pakollinen parsa

siinä se on

Sitä näköjään on joku laki että joka blogissa pitää pitää olla parsajuttua ja kaikki rakastaa sitä. Musta se ei kuitenkaan ole kovinkaan hyvää ja maistuu hassulta mutta silti sitä tulee pari nippua ostettua vuodessa testimielessä. Söinkin parsaa varmaan ensimmäistä kertaa pari vuotta sitte enkä niitä millään virallisen klassisilla tavoilla ole edes syönyt.

Jossain näin vastaavan pitsan ohjeen ja tuolla oli tulossa joku terveyspatonki niin muutinkin sen parsafocacciaksi. Taikina ei ole kyllä omaan makuun ihan sellainen mikä focacciassa pitäisi olla vaan liian grahaminen, focaccia on rasvasta pullaa.

askartelin tästä neliön

parsafocaccia 1 pieni
160 g vettä
100 g vehnäjauhoja
30 g grahamjauhoja
20 g vehnärouhetta
3 g hiivaa

Sekoita kaikki yhteen ja anna muhia pöydällä paristra tunnista moneen tuntiin.


60 g vehnäjauhoja
10 g oliiviöljyä
4 g suolaa

Lisää aineet esitaikinaan ja vaivaa koneella 2 minuuttia hitaalla ja 8 nopeammalla. Anna Taikinan levähtää kulhossa 20 minuuttia ja muotoile littanaksi. Kasaa täytteet päälle ja anna noista puolisen tuntia.


täyte
jokunen parsa oliiviöljyä
valkosipulia
sitruunamehua
fetaa
pippuria + mausteita

Raasta juustoraastimella tai vastaavalla parsat pitkiksi lieroiksi(tunne itsesi Jamie Oliveriksi). Sekoita kaikki purkissa yhteen. Tämmösessä täytteessä melkeen kaiken voi vaihtaa melkeen mihin vain, parsat tomaatteihin, fetat parmesaaniin tai vaikka lisätä oliiveja. Täytettä kannattaa tehdä vähän liikaa ja kasata kunnolla leivän päälle koska uunissa parsat pienenee ja täyte tuntuu häviävän jonnekin. Täyte ei saa myöskään olla liian kostea tai leipä ei paistu kunnolla, tomaatit ja vastaavat kannattaakin suolistaa.

macaronit vihaa mua saatana

brownie ilman brownia

resistance is futile!

Koska mulla on järjettömät loputtomat suklaavarannot ja tahdoin tehdä jotain ja aikasempi brownie veto oli ihan hyvä niin ajattelin tehä brownieita taas. Mutta tällä kertaa with twist, onhan herkkukin englanniksi niin miksei kaikki muukin. Browniet ilman brownia pelkällä valkosuklaalla ja kaikella muulla jonka keksii lisätä mukaan. En tiedä tuliko tästä nyt varsinaisesti valkonen brownie, blondie(?) vai järjettömän makea ja tahmainen sitruunakahvikakku(se kuka sanoo takarivissä kuivakakku saa turpaansa) mutta kai ihan saman tekevää. Ohje on superhelppo; ota esiin kattila, vaaka ja nuolija ja sekoita kaikki yhteen, eka vähän sulatellaan. Tahdoin kauhesti pistää sekaan vielä vähän mustaa pippuria mutta pidin itseni kasassa vaikka luulen että se olisi ollut täydellistä. Sitruunan vaihto inkivääriin toimii varmaan myös mahtavasti.

taas palo kulmasta, kaasu-uunista ei ole kakkuhommiin

valkosuklaa brownie

210 g sokeria
75 g voita
3 munaa
170 g valkosuklaa
3 g isokiteistäsuolaa
100 g vehnäjauhoa
30 g mantelijauhoja
puolikkaan sitruunan kuori

päälle hasselpähkinärouhetta (tosi paljon)


Punnaa voi kattilaan ja sulata lisää voi ja sekoita yhteen. Lisää massaan sokeri ja munat, sekoita kunnes munat on kunnolla massassa ja massa sileä ja kiiltävä. Lisää loput aineet ja kaada massa vuokaan joka on voideltu tai vuorattu paperilla, ripottele päälle pähkinärouhe. Paista 180 asteisessa uunissa ja laske lämpöä jos kakku vaikuttaa mustalta mutta raa'alta. Kakkunen on valmis kun veitsellä tökkittäessä siihen tarttuu vielä ehkä vähän muhjua.

se näyttää ihastuttavan juntilta

Blondie!


tai sellaselta quatre quarts kakulta jota en ole vieläkään tehnyt

uusenglantilaista kauhuromantiikkaa, makroneita ja appelsiinileipää

jopa espoossa on kaunista joskus

Espoon lähikseen kotiseutumatkailu valokuvia. Synkkää, harmahtavaa, poluissa reikiä, homeisia puita ja mörköjä pusikoissa. Tais olla hölkkääjäkin. Kaikki monet Lovecraftin ja kaverien vanhat novellit tulee elävästi maisemista mieleen.

tuonne sopisi hyvin mulkosilmäinen vihertävä ihoinen herrasmies


vuorelta.. mutta ei siltä kuuluisalta Leppävaaran mörkövuorelta


vettä

Ja koska mun macaronien teon lopputuotteet on olleet väliltä säälittävä/todella ankea niin macaronit päätti tulla mun luo(raamatullinen heitto näin pääsiäisen kunniaksi). 100 kappaletta Ranskalaisia kohtuu ankeita macaroneja viidellä maulla, pistaasi, suklaa, vadelma ja kahvi. Neljällä.

no ei lopu kesken.

Kampin teiniportailla vadelmaa

Applesiinileipä on vähän kun mun otto tähän pääsiäisleipään ja myös yritys käyttää marmelaati jonnekin. Leivästä oli tarkoitus tulla kyllä letitetty mutta taikina oli liian löysä. Marmelaatista olisin keittänyt klasyyrin jolla olisin valmiin letitetyn leivän voidellut, samoin kun aprikoteeraus pullissa.

appelsiinibrioche
270 g vehnäjauhoja
145 g maitoa
40 g appelsiinimarmelaatia
40 g voita
20 g sokeria
10 g hiivaa
5 g suolaa
1 muna


Vaivaa kaikista aineista taikinaa noin 8 minuuttia ilman voita. Paloittele voi pieneksi ja lisää osissa vaivauksen lopussa. Anna taikinan levätä noin tunti. Muotoile taikinasta jauhon avulla pötkäle ja anna sen nousta vuuassa 45 minuuttia. Paista 225 asteisessa uunissa, ota leipä paiston lopussa pois vuuasta ja paista ilman.

tässä ei nyt ole mitään mörköilyä

ruiskaura

plät!

Tälläkin kertaa olen vastarannankiiski enkä tee täysruisleipää vaan juuri on vehnää(koska muuta ei ole) ja itse leivässä on paljohkosti kauraa. Käntty ei muutenkaan ole mikään suurin silmänilo ruisleipien saralla, kaura kai teki tosta tosi kulahtaneen näkösen. Kotitekoinen ruisleipä silti tuntuu olevan aina erittäin hyvää vaikka ruma olisikin ja tosi helppoa tehdä. Ruisleivän teko verrattuna vehnäleipään on kedolla kävelyä.. tai tikkareiden varastelua lapsilta.


kauraruisleipä
1. päivä
80 g vettä
80 g vehnäjuurta
80 g ruisjauhoja

Pistä aineet tasaisesti sekaisin ja anna muhia pöydällä yön yli. Ruisjuurta voi tietty käyttää mutta sitte seuraavan päivän ruisjauhon määrää pitää vähän lisätä. Hiiva ei ole pakollista.

hyvää on

2. päivä
120 g vettä
60 g ruisjauhoja
50 g kaurahiutalaita
30 g vehnäjauhoja
6 g suolaa
2 g hiivaa

Lisää eiliseen muhjuun loput aineet ja vaivaa viitisen minuuttia, anna levätä pari tuntia kunnes taikina muistuttaa moussea. Muotoile leiväksi paljon ruisjauhon kanssa ja anna nousta kunnes pinta alkaa repeilemään. Paista 230 asteisessa uunissa aika pitkään.

pötkäle tuulihatut

pähkinäleipä

kärpäsviillot

Raukka juuri on jäänyt vähän vähälle käytölle. Olen ruokkinutkin sitä viimeksi varmaan pari kuuta sitte mutta ihan hyvä henkiseltä se nyt vaikutti. Hasselpähkinä rouhe oli kyllä aika turhaa tässä, vaikka sitä on aika paljon se ei maistu oikeestaan yhtään. Koko pähkinä parempi.

nautitaan cheddarin kanssa, cheddarin eikä siis sen sulatejuuston joka tuntuu monessa blogissa olevan sama asia

pähkinäleipä
175 g jauhoja
150 g vettä
120 g juurta
35 g hasselpähkinärouhetta paahdettuna
15 g ruisjauhoja
5 g siirappia
5 g suolaa
2 g hiivaa


Vaivaa kaikista aineista taikina noin kymmenen minuuttia koneella. Anna taikinan levätä 4 tuntia öljytyssä astiassa. Muotoile taikinasta palljo ruisjauhon kanssa ja nosta 45 minuuttia. Paistetaan 225 asteisessa uunissa.

taikinasta saa hyvän pallon ilman liikaa mäiskimistä kun kerää reunat keskelle yhteen

sisältöä

lakuhommia

se on sitte oma bruumberggi pystyyn, eiku sen lakutehtaan nimi oiski herkkuperseet

Lakuhan on ehdottomasti asiota joita ei (kai) kotosalla keitellä. Järkevän ohjeenkin löytäminen on vähän hakalaa ja netisträ löytyykin paljon "laku" ohjeita joissa keitellään purkkimaitoa kasaan ja se ei kelpaa mulle. Lopputulos on jonkin sortin toffee. Wikipedia sanoo vai että:"Lakritsi on musta makeinen, joka sisältää lakritsikasvin (Glycyrrhiza glabra) juurta, sokeria, lääkehiiltä ja vehnäjauhoa, joissakin laaduissa on myös arabikumia ja salmiakkia." ja Kouvolan lakritsi "Vehnäjauhot, vesi, sokeri, sokerisiirappi, elintarvikemelassi, suola, luontaisia aromeja (lakritsiuute, anisöljy), väri (E153), emulgointiaine (E471), happamuudensäätöaine (E500), säilöntäaineet (E211, E202).", no noista sitte keksimään ohje. Laku on siis vehnäjauhosta tehty musta makea taikina, leipuri hommia!


Tein ensin ohjeen jossa keitin ruokosiirappia, mustaaväriä, vettä ja tärkkelyssiirappia(Karo jota saa vaikka Stokkalta) yhteen ja lisäsin jauhon, suolan, aniksen ja itse lakritsiuutteen. Lakritsi uutetta saa Creativ Company askartelukaupasta eikä sitte kannata laittaa suoraan siirappiin, lopputulos on kitkerä sitkeä klöntti. Lakusta tuli oikeastaan paremman makuista kun seuraavasta versiota koska uutetta oli enemmän mutta raa'an jauhon maku oli aika läpilyövä.. ja lopputuloksen ulkonäkö lähinnä kuvaisi koiran paska.

toka ja eka

Viisastuttuani keksin tietenkin hip! keitetään jauho siirapissa. Ei tämäkän mikään täydellisyys ole mutta ehdottomasti muistuttaa lakua ja näyttää siltä. Sitä en tajua miten kaupan lakuun saadaan se kiiltävä öljyttyn näköinen pinta, varmaan se tulee mukaan pursotuksen yhteydessä ja tämä versio on käsin leivottava.


laku määrät on lähinnä suuntaa antavia
80 g jauhoa
80 g vettä
30 g ruokosiirappia
25 g kevyttä maissisiirappia
7 g lakritsiuutetta
3 g anista
2 g suolaa
mustaa väriä
hyppysellinen guarkumia.. jonka unohdin lisätä


Kiehuta vesi, suola, sokerit ja väri. Anna siirapin vähän jäähtyä ettei jauhot pala, lisää yhteen sekoitetut loput aineet. Siirrä kattila takaisin liedelle ja sekoita kun sekopää, taikinasta tulee sitkeä kovahko möntti, samanlainen kun vaikka tuulihattuja tehdessä(niitäkin vois tänään tehdä, on sentään vapaapäivä, lakuvaahdolla ja anisektoplasmalla), lisää vähän vettä jos se on ihan mahdoton. Pötkötä taikinasta lakun paksuinen pötkäle ja laittaa lakunkokoisiksi paloiksi. Toivo parasta.

lakumarssi

brooniis

toffeemömmönen

Olen vähän kumma vaikka pidän suklaasta niin suklaaleivonnaiset ei useinkaan toimi mulle kovinkaan hyvin. Helposti tuntuu että suklaata vaan heitellään millon mihinkin pohjeeseen ja suklaat vaan palaa, kuivuu tai sekä että ja vielä kaikki rasva irtoaa ja leivonnaisesta tulee rasvainen sieni. Ja olen vaativa. Myöskään perus "Aah! siinä on suklaata se on hyvää" ei ole totta ja inhoan sanontaa "Voin syödä suklaata kun näkkileipää", jos levyn kiskoo minuutissa se on lähinnä merkki ettei kovin arvosta mitä kitaansa tunkee (tai ettei omaa makuaistia). MäkäMäkä ja jalkaankin sattuu.

Sitte tein Brownien.


brownies ala meitsi eli Aleksi
280 g sokeria
160 g tummaa suklaata
150 g vehnäjauhoa (tossa lukee myös 65 g mutta se taitaa olla joku dl->g käännösvirhe)
100 g voita
(65 g jauhoja)
4 munaa
40 g valkostasuklaata
2 g suolaa

+kaikkee siistii, esim. pähkinöitä, isokiteistä suolaa, lisää suklaata


Ruskista voi kattilassa ja lisää suklaat kun voi on ottanut kauniin värin ja vähän viilennyt(tätä kannattaa maistaa). Sekoita sekaan sokeri, vatkaa mukaan munat kunnes massa on kiiltävää ja tasaista. Lisää Jauhot ja kaada massa voideltuun tai paperilla vuorattuun vuokaan. Paista 180 asteisessa uunissa noin 40 min, leivonnaisen pitäisi olla valmis kun veitsellä tökätessä siihen ei jää enää kauhesti möhjyä. Browniet on valmiita vasta seuraavana päivänä istuttuaan jääkaapissa yön yli.

vähän se otti väriä reunaan

myöhässä

Sadaharu Aoiki ja Cluizelin palet d'or tuo konvehtien lopullinen täydellisyys

Yritin tehdä komean postauksen siitä kuinka taikinaa pitää käsitellä oikein että sa hyvin nousevan ja hienon leivän. Otin kuvia ja kaikkea mutta leivästä tuli kamalan ruma, ei kovin hyvä ohje hienon käntyn vääntöön. Niinpä pistän pari kuvaa Partiisin herkuista.. ennekun meen uudestaan sinne. Ja tällä kertaa ehkä ihan oman Pariisilaisen kondiittorikin kanssa(oujee).

Jotain random kuvia, näistä on oikeasti liian pitkä aika ja mitään kovin fiksua ei voi sanoa paitsi että vaikka vihaisi kaikkea herkkua niin La pâtisserie des rêvesin siihen yhteen kauppaan ja siihen toiseen Victor&Hugon putiikkin kannattaa mennä. Konditoriaputiikit on älyttömiä mestoja, Helsingin(ja kaikkien muidenkin) Louis Vuittonin putiikki on Alepa noihin verrattuna.

Sadaharu Aoki on on kingi.

Elvis oli kingi

paikallinen Stokka pt1

paikallinen Stokka pt2 (sitte tuli poke kovistelemaan "no fotogafii!!")

suklaakenkä, aika mautonta

La pâtisserie des rêves (katso tuota ihanaa jättimäistä briossia, rakkautta ensisilmäyksellä)

Ladurée - extra bling bling

Hugo&Victor on superkingi ja tämä verigeippitarteletti ehkä parasta koskaan


eikä tää sitruunavetokaan mikään nössö ollut

lisää Victoria ja Hugoa, olen fäni

ranskikset johottaa Hermeelle macaronin himoissaan

kaikkee kanssa

perusjuttuja; siivilä, pikkuveitsi viiltelyyn, vaaka, purkki, raappa ja hassuja pikkukuuppia jauholle(niitä ei oikeesti tarvi)

Leivän leivonnassa verrattuna kakkujen väsäämiseen on musta mukavaa ettei tarvitse hirvittäviä määriä rojua pyörimään keittiöön(se on se fengtsui kato, vähemmän romua, enemmän iloa). Ihan oikeasti kakkujenkaan tekoon ei tarvita sellasta arsenaalia vempeleitä kun blogeista saa kuvan vaan taikinakoneella, kakkurinkulalla, paletilla ja massapussilla pääsee jo vaikka mihin. Luulen että monella kotikakkujen tekijällä on enemmän työkaluja kun monessa oikeassa konditoriassa. Perusleivän tekoonhan ei lopulta tarvi kun pöydän, jauhoa, vettä, hiivaa, suolaa ja tietty sen uunin. Leivän tekoon silti taikinan pyörityskone ja vaaka on aikalailla pakolliset, pelkällä vehnällä sen sijaan tekee vaikka mitä.

kaaos, siemeniä, ruisrouhetta ja tärkeä aine eli voiteluöljy.. lasipurkkeja

Perusjeuhojen, suolan sun muun lisäksi on kuitenkin kiva olla jotain pikkuroinaa, sahanteräinen pikkuveitsi leivän pinnan viiltoihin, muoviraappa kaikkeen, niin pöydän putsaamiseen kun taikinan palotteluun. Siivilä leivän jauhotukseen, jota en kyllä enää käytä. Kaulin, pulikka tai vastaava vempain. Nosto korit ja vuoka on kyllä ihan kivoja.

pullasuti, paletti, pulikka, patukka jota voi käyttää myös aseena ja rissa. nämä ei ole enää niin mahti tärkeitä

Jauhoja tietty, puolikarkeaa vehnää, perusruisjauhoja, hiivaleipäjauhoja. Kaurahiutaleita, siemeniä, rusinoita, pottuhiutaletta. Ja vettä. Erikoisemmat sihtiruisjauhot, durumit, ruisrouheet, leseet(no joo ei ne) ja muut on myös ihan kivoja. Vaikka musta joka leipään rasvan ja sokerin tunkeminen on lähinnä typeryyttä niin joihinkin ne menee, hunajaa kauraleipään, siirappia ruisleipään ja jouluhommaan, perussokeria pullaan. Rasvaksi voita(VOITA!), oliiviöljyä ja kaiken voiteluun voiteluöljyä, jotain kaupanhalvinta perusöljyä. Ja hiivaa pakkaseen sellaseen kaupan hedelmäpussiin murustettuna, ne pussit on mahtava apu muutenkin kaikkeen ettei taikinat kuivu.

kone ja kaaos. pienet pussit on tärkeä. purkki juurelle.

Tärkein työkalu on kuitenkin oikea leipäveitsi. Se on jo epäkohteliasta leipää kohtaan johon on laittanut paljon työtä jos sen lopulta murjoo hengiltä jollain Ikean tomaattiveitsellä.

nostokori, vuoka ja se oikea veitsi

pottujuttu

pottuhommia

Mahtavasta kauravuuasta kolmasversio ja tällä kertaa perunalla. Alkuperäinen kauraversio on kuitenkin silti vielä voittaja. Tässä taas huomaa miten hankala aine peruna on leivonnassa, se imee tosi paljon vettä eikä pelkkä kauran vaihto perunahiutaleeseen todellakaan toimi. Ohjeessa on puolisen desiä enemmän vettä ja vähemmän jauhoja pienen pottumäärän takia. Tuon eriasioiden erillaisten veden imemistaitojen takia ohjeista ei pidä tosta noin vaan vaihtaa vehnää johonkin grahamiin. Peruna myös tekee taikinasta tahmaista ja vähän hankalaa käsitellä, toisaalta taikina on myös mukavan silkkisen tuntuista ja tuoksuu uunista otettaessa mahtavalta.

liian vähän nostoa

perunavuokaleipä
220 g vehnäjauhoja
200 g maitoa
35 g perunahiutaleita
20 g öljyä
15 g sokeria
6 g hiivaa
5 g suolaa


Vaivaa kaikista aineita taikina, ensin sekaisin parin minuutin ajan ja seitsemän minuuttia nopeammalla. Anna taikinan levähtää kaksikymmetä minuuttia ja rullaa se pötköksi ja laita nousemaan vuokaan tunniksi. Paista 200 asteisessa uunissa hyväksi, paiston lopulla ota leipä pois vuuasta pa paista pari minuuttia.

pikkukakkua!


lentävä lammas!


ruisleipä