joskus lähtee pois polulta

ciabatta on mitä taivaallisinta sienten kanssa.. ja mun

Pidän niin paljon typerien otsikoiden keksimisestä, pelkästään niitä varten voisi olla blogi erikseen. Facebook on toisaalta jo se. Leipien leivonnassa aina välillä huomaa inhottavan jutun, leivontaan tottuu jotenkin liikaa ja alkaa huomaamattaan vetämään mutkia suoriksi ja yht'äkkiä huomaa että vaikka olevinaan tekeekin leivän samoin kun sillon joskuskin niin lopputulos on turha käntty. Kotisämpylä jolla voi hakata nauloja lähes heti kun leipä ei ole enää lämmin, muruinen tyhmä sisus ja hienot kuplatkin on kadonnut jonnekin. Mun leivät on ollut lähiaikoina tosi ankeita, voisin tietty syyttää kylmää ilmaakin mutta uskon silti että ongelma on tarkkuuden puutteessa.

Ciabatta on hyvä lääke ankeaan pullaan. Jos ei ole täysin huonoa ohjetta niin lopputulos on yleensä hyvä tai oikeen erittäin hyvä. Ciabatta tarvitsee aina vähintään sen yön yli lepäilyn ja ohjeet joissa sitä ei ole on huonoja(no ihan oikeesti). Ciabattan tekoon on musta kaksi perustapaa, toisessa koko taikina tehdään valmiiksi vaivauksineen kaikkineen ja laitetaan yöksi jääkaappiin ja toisessa tehdään esitaikina ja siitä vaivataan lopullinen leipä seuraavana päivänä. Mun mielestä koko taikinan vaivausmetodilla tulee parempi ja sitkeämpi leipä ja se on myös paljon helpompi tapa. Leipää ei välttämättä tarvitse edes nostaa enää seuraavana päivän vaan pelkästään leikata huopatossuiksi ja paistaa aamulle. Tällä voi hurmata naisia, luulisin.

Tämä ohje on silti sillä toisella tavalla, Ranskalaisessa esitaikinalla vaikka on Italialainen leipä.

valasleipä!

ciabatta
1. päivä
150 g jauhoja
100 g vettä
2 g hiivaa

Sekoita aineet yhteen ja anna taikinan levätä yönyli viileässä.

2. päivä
100 g jauhoja
90 g vettä
5 g suolaa

Sekoita aineet aikasempaan esitaikinaan ja vaivaa taikinaksi koneella kymmenisen minuuttia. Anna taikinan levätä tunti ja levittele se jotenkin kuten pellille nousemaan vielä tunniksi, älä murjo taikinaa.

aika vähä reikäinen

Leivän söin sienikastikkeella; sientä, hippu kermaa, sinappia ja yrttiä. Eikä yhtään enempää kermaa, vaan vain sen verran että sitä on kaikessa mukana. Mikään ei ole musta niin tyhmää kun tehdä kermakastikkeita joissa on purkkitolkulla kermaa(kookosmaitoa, tai muuta vastaavaa), onhan se hyvää mutta sen hunajamarinoidun kanan paikalla voisi olla vaikka yksinäinen tiskirätti, ei mitään eroa huomaisi kuitenkaan. Kamala määrä kermaa peittää vaan kaiken.

joulun eka konvehti

kouluruoka

Olin keksinyt nerokkaan idean että keitän kinuskin, lisään siihen vähän suklaata, annan sen kovettua. Parin päivän päästä sitte olisin leikannut kovettuneen massan konvehdin kokoisiksi ja dipannut suklaaseen. Nyt kun sain toveri kondiittorilta suklaan temperointikivenkin.

Kaiken maailman fudgetkin toimii näin ja joka blogissa on sellasia.


lopputulos kuitenkin oli jotain joka näyttää välillä jauhelihalta öljyssä ja välillä muuten vaan lihalta öljyssä. Heti kun lisäsin suklaan kinuskiin suklaan kaakaovoi irtosi ja kylmempi suklaa kiteytti sokerin kinuskissa. Valkosuklaan rasva tekee saman usein mutta sen saa sotaisalla vaivaamisella takaisin massaan. Pienellä lämmityksellä sain kyllä kinuskin takaisin kasaan mutta rasva ei mennyt enää massaan mukaan. Lopulta kaadoin irtorasvan pois ja jäljellä on klöntti inhottavasti kiteytynyttä toffeeta.. sellasta mitä ihmiset ainakin ennen toi virosta, jossa on lehmän kuva.

jauheliha


lopullinen lehmätoffee

Seuraavaksi teen kostoksi sataprosenttisesta suklaasta kossutryffelin.

pikkujoulupikkis

nyt alkaa ne juhlat

Yksi pieni mutta nerokas juttu jonka keksin Ranskan matkalla on käyttää littania pikkuleipiä vähän kuin piirakkapohjina. Pienet piiraat on tosi mukavia johonkin puolipönkeisiin juhliin ja tilaisuuksiin mutta harvalla taitaa olla pieniä piirasvuokia kaapit täynnä. Pieniin littaniin piiraisiin taas ei tarvitse kasoittain vuokia vaan yhden rinkulan muotoisen pipariformun tai vastaavan. Näissä pikkusissa on parmesaanipikkuleipä jolla on tuorejuustovaahtoa ja paahdettuja saksanpäkinöitä. Pelkkäpohja on sellaisenaankin hyvä ja todella rapea jos tahtoo pelkän suolakeksin.

tästä voi valita kumman listan lukee

parmesaanipikkis noin monta kappaletta
300 g vehnäjauhoja
240 g voita
50 g kylmää vettä
50 g parmesaaniraastetta
5 g sokeria
2 g suolaa
pippuria myllystä


Sekoita mahdollisimman kylmät aineet tasaiseksi massaksi ja laita massa viilenemään jääkaappiin. Jaa pikkuleipämassa neljään osaan ja kaulaa yksi pala kerrallaan hyvin jauhotetulla pöydällä. Ota muotilla taikinasta pikkuleivät ja lastaa ne pellille, massa on todella löysää ja raa'at pikkuleivät kannattaa vaikka nostaa palettivetsellä että ne pysyy muodossaan. Muottia ei kannata heiluttaa tai pyörittää niinkun yleensä on tapana vaan pelkästään painaa taikinasta läpi koska muotin heluttelu tekee muodoista usein pitkulaisia. Ja sehän on tosi kamalaa, ei kehtaa itteään peilistä kattoa sen jälkeen. Piikitä jokaiseen pikkuleipään pari reikää haarukalla ja paista heti.

formataan form form form

työkalupakki

Samaa ideaa voi tietty käyttää makeisiin ja millasella pohjalla vaan, tällälalla saa tosi näyttäviä pikkujuttuja helposti. Näiden päällä oleva vaahto on pelkästään kermavaahtoa johon on sekoitettu tuorejuustoa ja yrttejä. Päälimmäisenä olevat pähkinät paahdoin pienellä määrällä sokeria ja suolaa.

pelkät pikkarit

pariisista pariisia

siellä korkealla oli nättiä

Pariisi oli erilainen joka tietenkin paljon johtuu siitä etten ole matkustanut vuosiin minnekään ja viime matkan jälkeen päätin etten kyllä enää matkustakaan. Kaikki tuntui jotenkin olevan pientä, sitä vain oli todella paljon ja joka paikassa. Pariisin matka alkoi aidosti koko yön hengeilulla lentokentällä ja ensimmäiselle junalla kaupunkiin. Hotelliin ei päässyt kun vasta kolmelta niin käveltiin aamu seitsemästä ympäri kaupunkia vesisateessa, Pariisi oli kylmä, märkä ja tyhjä(oli joku pyhä). Seuraavat päivät jatkui samalla mallilla, paljon kävelyä, ihmettelyä, jokunen viini ja kuplajuoma. Jos joku väittää että matkaamiseen tarvitsee sen lipun metroon(äitee) ja turistikierroksen niin on väärässä, eihän siihen mene kun jokunen tunti kun kävelee ison osan isoa kaupunkia halki ja siinä näkee vaikka mitä. Ei pelkästää Eiffeltornia vaikka sekin nähtiin vaan kaikkea, koirat sylissä nukkuvia densoja, konekiväärikaupan, jonoja konditorioiden edessä, tappeluita, paikallisia gangstereitä myymässä millon mitäkin epämääräistä ja lisää koiria, paljon koiria.

Pariisissa on paskasta

Ranskan kuuluisin taiteilija

oli tosiaan nättiä

oli myös turistinähtävyyksiä

Oli muuten tosi vaikea alottaa pitkästä aikaa tämän kirjoittaminen. Pistän Pariisista vielä jotain konditoiria ja suklaajuttua ainakin.

tomaattileipä

tomaatilla

Tässä on nyt ollut vähän tämmöstä blogitaukoa tai netti taukoa enemmänkin kun jonkun naapurin yhteys jota käytin ei enää toiminutkaan. On mulla netti ollut mutta sitte ei oikeen saanut tehtyä eikä kirjotettua mitään fiksua. Ja sitte katsoin vain Gilmoren tyttöjä ja piirsin apinoita ja kävin Top Cheffin kuvauksissa.

monkey monkey underpants!

Tomaattileipä
190 g vehnäjauhoja
150 g vettä
20 g aurinkokuivattuja tomaatteja
20 g vehnäleseitä
15 g tomaattipyreetä
5 g hiivaa
4 g suolaa


Sekoita yhteen hyvin pieneksi pienityt tomaatit, leseet ja vesi, anna imeytyä kymmenisen minuuttia. Lisää loput aineet ja vaivaa hitaalla 3 minuuttia ja nopeammalla noin viisi. Tähän leipään käytin tapaa jolla campaillou leipä muotoillaan(tai ainakin sinepäin). Laita taikina öljyttyyn astiaan ja anna levätä 30 minuuttia. Tee välitaittelu eli se stretch&hold ja anna levätä taas 30 minuuttia, tee sama vielä kaksi kertaa. Viimeisen taittelun jälkeen nosta taikinamöntti nousemaan pellille tunniksi. Paista.

Derbyshire oat cake ja campallou ja pari muuta

suklaakeiju toi


ja pahikset


ruispallo

Kohta mennää Pariisiin niin blogi jää taas vähän tauolle. Saas nähdä, en pidä ulkomaista.