jos vaikka..? aroniaa

Pienet jostain pöllityt aluformut tulee kerrankin käyttöön

Ajattelin unohtaa sen leivonnan ja paineen että aina pitää leipoa että siitä voi kirjoittaa. Teen ruokaa joka päivä, se on kivaa, blogin kirjoitus on kivaa, ni mikä on ongelma? Voisin vaan otta kuvat päivän lastenruuista. Kännykällä, en jaksa laiterunkkausta. Lastenruokaa pop-up on nyt blogin nimi.

Syksyisin tulee sienet, kylmä ja äiti käymään ja aroniat. (Marja)-aronia on ehkä aliarvostetuin asia mitä ulkoa löytää, sellaisenaan se on ehkä vähän tuiman makunen mutta siitä on täälä tehty hilloa, olutta, simaa, piirakoita, vispipuuroa ja nyt aroniakukkoja. Joita voi äiteelle tarjota koska aronia on kuulemma pahaa, kysykää lapsilta, ei ole.

Äitee toi muumin pyrstötähti jäden

kukko leivonnaisena on mulle aivan tuntematon,  ei Espoossa mitään tämmöstä ollu, ei varmaan mitään perinteitä mutta voita, sokeria ja ruista marjojen pääle ni pitäis olla siinä.  Mittasin samalla kun tein ja tein näin:

Aroniakukkot pari pientä

100 g voita

80 g ruisjauhoja

20 g kaurahiutaleita

20 g sokeria

Ripaus suolaa

Kaneli,  kardemumma tai inkivääri varmasti sopisi myös

 

Täytteeksi marjoja, sekotin mukaan ripauksen sokeria ja vehnäjauhoja

Anna voin pehmetä ja nypi muut aineet sekaan. Vuoraa pikku vuoat taikinalla mutta jätä vähän taikinaa säästöön, täytä taikina kupit marjoilla, laita loppu taikina muru "huonosti" marjojen päälle. Paista 210 asteissa uunissa kunnes väriä tulee. Heti jäde pöytään ja kukkoa mukaan. 

lissu söi vaan marjat 

Syysretkillä

kuumaa mehua

Retkiä tulee tehtyä pari kertaa viikossa ja koluttua silakkamarkkinat ja kissanristiäiset. En jaksa kepittää vaan hiekkalaatikon vieressä tai leikkipuistossa. Syksy on hyvää retki aikaa kun ei ötökät kiusaa ja metsään voi mennä vaan katsomaan sieniä. Jos löytää jotain saa ilmasta ruokaa. En mitään kuitenkaan löydä, jonkun kaatuneen rusko-orakkaan. Evääksi tein vaikka kuinka monetta kertaa leipiä joiden välissä oli paahdettua ja marinoitua paprikaa ja mozzarellaa. Lapset urpoili eikä oikeen syöneet vaikka tuo on tosi hyvä täyte.

meillon ihan oikea metsä

Koska kahden lapsen kanssa ruuanteko, jauhojen punnaus, taikinanteko ja perusspedeilyt samaan aikaan kun ruoka pitäisi olla jo pöydässä saattaa olla vähän raskasta nii punnasin kaikki aineet jo aamulla valmiiksi taikinakoneen pataan, sekotin jauhot ja kaurat veteen ja punnasin muut aineet päälle. Sitte kone vaan vaivaamaan kun on aika. Tuntu onnistuvan ihan hyvin, vettä varmaan ainakin teoriassa tarvii enemmän.


Eväsvuoka
250 g jauhoja
145 g vettä
30 g voita
20 g sokeria
20 g kaurahiutaleita
(siemeniä)
12 g hiiva

Kaikki aineet koneen pataan ja vaivaa taikinaksi. Anna taikinan levätä hetki, muotoile pötköksi ja nosta vuuassa. Leivän pitäisi nousta selvästi. Paista 200 asteisessa uunissa, kun leipä vaikuttaa valmiilta ota se pois vuoasta ja paista vielä hetki.

  vakavana

Vappufocaccia, puisto, hippipuppu

leidit puistossa

 

Tänä vappuna päästiin oikeen vappumarsimaan niiku ennen vanhaan. Vahingossa kylläkin kun bussi ei mahtunut jatkamaan matkaansa vaan jäi Hakaniemeen ja marssi meni oikeaan suuntaan. Mentiin syömään eväitä Kaivopuistoon sadantuhanenkolmensadan muun kanssa. Hirveesti jengiä ja kauhee meteli. Just niiku pitääki.
Focaccia päälle kerättiin pienimmän kanssa litulaukkaa joka näytti hauskalta, anto itselleni kivan pehmeän olon kun keksi jotain uutta ja maistui jännältä. Litulaukkahan suoraan syötynä maistuu aika samalta kun suuhun jäävä maku Mäkikuplan aamupalapizzasta kahden päivän vapun jälkeen. Denavalkosipuli. Focacciassa maku oli joku vihannes jonka nimeä ei ihan saanut mieleen, hento mutta selkeä maku, hyvä ja vähän erilainen.

 focaccia

Focaccia
500 g vehnäjauhoja, tässä manitoba cream jauhoja jotka on tosi hyviä tämmösiin leipiin.. Ja niitä saa lähiksupasta
350 g vettä, vettä voi tarvita enemmän noiden manitoba tai vastaavien korkea proteiinisten jauhojen kanssa
10 g suolaa
4 g hiivaa

Päälle oliiviöljyä, valkosipulia, rosmariinia, sitruunankuorta, oliivia, sormisuolaa, pekonia, juustoa, vaikka mitä muttei ehkä ihan kaikkea kerralla. Tässä öljyä, suolaa, pieni juuston jämä ja sitä litulaukkaa.

Punnaa kaikki taikinan aineet yhteen ja vaivaa taikinaksi koneella noin 15 minuuttia, taikinan pitäisi olla aika löysä. Anna taikinan levätä öljytysssä astiassa yön yli, ota taikina lämpiämään tuntia ennen leivontaa. Öljyä vuoka ja laittaa taikina vuokaan mahdollisimman hellästi, nosta tunti. Töki päälle reikiä sormilla ja voitele paljolla öljyllä, omassa öljyssä oli lionnut valkosipuli murskas joka vähän paloi. Juustokuutiot ja oliivit voi tökkiä taikinaan. Nosta hetki ja paista 200-225 uunissa.
Kun leipä oli melkein paistunut ripottelin sen päälle öljyssä pyöritellyn litulaukka hakkeluksen ja paistoin vielä hetken.

sielä se nuoriso rellestää

parasta ravintolaa 2019

eritäin hyvää kalaa, sipulia ja varsinkin kastiketta

Maailman suomen paras ravintola 2019 on nyt Chapter Torikortteleissa, nii keskellä kun voi olla. Näin on nähnyt suomen gastronomien seura. Viime vuonna oli Grön joka onki laatu putka. Chapter on hyvin saman tyylinen ja vähän ärsyttävästi monet muutkin uudet ravintolat. Yhtenä ruokana julkaisutapahtumassa oli grillattua juuriselleriä, oikeen hyvää mutta lähes sama annos on ollut monessa ravintolassa, viimeksi viikko sitten Young heartsissa. Mutta muodit muuttuu ja kohta saadaan uusi selleri ja uusi tartar. Natural viinit ei kyllästytä vielä. Jotenkin en odottanut Chapterin valintaa vaan vaikka Inaria tai Palacea mutta nyt on ensi kuuksi pöytä jo varattu.
Jälkiruokana ollut ruskistettuvoijätski ompulla ja korkkivikasista viineistä tehdyllä kastikkeella oli parasta aikaan.

rumaa kastiketta ja juuriselleriä 

ja se omppu! näyttää merimakkaralta 

 

blogimaailma/karhu

oma heppa/koffin heppa

 

 

Ensimmäinen blogitilaisuus johon päädyin oli joku mtv3n iso julkkaritilaisuus, paljon pönötystä, uusia paskoja sarjoja joita kukaan ei enää muista(jonkun bodaajan hoito oli raskaana, kelpo viihdettä). Seisoin Savoy-teatterin aulassa Alepan muovikassi kädessä. Kyllä tuntui ulkopuoliselta.

Ehkei toinen mutta seuraava oli bloggaajien piknik Koffin puistossa. Olin tehnyt patonkia, tunsin yhden ihmisen mutta uskoin itseeni. Samassa puistossa oli eilinen treffi mutten vastannut tekstariin. 

Tapahtumat räjähti käsiin. Vihaan yhdessä kokkaamista. Jossain vaiheessa tarvitsi kalenterin että muistaa minne mennä. Ja sain ilmasta sokeria, mansikkatomusokeri on edelleen kaapissa. 

Koff jaksaa uskoa vanhoihin hyviin aikoihin ja kutsuu edelleen kattomaan hevosia, lippalakkeja, tortilloita, portteria tai Karhua tynnyrissä. Tynnyri Karhu on nyt uusin juttu, Hemmingways baarissa Hietaniessä oli oikee hieno juhla, hassuja pieniä ruokia, kamalia burgereita ja pönttö Karhua. Pääsin ite kaataa tuopin. Ja ekaa kertaa Hemmingwayssiin. Ikin. 

Ja edelleen tuhanen avajaisen ja menun esittelyn jälkee tuntuu että mitä mä teen täällä?

koffin karhu/koffin karju

 riisikeksi/tempeh

tavarapyörä

 "mitä tähän tulee? kiivetään"

Tavarapyörän osto tuntui ensin hyvältä idealta. sitte vaan hankalalta. Iso, rohjo mikä ei mahtu minnekään, pitääkö se kakara solmia narulla tohon? Auton matkamunaa ei saakaan helposti kiinni ja vauvakin repii heti ajohousut. Ite tehty istuinratkasu ei olekaan niin hyvä, turvavyöt aukeaa kesken matkaa. Olisipa piha jossa sitä voisi säilyttää.

Vieläkin on olevinaan vaikea lähteä mutta kun pääsee liikkeelle on kivaa, päästään kauas ja nopeesti. Retkille, paikkoihin, rantaan, sienimetsään ja kalliolle. Lapsi innoissaan pulisee kokoajan ja bongaa jokaisen kävyn ja kaivurin ja sienen ja jätskitikun.

Tästä piti tulla ruokabloggaus, uusi alku, peruskokkausohje sieniretken saaliista mutta apusienestäjä roikkui jalassa ja keittiö oli täynnä savua. Pannulla paistettu myskikurpitsa"pihvi" ja sienikastike. Ruoka eikä varsinkaan kuva ei siis ihan menyt nappiin vaikka hyvää olikin ja jäi pois.

"pora! poraan tän puun, kaadoin ton puun poralla"

"onko jälkipalaa?"

"isi täälä on maja!"

 

pizzapossu Helsingissä

Daddy greenssin lounaslevyt

Jos on käynyt nyt ulkona syömässä muuallakin kun Aabeeseellä ja eritoten Helsingissä niin on huomannut että laatupizzaa, kunnon ihralevyä saa nykyään useammastakin putkasta. Eikä laatupizzan ero peruslätkään ole enää kymppi lisää hintaan ja kourallinen rucolaa päälle niiku pari vuotta sitte vaan hommaan on panostettu. Ensin tuli Putten pizza Kalevankadulle, sitte Liuska, Alfons, ties mikä ja yhtäkkiä oikeen pörähti ja tuli hienoilla uuneillä bostailevat napolipizzat ja vaikka kuinka monta muutakin hyvää. Omalla kohdalla parhaat tuntuu silti olevan vierivieressä maalilinjalla Lauttasaaren Luca ja Töölöön Daddy greens. Lucan pizza on mahtava mutta ostaripaikkana melko ankea ja pizza ainakin kerran täysin hävitetty täyteläjän alle. Daddy greens taas kiva pieni hipsterikolo jossa hyvä lyhyt bissehanalista, ei sielläkään kaikki pizza ole ollut aina täydellistä(valkoset vähän mössöjä) mutta silti jotekin parempi fiilis siitä tulee kun Lucasta. Lucan pohjan pullaisuus on selkein ero paikkojen pizzoissa, se ei ole huonoa pullaisuutta vaan herkkua. Kummassakin kannattaa käydä.. vaikka joka toinen päivä.

Pizzasuositusmestat, ne muut:  
Pizzamix, Niemenmäen salaisuus
Puttes, perus hyvä aina, hyvä lapsi meno lounaalla
Fornitaly. Laajasalon latopizza, omat vinkun mukaan ja pizza vaikka meren rantaan
Liuska, ei oikeen omaan makuun mutta kannattaa käydä
Linko, enne muuttoa oli parempi mutta edelleen kiva
Kaari 18, kai Pukinmäessä, kankkuspizza joka lihalla on hyvä, yllättävää
Rixi pubi Lauttasaaressa, peruspizza, ei mitään ihmeitä mutta 
Capperi, vähän heittää laatu mutta Ogeli rock city
Pizzarium, ah, parhaimmillaan erittäin hyvä
Mäkikupla.. no ei, nauttii kyllä mainetta mutta ilman kymmentä bisseä alla se levy on todella kummallisen makunen, ei sillä hyvällä tavalla
Kaikki pizzat joita saa pienistä mökeistä, yleensä peruslätkää mutta ihan sama kun mökki

Ihan jokaisessa Helsinginmäen pizzassa en ole käynyt

Daddy greenssin lounaskeitto

Lucan makkaraa ja tomaattia

Daddyn lounas