suklaakahvikakku

on niin musta kakku ettei kamerakaan osaa tarkentaa kunnolla

On pitänyt jo vähän aikaa värkätä joku kahvikakku ja tänään äitee päätti ilmottaa tulevansa kylään niin väsäsin jämäsuklaista kakun. Kerrankin ottaa kunnolla päähän typerä kaasu-uuni, kakku paloi lähes hiileksi pohjasta ja päältä on mitä parhain. Onneksi aika mauton tuotos kuitenkin. Valion ohjeetkaan ei juuri paistossa auta koska ne menee tyyliin: "1 kilo voita ja kaksi kiloa munaa" taulukossa ilman turhia paisto-ohjeita tai hömpötyksiä

paljon meni suklaata

Nyt on muuten ollut joku mokauspäivät, tein myös ohraleivän josta tuli aika halko. Täysikuu? Syysmyrsky? Kevätpörriäinen?

kiitos nami-hiirelle paketista, lupaan luoda jotain villiä(kastanja tötsä puuttuu kuvasta)

Seuraavaksi blogaan luomusuklaasta, raakasuklaasta, hippeilystä, puunhalailusta ja veden silittelystä.

pane francese

lättänää on

Eli ranskanleipä mutta vaan italialaisittain.. ja mokattuna. Kirjan kuvassa(Handmade Breads) sämpylät oli niin nättejä ja tyynymäisiä mutta mulla niistä tuli rieskoja, sentään hyviä rieskoja. Koska kaikki ei mahtunut kerralla paistumaan leikkimökki kokosille kaasu-uunipelleille pistin toisen pellillisen jääkaappiin noustuaan ja niistä taas tuli ilmapalloja(pita tyyliin) jotka oli ihan tyhjiä keskeltä. En yhtään tiedä mikä känttyä oikeen vaivasi ja sisältä sinänsä nuo näyttää kuitenkin tosi hyville. Esitaikina oli pitänyt pitää yön yli jääkaapissa mutta pidin huoneen lämmössä koska teen aina niin eikä kulho mahdu kylmään, jos se oli sitten se syy.

toisen pellin ei lättänä siemen versio on nätti

Taikina oli myös niin löysää että käsittely oli tosi hankalaa. Levännyt taikina piti kaataa jauhotetulle pöydälle, venytellä neliöksi ciabatta tyyliin ja leikata neliöiksi. Toiselle kohtaan pöytää laitoin paljon auringonkukansiemeniä ja neliöt oli tarkoitus laittaa niille nousemaan yläpuoli siemeniin päin ja siitä taas nostaa toistepäin uuniin. Taikina olikin niin löysää ja venyvää ettei nostelusta tullut juuri mitään ja yhden saikin pellille asti lähinnä auringonkukkaläjänä.

On tätä silti koitettava uudestaan ja uudestaan koska ohje on todella helppo ja näin mokattunakin leipä herkullinen ja jotenkin kermainen... ja kuvissa kaunis. Seuraavaksi päälle unikkoa ja seesamia.

ilmapallot

tyyli-pipo

oh! cutiepie!

Kadulta ja tyyli-blogeista huomaa että ruotsalaishenkisen hupaisat tupsupipot on nyt muotia(ei siis ne viime talven svea-pipot). Oman pipon tarina on tietty monimutkaisempi kun itse pipo joka on varmaan joku h&m halpis. Pipon löysin siskoni kämpän eteisestä mutta se oli huonohko niin vaihoin sen katrin pipoon jonka se oli löytänyt jonkun teinihelvetti baarin lattialta(monet vaatteet on löytynyt eripaikkojen lattioilta). Aikakaisempi pipo löytyi ratikan lattialta.. äiti sanoikin ettei ollut ihmekään että joku oli sen jättänyt, oli kuulemma niin ruma. Se pipo jäi sirpan päässä kuudennelle linjalle.
Tyyli-blogit on muuten alkaneet luisua enemmän pelkän viihteen ja salaisten elämien suuntaan, tirkistelyä josta on jätetty turha muotikin jo pois. Tähän malliin; nyt lähetään tyttöjen kanssa juhlimaan! iik! iik! iik!:

tytöt tahtoo vaan bailaa

Koska tämä on tietty leivontablogi noin pääsääntöisesti laitan loppuun nerokkaan vinkin. Ruisleivästä jää taikinaa joka paikkaan, pöytään ja purtileihin niin lopun tiakinan voi hieroja jauhoihin kuivaksi. Instant raskijauhe! jolla voi antaa vähän hapanta lisämakua leipiin.

namia

challah

kaksi pikkistä ja iso

Piti tehdä Zopf leipää koska sillä on niin hassu nimi muttei ollut maitoa niin tein Challahia joka on hyvin samanlainen. Challah on jonkun sortin juutalaisten sapattileipä mutta nykyään varsinkin Amerikoissa kai aina normi joka paikan leipää. Leipä muistuttaa hyvin paljon ihan normi pullaa mutta ei ole niin makea ja jotenkin eri makuinen. Tällä ohjeella taikinasta tulee todella hyvä kaikenlaisiin pitkoihin ja askarteluleipiin, se on ihan kuin muovailuvahaa niin kuin hyvän pitkotaikinan pitääkin olla(niin jos et tiennyt joka muodon pullaan pitää olla omanlainen taikinansa). Leipä on ehkä suomalaiseen suuhun pikkusen liian makea ihan normileiväksi mutta hyviä herkkuvoileipiä tästä saa ja paahdettuna on tosi hyvää.

töppö

Challah kaksi kunnon pitkoa

esitaikina
172 g vehnäjauhoja
110 g vettä
27 g hiivaa

Aineet sekoitetaan kunnolla yhteen ja annetaan olla kunnes on kunnolla noussut, hurjan hiiva määrän ansiosta se tapahtuu puolessa tunnissa. Tämän taikinan nimi on englanniksi sponge mutta en tiedä sille mitään suomalaista versiota niin saa olla esitaikina.

taikina
518 g vehnäjauhoja
150 g munaa, kolme munaa
78 g sokeria
64 g öljyä
50 g keltuasia, vähän päälle kaksi siis
41 g hunajaa
30 g vettä
14 g suolaa

ylijääneet valkuaiset, tippa vettä ja suolaa voiteluun ja päälle seesamin siemeniä

lisää vain voi

Kaikki aineet ja esitaikina vaivataan koneella hitaalla 8 minuuttia ja nopeammalla toiset 8. Taikinan annetaan levätä puolitoista tuntia suojatussa astiassa ja jaetaan neljään osaan joista tulee pitkojen säikeet. Valmiiden pitkojen annetaan nousta tunti, voidellaan ja paistetaan. Seesamin siemeniä ei kannata jättää pois, ne näyttää tosi hienoilta ja antaa paljon makua.

yhdelläkin voi tehdä pitkon vaikka kovat jätkät tekeekin yhdellätoista

päärynäpiiras

törchen

Blogi tuntuu olevan vähän tauolla kun on niin paljon töitä nyt mutta jotain pientä ehtii silti leipoa välillä. Nyt tein aikalailla samaa piirakkaa kun luumupiiras oli mutta pienempänä, eri pohjamassalla ja pikkumäärällä vaniljakreemiä. Pohjana ei ole normi murotaikina vaan linsermassa joka on kyllä hyvin samanlainen. Linsermassaa käytetään yleensä pohjana Itävaltalaisessa kakku klassikossa joka on näköjään maailman vanhin kakkunen. Täytteenä näissä pikku torttuissa on päärynän lohkoja jotka pyörittelin muscavado-sokerissa ja inkivääri hillossa ja paistoin (taas) voissa. Päärynä lohkojen alla on pikku määrä vanilja-kreemiä, sitä kamalaa valmisjauhekamaa. Päärynät muuten kannattaa kuoria ennen paistoa, jota en tietty tehnyt.

Linsertaikina
200 g voita
50 g sokeria
5 g vanilja sokeria

20 g keltuasia, eli yksi
240 g vehnäjauhoja

Aineet sekoitetaan tasaiseksi ja annetaan istua muovissa jääkaapissa. Tämä pitää laittaa jo jääkaappiin senkin takia että tästä saa kaulitua mitään sillä tämä tarttuu joka paikkaa ja repeilee helposti. Lopulle taikinalle pitäisi vielä joku käyttö keksiä, vähän olen miettinyt maapähkinävoisuklaatorttusia.

puolialaston kokki

otti ohraleipä!

pöt

Keksimällä keksin noinkin hassun hauskan otsikon, joka ei ole edes totta. Leipähän on ruisleipä johon on lisätty ohraa ja vähän vehnää auttamaan nousemista. Leipää en nosta juurella vaikka siinä sellanen onkin vaan ihan normi hiivalla. Ohje on pohjaltaan supersimppeli; saman verran vettä ja ruista laitetaan muhimaan ekana iltana ja samat määrät lisätään seuraavana päivänä.


ohraruisleipä 1 vuoka

1. päivä
200 g vettä
200 g ruisjauhoja
+40 g vettä ja ruista seuraavaan juureen

Aineet sekoitetaan vain tasaiseksi massaksi ja annetaan olla muovin alla seuraavaan päivään kulhossa. Seuraavana päivänä otin käyneestä massasta 80 g pois ja laitoin pakkaseen. Tämä ei ole vielä valmis juuri mutta jos sitä käyttää seuraavassa leivässä ja ottaa siitä taas pakkaseen palan niin pian on.

2. päivä
200 g vettä
90 g ohrajauhoja
70 g vehnäjauhoja
60 g ruisjauhoja
10 g suolaa
5 g hiivaa

Aikasemman päivän mössöön lisätään uudet aineet ja vaivataan kymmenisen minuuttia. Taikinan annetaan levätä ainakin 3 tuntia tai kunnes se on noussut kunnolla, näin vähällä hiivalla nouseminen voi kestää selvästi pidempääkin. Taikinan muotoiluun tarvitsee hyvin paljon(hyvin paljon) jauhoja avuksi koska tämmöinen ruistaikina tarttuu suoran joka paikkaan kiinni. Muotoilin taikinan pötkösi ja paistoin vuuassa 230-240 asteessa puolisen tuntia, valmis leipä kannattaa kietoa vaikka liinaan koska kuoresta saattaa muuten tulla todella paksu ja kova.

paljon jauhoja

kandeeratut limenkuoret

ilman suklaista

Tai sitte ei. Kandeeraus meinaa hedelmien sokerisiirapissa keittämistä mutta en tiedä voiko samaa sanaa käyttää sitrushedelmien kuorien kanssa. Kuorista oli kovasti tarkoituksena tehdä orangetteja(no limengettejä).. mutta ehdin syödä suurimman osan valmiista karkeista ennen kun ehdin niitä suklaaseen dipata.

leikkaus oli aika näperrystä

Limenkuoria jäi kamalasti yli kun noi tahtoi tehdä mustaviinimarjanlehti-mohitoja, pelastin limenpalat, leikkelin irti kuoret ja keittelin ne siirapissa. Ohje menee kai jotenkin niin että aluksi kuoret keitetään pelkästään vedessä pari kertaa ja sen jälkeen parin tunnin ajan sokerisiirapissa ja lopuksi pyöritellään sokerissa. Kuorista tuli lopulta kumman sitkeitä, ihan kuin nahkaa mutta maukkaita. Siirappia kannattaa aikalailla vahtia varsikin kaasuhellalla, nuo vähän palo lopulta pohjaan.. tai karamellisoitui.

drinkkiä