vaikka joku Vellu tai iso Jorma erikois tv-kokki nii sanoo, ne sanoo väärin. Macaron, macaron, macaron. Macaroon on hassu läjä usein kookosta ja valkuaisvaahtoa, macaron erittain vakava eikä millään tavalla hassu pariisilainen hienohelma pipari. Eikä ässää ikinä loppuun, mihinkään.. eikä quiche lorrainea ole lohella.


kookosmacaroonit
150 g kookoshiutaleita
45 g sokeria
2 valkuista
20 g tärkkelyssiirappia
20 g vehnäjauhoja
hippu suolaa ja vaniljaa mauksi

Vaahdota valkuaiset ja sokeri hennoksi vaahdoksi. Sekoita muut aineet toisiinsa ja kääntele valkuaisvahto mukaan. Laita pellille massasta kasoja ja paista 180 asteissa uunissa hyviksi. Extra bonariksi kookosherkut voi dipata suklaassa.

leivontabrenkut 

ylijääneistä ketuaisista tuli pastataikina.. joka unohtui jääkaappiin.

Lakritsifestivaalit 2016, Stokholma

lakunenähämäys

Internetistä soitettiin ja kysyttiin miten ois Viikkarilla lakufestareille siihen Glubenin viereen. Laivaan lastatiin minä, Heidi, vielä nimetön naisten naurattaja vauva, Jaana ja ainakin tosi monta muuta. Viking Line oli päättänyt pistää sen verran sponssi jalkaa oven väliin että matkat oli tietty ilmaset mutta meille myös esiteltiin botskin uusittuja fiinejä ravintoloita ja saatiin maistiaisia. Söin elämäni kolmannen kerran merisiiliä, se oli taas kammottavaa. Hirveetä kreisi bailaamista ei ollut, mieltään osoittottavan vauvan kanssa seisovassa pöydässäkin ruokailussakin on haasteensa.

No olihan meillä huisin kivaa. Seuraavalla kerralla verenpainelääkkeet mukaan ja vielä kun perus risteilyllä oltaisiin tunti pari pidempään laivalla niin ois voinut kävellä messupaikalta takasin laivalle ja ihmetellä alkuasukkaiden kummallisia tapoja. Itse messut oli messut, kivojahan ne on varsikin kun aihe on hyvä ja esillepanijoita enemmän kun kolme. Yritin ottaa jokaisesta syödystä kompiaisesta kuvan, tässä yksi sadasosa.

perusnapit

pöydässä yritin taidekuvaa 

vuoden lakudrinkki

paljon oli erilaisia suklaalakupompulia

  messujen eka namu