näistä saa aika sokerihuurretun olonMun piti jotain cookie hommaa jo koittaa jonkin aikaa, aineetkin ostin jo tiesmillon ja pähkinät ja suklaatkin ehdin melkeen syödä loppuun. Usein huomaa että ihmiset sanoo ettei ne jaksa tehdä leipää ja hiiva juttuja koska niitä pitää niin pitkään vaivata ja se on niin tylsää(höpöhöpö) mutta oikeasti tällasissa vaahdotettavissa jutuissa menee paljon pidempi aika kun tietty aine listat on usein pitkiä ja se vaahdotus kestää. Sokerivoivaahdosta pitää tulla ihan valkoista ja oikesti vaahtoa ja siihen voi hyvin mennä sillä rakkaalla kitchenaidilla ainakin parikymmentä minuuttia. "Ammatti"-ohjeissa huomaakin että niissä käytetään paljon vähemmän tai ei yhtään leivinjauhetta koska vaahto hoitaa noston, kai sitä vaan niissä oletetaan että osataan vaahdottaa valmiiksi.
Mutta mikä on järkevä suomennus cookielle, en yhtään pidä typeristä englnninkielisistä nimistä. itse tietty sanon kaikkia tän tyylisiä juttuja pikkareiksi mutta ei sitä voi käyttää blogissam ihmist luulisi että keitän täällä mun kalsareita.
tarpeet cookie
120 g voita
80 g fariinisokeria
75 g sokeria
1 muna1 g leivinjauhetta
40 g pähkinöitä
40 g valkosuklaata rouhittuna
isokiteistä suolaa, sitä pöytäsuolamallia
Vaahdota voi ja sokerit, vaahdosta tulee hyvin hailakan maitokahvin väristä fariinisokerin takia. Sekoita muna vaahton ja lisää yhteen sotketut kuivat aineet, pähkinät, suklaat sun muu lisä. Lusikoi mömmöä pellille kasoiksi ja paista 190 asteisesssa uunissa. Nämä sitte leviää tosi paljon ja omista cookiesta tulikin sellanen iso levy.
joku oli tehnyt kakku installaation, "iljettävä" kuvasi makua
"läjä" kuvasi ulkonäköä
patisserie Sadaharu Aoki Paris
hullujen huoneen kalliolta helsinki on kaunis
1 kommentti:
Ajattelin tulla tänne kertomaan, että oot mun sankari (semmosessa pimpatussa jauhosäkkiviitassa, koska viitta nyt pitää olla).
Olen sinänsä onnettomassa asemassa, että satuin syntymään leipurisukuun, mummu teki viinereitä ja leivoksia siinä missä muut mummut korvapuusteja. Puhumattakaan leivästä. Yritä tässä nyt sitten olla ja elää kun oma jauhopeukalo vaan kylvää mayhemiä minne tahansa koskeekin.
Kiitos ja kumarrus siis vinkeistä ja ohjeistasi, niiden avulla ehkä murran tämän kiroukseni eikä tarvi vaivailla taikinaa enää pelkästään terapiamielessä.
Lähetä kommentti