blogimaailma/karhu

oma heppa/koffin heppa

 

 

Ensimmäinen blogitilaisuus johon päädyin oli joku mtv3n iso julkkaritilaisuus, paljon pönötystä, uusia paskoja sarjoja joita kukaan ei enää muista(jonkun bodaajan hoito oli raskaana, kelpo viihdettä). Seisoin Savoy-teatterin aulassa Alepan muovikassi kädessä. Kyllä tuntui ulkopuoliselta.

Ehkei toinen mutta seuraava oli bloggaajien piknik Koffin puistossa. Olin tehnyt patonkia, tunsin yhden ihmisen mutta uskoin itseeni. Samassa puistossa oli eilinen treffi mutten vastannut tekstariin. 

Tapahtumat räjähti käsiin. Vihaan yhdessä kokkaamista. Jossain vaiheessa tarvitsi kalenterin että muistaa minne mennä. Ja sain ilmasta sokeria, mansikkatomusokeri on edelleen kaapissa. 

Koff jaksaa uskoa vanhoihin hyviin aikoihin ja kutsuu edelleen kattomaan hevosia, lippalakkeja, tortilloita, portteria tai Karhua tynnyrissä. Tynnyri Karhu on nyt uusin juttu, Hemmingways baarissa Hietaniessä oli oikee hieno juhla, hassuja pieniä ruokia, kamalia burgereita ja pönttö Karhua. Pääsin ite kaataa tuopin. Ja ekaa kertaa Hemmingwayssiin. Ikin. 

Ja edelleen tuhanen avajaisen ja menun esittelyn jälkee tuntuu että mitä mä teen täällä?

koffin karhu/koffin karju

 riisikeksi/tempeh

tavarapyörä

 "mitä tähän tulee? kiivetään"

Tavarapyörän osto tuntui ensin hyvältä idealta. sitte vaan hankalalta. Iso, rohjo mikä ei mahtu minnekään, pitääkö se kakara solmia narulla tohon? Auton matkamunaa ei saakaan helposti kiinni ja vauvakin repii heti ajohousut. Ite tehty istuinratkasu ei olekaan niin hyvä, turvavyöt aukeaa kesken matkaa. Olisipa piha jossa sitä voisi säilyttää.

Vieläkin on olevinaan vaikea lähteä mutta kun pääsee liikkeelle on kivaa, päästään kauas ja nopeesti. Retkille, paikkoihin, rantaan, sienimetsään ja kalliolle. Lapsi innoissaan pulisee kokoajan ja bongaa jokaisen kävyn ja kaivurin ja sienen ja jätskitikun.

Tästä piti tulla ruokabloggaus, uusi alku, peruskokkausohje sieniretken saaliista mutta apusienestäjä roikkui jalassa ja keittiö oli täynnä savua. Pannulla paistettu myskikurpitsa"pihvi" ja sienikastike. Ruoka eikä varsinkaan kuva ei siis ihan menyt nappiin vaikka hyvää olikin ja jäi pois.

"pora! poraan tän puun, kaadoin ton puun poralla"

"onko jälkipalaa?"

"isi täälä on maja!"

 

pizzapossu Helsingissä

Daddy greenssin lounaslevyt

Jos on käynyt nyt ulkona syömässä muuallakin kun Aabeeseellä ja eritoten Helsingissä niin on huomannut että laatupizzaa, kunnon ihralevyä saa nykyään useammastakin putkasta. Eikä laatupizzan ero peruslätkään ole enää kymppi lisää hintaan ja kourallinen rucolaa päälle niiku pari vuotta sitte vaan hommaan on panostettu. Ensin tuli Putten pizza Kalevankadulle, sitte Liuska, Alfons, ties mikä ja yhtäkkiä oikeen pörähti ja tuli hienoilla uuneillä bostailevat napolipizzat ja vaikka kuinka monta muutakin hyvää. Omalla kohdalla parhaat tuntuu silti olevan vierivieressä maalilinjalla Lauttasaaren Luca ja Töölöön Daddy greens. Lucan pizza on mahtava mutta ostaripaikkana melko ankea ja pizza ainakin kerran täysin hävitetty täyteläjän alle. Daddy greens taas kiva pieni hipsterikolo jossa hyvä lyhyt bissehanalista, ei sielläkään kaikki pizza ole ollut aina täydellistä(valkoset vähän mössöjä) mutta silti jotekin parempi fiilis siitä tulee kun Lucasta. Lucan pohjan pullaisuus on selkein ero paikkojen pizzoissa, se ei ole huonoa pullaisuutta vaan herkkua. Kummassakin kannattaa käydä.. vaikka joka toinen päivä.

Pizzasuositusmestat, ne muut:  
Pizzamix, Niemenmäen salaisuus
Puttes, perus hyvä aina, hyvä lapsi meno lounaalla
Fornitaly. Laajasalon latopizza, omat vinkun mukaan ja pizza vaikka meren rantaan
Liuska, ei oikeen omaan makuun mutta kannattaa käydä
Linko, enne muuttoa oli parempi mutta edelleen kiva
Kaari 18, kai Pukinmäessä, kankkuspizza joka lihalla on hyvä, yllättävää
Rixi pubi Lauttasaaressa, peruspizza, ei mitään ihmeitä mutta 
Capperi, vähän heittää laatu mutta Ogeli rock city
Pizzarium, ah, parhaimmillaan erittäin hyvä
Mäkikupla.. no ei, nauttii kyllä mainetta mutta ilman kymmentä bisseä alla se levy on todella kummallisen makunen, ei sillä hyvällä tavalla
Kaikki pizzat joita saa pienistä mökeistä, yleensä peruslätkää mutta ihan sama kun mökki

Ihan jokaisessa Helsinginmäen pizzassa en ole käynyt

Daddy greenssin lounaskeitto

Lucan makkaraa ja tomaattia

Daddyn lounas

Anton & Anton kioski

kokkaus värien mukaan on miellyttävää

Seitsemän vuotta sitte söin ekan osterin. Töölöön Anttonilta ja Anttonilta ostin kaksi. Matkassa on tietenkin sellanen pieni maalin pois rapsutukseen tarkotettu lasta tai raappa, ostin sen pari vuotta aiemmin suklaakonvehtien tekoon Ruoholahden K-raudasta. Ensimmäisen osterin katsominen silmästä silmään Hesperian esplanadilla hevoskastanjan alla oli kokemus. Helvetti kun pelotti. Teknisen puolen helppous yllätti, telkkarin Mastercheffit, Dressinkimiehet ja Sami Hedberg antaa kuvan että osterin avaamiseen tarvitaan seitsemän vuoden kokemus ja rautaiset hermot mutta se avautui helposti. Toinen puoli ei yllättänyt, pienessä kuorikupissa vettä, mömmöä, läpinäkyvää ja musta klöntti oli niin kutsuva kun olin odottanutkin. Rohkea rotan syö. On sen jälkeen ollut muitakin ostereita ja varmaan tulee olemaankin, en vieläkään silti ihan ymmärrä niiden päälle.

Tämä siis liittyi että tänään avattiin Anttonin ja Anttonin elintarvikekioski Lasipalatsiin. Kävin bostailemassa.

kiskan lounas testissä.. unohdin ottaa haarukan

norsun taikina

lehmä arvostaa perinteitä

Ruisjauhopussin kyljessä lukee viimeinen käyttöpäivä 6.11.2015. Ja pussi on avaamaton, lasinen monen litran karhupurkki on vieläkin lähes täynnä. Jauhoja tuli ruisleivän tekemiseen monta kertaa sillon joskus, tein pari leipää mutta ei ruisjauhot muuhun kulu, ripaus sinne ja toinen tonne. 20 grammaa puolenkilonkin pussista on tosi vähän. Nyt pystyy vihdoin ajattelemaan suoraan, kolmatta päivää kotona kipeänä ja vihdoin voi tehdä muutakin kun kärsiä, vaikka leipasta kun on aikaakin.  Tein oikeen perinteisen varrasleivän, paljon öljyä ja 20 grammaa ruisjauhoa, jollekin blogihenkilolle, varmaan sillon 6.11.2015 suosittelin että leivo tämmönen jos et osaa mitään, se onnistuu aina.


varrasleipä
230 g vehnäjauhoa
140 g vettä
40 g hasselpähkinäöljyä tai tavallista
20 g ruisjauhoa
10 g tuoretta hiivaa
5 g suolaa

Pistä kaikki aineet yhteen ja vaivaa hyväksi. Leivo heti vartaaksi ja anna nousta noin 45 min.
Jauhota, viillä ja paista 225 asteissa uunissa.

 norsun taikina

 

 kaivettiin norsun kanssa kellaria

 

 lähärii