kokkaus värien mukaan on miellyttävää
Seitsemän vuotta sitte söin ekan osterin. Töölöön Anttonilta ja Anttonilta ostin kaksi. Matkassa on tietenkin sellanen pieni maalin pois rapsutukseen tarkotettu lasta tai raappa, ostin sen pari vuotta aiemmin suklaakonvehtien tekoon Ruoholahden K-raudasta. Ensimmäisen osterin katsominen silmästä silmään Hesperian esplanadilla hevoskastanjan alla oli kokemus. Helvetti kun pelotti. Teknisen puolen helppous yllätti, telkkarin Mastercheffit, Dressinkimiehet ja Sami Hedberg antaa kuvan että osterin avaamiseen tarvitaan seitsemän vuoden kokemus ja rautaiset hermot mutta se avautui helposti. Toinen puoli ei yllättänyt, pienessä kuorikupissa vettä, mömmöä, läpinäkyvää ja musta klöntti oli niin kutsuva kun olin odottanutkin. Rohkea rotan syö. On sen jälkeen ollut muitakin ostereita ja varmaan tulee olemaankin, en vieläkään silti ihan ymmärrä niiden päälle.
Tämä siis liittyi että tänään avattiin Anttonin ja Anttonin elintarvikekioski Lasipalatsiin. Kävin bostailemassa.
kiskan lounas testissä.. unohdin ottaa haarukan
