sienet ja pastarisotto

päivän lounas, sienet

Joskus kun ravintolakerho oli vielä elossa ja aktiivinen ni käytiin Jouni Toivasen Pure bistrossa. Paikka haisi rasvankäryltä ja muistan miten amerikkalainen turisti tuli yksin sisään ja söi yksin menun läpi hetkessä. Ruuista ei muista muuta kun orzopastasta tehdyn vuohenjuustorisoton mustikoilla. Tahdoin heti tehdä samanlaista kotona, ruoka kuulosti kuulemma kamalalta. Ei varmaan ollu kun vastaavia leikkirisottoja syödään meillä nykyään usein. Mustikkavuohenjuustoa tein vaan kerran mutta kun sieniä on niin melkeen aina. 

kaikki tuhkelot ei päässyt risottoon

Risoton pohja on yksinkertainen, keitä pasta, lisää mukaan listaus kermaa ja parmesaania ja maku aineet. Pastan voi keittää vaikka valmiiksi ja lämmittää sekottaa rehut mukaan kun on aika ruokkia pikkuapinat. Sieniversioon paistoin metsäsieniä pannulla, osan sekotin risottoon ja osan maustoin ja koristelin niillä risoton, päälle pistin myös itse tehtyä hapankermaa.

karvarouskuja, kuukusia ja orakkaita

jos vaikka..? aroniaa

Pienet jostain pöllityt aluformut tulee kerrankin käyttöön

Ajattelin unohtaa sen leivonnan ja paineen että aina pitää leipoa että siitä voi kirjoittaa. Teen ruokaa joka päivä, se on kivaa, blogin kirjoitus on kivaa, ni mikä on ongelma? Voisin vaan otta kuvat päivän lastenruuista. Kännykällä, en jaksa laiterunkkausta. Lastenruokaa pop-up on nyt blogin nimi.

Syksyisin tulee sienet, kylmä ja äiti käymään ja aroniat. (Marja)-aronia on ehkä aliarvostetuin asia mitä ulkoa löytää, sellaisenaan se on ehkä vähän tuiman makunen mutta siitä on täälä tehty hilloa, olutta, simaa, piirakoita, vispipuuroa ja nyt aroniakukkoja. Joita voi äiteelle tarjota koska aronia on kuulemma pahaa, kysykää lapsilta, ei ole.

Äitee toi muumin pyrstötähti jäden

kukko leivonnaisena on mulle aivan tuntematon,  ei Espoossa mitään tämmöstä ollu, ei varmaan mitään perinteitä mutta voita, sokeria ja ruista marjojen pääle ni pitäis olla siinä.  Mittasin samalla kun tein ja tein näin:

Aroniakukkot pari pientä

100 g voita

80 g ruisjauhoja

20 g kaurahiutaleita

20 g sokeria

Ripaus suolaa

Kaneli,  kardemumma tai inkivääri varmasti sopisi myös

 

Täytteeksi marjoja, sekotin mukaan ripauksen sokeria ja vehnäjauhoja

Anna voin pehmetä ja nypi muut aineet sekaan. Vuoraa pikku vuoat taikinalla mutta jätä vähän taikinaa säästöön, täytä taikina kupit marjoilla, laita loppu taikina muru "huonosti" marjojen päälle. Paista 210 asteissa uunissa kunnes väriä tulee. Heti jäde pöytään ja kukkoa mukaan. 

lissu söi vaan marjat 

Syysretkillä

kuumaa mehua

Retkiä tulee tehtyä pari kertaa viikossa ja koluttua silakkamarkkinat ja kissanristiäiset. En jaksa kepittää vaan hiekkalaatikon vieressä tai leikkipuistossa. Syksy on hyvää retki aikaa kun ei ötökät kiusaa ja metsään voi mennä vaan katsomaan sieniä. Jos löytää jotain saa ilmasta ruokaa. En mitään kuitenkaan löydä, jonkun kaatuneen rusko-orakkaan. Evääksi tein vaikka kuinka monetta kertaa leipiä joiden välissä oli paahdettua ja marinoitua paprikaa ja mozzarellaa. Lapset urpoili eikä oikeen syöneet vaikka tuo on tosi hyvä täyte.

meillon ihan oikea metsä

Koska kahden lapsen kanssa ruuanteko, jauhojen punnaus, taikinanteko ja perusspedeilyt samaan aikaan kun ruoka pitäisi olla jo pöydässä saattaa olla vähän raskasta nii punnasin kaikki aineet jo aamulla valmiiksi taikinakoneen pataan, sekotin jauhot ja kaurat veteen ja punnasin muut aineet päälle. Sitte kone vaan vaivaamaan kun on aika. Tuntu onnistuvan ihan hyvin, vettä varmaan ainakin teoriassa tarvii enemmän.


Eväsvuoka
250 g jauhoja
145 g vettä
30 g voita
20 g sokeria
20 g kaurahiutaleita
(siemeniä)
12 g hiiva

Kaikki aineet koneen pataan ja vaivaa taikinaksi. Anna taikinan levätä hetki, muotoile pötköksi ja nosta vuuassa. Leivän pitäisi nousta selvästi. Paista 200 asteisessa uunissa, kun leipä vaikuttaa valmiilta ota se pois vuoasta ja paista vielä hetki.

  vakavana

Vappufocaccia, puisto, hippipuppu

leidit puistossa

 

Tänä vappuna päästiin oikeen vappumarsimaan niiku ennen vanhaan. Vahingossa kylläkin kun bussi ei mahtunut jatkamaan matkaansa vaan jäi Hakaniemeen ja marssi meni oikeaan suuntaan. Mentiin syömään eväitä Kaivopuistoon sadantuhanenkolmensadan muun kanssa. Hirveesti jengiä ja kauhee meteli. Just niiku pitääki.
Focaccia päälle kerättiin pienimmän kanssa litulaukkaa joka näytti hauskalta, anto itselleni kivan pehmeän olon kun keksi jotain uutta ja maistui jännältä. Litulaukkahan suoraan syötynä maistuu aika samalta kun suuhun jäävä maku Mäkikuplan aamupalapizzasta kahden päivän vapun jälkeen. Denavalkosipuli. Focacciassa maku oli joku vihannes jonka nimeä ei ihan saanut mieleen, hento mutta selkeä maku, hyvä ja vähän erilainen.

 focaccia

Focaccia
500 g vehnäjauhoja, tässä manitoba cream jauhoja jotka on tosi hyviä tämmösiin leipiin.. Ja niitä saa lähiksupasta
350 g vettä, vettä voi tarvita enemmän noiden manitoba tai vastaavien korkea proteiinisten jauhojen kanssa
10 g suolaa
4 g hiivaa

Päälle oliiviöljyä, valkosipulia, rosmariinia, sitruunankuorta, oliivia, sormisuolaa, pekonia, juustoa, vaikka mitä muttei ehkä ihan kaikkea kerralla. Tässä öljyä, suolaa, pieni juuston jämä ja sitä litulaukkaa.

Punnaa kaikki taikinan aineet yhteen ja vaivaa taikinaksi koneella noin 15 minuuttia, taikinan pitäisi olla aika löysä. Anna taikinan levätä öljytysssä astiassa yön yli, ota taikina lämpiämään tuntia ennen leivontaa. Öljyä vuoka ja laittaa taikina vuokaan mahdollisimman hellästi, nosta tunti. Töki päälle reikiä sormilla ja voitele paljolla öljyllä, omassa öljyssä oli lionnut valkosipuli murskas joka vähän paloi. Juustokuutiot ja oliivit voi tökkiä taikinaan. Nosta hetki ja paista 200-225 uunissa.
Kun leipä oli melkein paistunut ripottelin sen päälle öljyssä pyöritellyn litulaukka hakkeluksen ja paistoin vielä hetken.

sielä se nuoriso rellestää

parasta ravintolaa 2019

eritäin hyvää kalaa, sipulia ja varsinkin kastiketta

Maailman suomen paras ravintola 2019 on nyt Chapter Torikortteleissa, nii keskellä kun voi olla. Näin on nähnyt suomen gastronomien seura. Viime vuonna oli Grön joka onki laatu putka. Chapter on hyvin saman tyylinen ja vähän ärsyttävästi monet muutkin uudet ravintolat. Yhtenä ruokana julkaisutapahtumassa oli grillattua juuriselleriä, oikeen hyvää mutta lähes sama annos on ollut monessa ravintolassa, viimeksi viikko sitten Young heartsissa. Mutta muodit muuttuu ja kohta saadaan uusi selleri ja uusi tartar. Natural viinit ei kyllästytä vielä. Jotenkin en odottanut Chapterin valintaa vaan vaikka Inaria tai Palacea mutta nyt on ensi kuuksi pöytä jo varattu.
Jälkiruokana ollut ruskistettuvoijätski ompulla ja korkkivikasista viineistä tehdyllä kastikkeella oli parasta aikaan.

rumaa kastiketta ja juuriselleriä 

ja se omppu! näyttää merimakkaralta 

 

blogimaailma/karhu

oma heppa/koffin heppa

 

 

Ensimmäinen blogitilaisuus johon päädyin oli joku mtv3n iso julkkaritilaisuus, paljon pönötystä, uusia paskoja sarjoja joita kukaan ei enää muista(jonkun bodaajan hoito oli raskaana, kelpo viihdettä). Seisoin Savoy-teatterin aulassa Alepan muovikassi kädessä. Kyllä tuntui ulkopuoliselta.

Ehkei toinen mutta seuraava oli bloggaajien piknik Koffin puistossa. Olin tehnyt patonkia, tunsin yhden ihmisen mutta uskoin itseeni. Samassa puistossa oli eilinen treffi mutten vastannut tekstariin. 

Tapahtumat räjähti käsiin. Vihaan yhdessä kokkaamista. Jossain vaiheessa tarvitsi kalenterin että muistaa minne mennä. Ja sain ilmasta sokeria, mansikkatomusokeri on edelleen kaapissa. 

Koff jaksaa uskoa vanhoihin hyviin aikoihin ja kutsuu edelleen kattomaan hevosia, lippalakkeja, tortilloita, portteria tai Karhua tynnyrissä. Tynnyri Karhu on nyt uusin juttu, Hemmingways baarissa Hietaniessä oli oikee hieno juhla, hassuja pieniä ruokia, kamalia burgereita ja pönttö Karhua. Pääsin ite kaataa tuopin. Ja ekaa kertaa Hemmingwayssiin. Ikin. 

Ja edelleen tuhanen avajaisen ja menun esittelyn jälkee tuntuu että mitä mä teen täällä?

koffin karhu/koffin karju

 riisikeksi/tempeh

tavarapyörä

 "mitä tähän tulee? kiivetään"

Tavarapyörän osto tuntui ensin hyvältä idealta. sitte vaan hankalalta. Iso, rohjo mikä ei mahtu minnekään, pitääkö se kakara solmia narulla tohon? Auton matkamunaa ei saakaan helposti kiinni ja vauvakin repii heti ajohousut. Ite tehty istuinratkasu ei olekaan niin hyvä, turvavyöt aukeaa kesken matkaa. Olisipa piha jossa sitä voisi säilyttää.

Vieläkin on olevinaan vaikea lähteä mutta kun pääsee liikkeelle on kivaa, päästään kauas ja nopeesti. Retkille, paikkoihin, rantaan, sienimetsään ja kalliolle. Lapsi innoissaan pulisee kokoajan ja bongaa jokaisen kävyn ja kaivurin ja sienen ja jätskitikun.

Tästä piti tulla ruokabloggaus, uusi alku, peruskokkausohje sieniretken saaliista mutta apusienestäjä roikkui jalassa ja keittiö oli täynnä savua. Pannulla paistettu myskikurpitsa"pihvi" ja sienikastike. Ruoka eikä varsinkaan kuva ei siis ihan menyt nappiin vaikka hyvää olikin ja jäi pois.

"pora! poraan tän puun, kaadoin ton puun poralla"

"onko jälkipalaa?"

"isi täälä on maja!"

 

pizzapossu Helsingissä

Daddy greenssin lounaslevyt

Jos on käynyt nyt ulkona syömässä muuallakin kun Aabeeseellä ja eritoten Helsingissä niin on huomannut että laatupizzaa, kunnon ihralevyä saa nykyään useammastakin putkasta. Eikä laatupizzan ero peruslätkään ole enää kymppi lisää hintaan ja kourallinen rucolaa päälle niiku pari vuotta sitte vaan hommaan on panostettu. Ensin tuli Putten pizza Kalevankadulle, sitte Liuska, Alfons, ties mikä ja yhtäkkiä oikeen pörähti ja tuli hienoilla uuneillä bostailevat napolipizzat ja vaikka kuinka monta muutakin hyvää. Omalla kohdalla parhaat tuntuu silti olevan vierivieressä maalilinjalla Lauttasaaren Luca ja Töölöön Daddy greens. Lucan pizza on mahtava mutta ostaripaikkana melko ankea ja pizza ainakin kerran täysin hävitetty täyteläjän alle. Daddy greens taas kiva pieni hipsterikolo jossa hyvä lyhyt bissehanalista, ei sielläkään kaikki pizza ole ollut aina täydellistä(valkoset vähän mössöjä) mutta silti jotekin parempi fiilis siitä tulee kun Lucasta. Lucan pohjan pullaisuus on selkein ero paikkojen pizzoissa, se ei ole huonoa pullaisuutta vaan herkkua. Kummassakin kannattaa käydä.. vaikka joka toinen päivä.

Pizzasuositusmestat, ne muut:  
Pizzamix, Niemenmäen salaisuus
Puttes, perus hyvä aina, hyvä lapsi meno lounaalla
Fornitaly. Laajasalon latopizza, omat vinkun mukaan ja pizza vaikka meren rantaan
Liuska, ei oikeen omaan makuun mutta kannattaa käydä
Linko, enne muuttoa oli parempi mutta edelleen kiva
Kaari 18, kai Pukinmäessä, kankkuspizza joka lihalla on hyvä, yllättävää
Rixi pubi Lauttasaaressa, peruspizza, ei mitään ihmeitä mutta 
Capperi, vähän heittää laatu mutta Ogeli rock city
Pizzarium, ah, parhaimmillaan erittäin hyvä
Mäkikupla.. no ei, nauttii kyllä mainetta mutta ilman kymmentä bisseä alla se levy on todella kummallisen makunen, ei sillä hyvällä tavalla
Kaikki pizzat joita saa pienistä mökeistä, yleensä peruslätkää mutta ihan sama kun mökki

Ihan jokaisessa Helsinginmäen pizzassa en ole käynyt

Daddy greenssin lounaskeitto

Lucan makkaraa ja tomaattia

Daddyn lounas

Anton & Anton kioski

kokkaus värien mukaan on miellyttävää

Seitsemän vuotta sitte söin ekan osterin. Töölöön Anttonilta ja Anttonilta ostin kaksi. Matkassa on tietenkin sellanen pieni maalin pois rapsutukseen tarkotettu lasta tai raappa, ostin sen pari vuotta aiemmin suklaakonvehtien tekoon Ruoholahden K-raudasta. Ensimmäisen osterin katsominen silmästä silmään Hesperian esplanadilla hevoskastanjan alla oli kokemus. Helvetti kun pelotti. Teknisen puolen helppous yllätti, telkkarin Mastercheffit, Dressinkimiehet ja Sami Hedberg antaa kuvan että osterin avaamiseen tarvitaan seitsemän vuoden kokemus ja rautaiset hermot mutta se avautui helposti. Toinen puoli ei yllättänyt, pienessä kuorikupissa vettä, mömmöä, läpinäkyvää ja musta klöntti oli niin kutsuva kun olin odottanutkin. Rohkea rotan syö. On sen jälkeen ollut muitakin ostereita ja varmaan tulee olemaankin, en vieläkään silti ihan ymmärrä niiden päälle.

Tämä siis liittyi että tänään avattiin Anttonin ja Anttonin elintarvikekioski Lasipalatsiin. Kävin bostailemassa.

kiskan lounas testissä.. unohdin ottaa haarukan

norsun taikina

lehmä arvostaa perinteitä

Ruisjauhopussin kyljessä lukee viimeinen käyttöpäivä 6.11.2015. Ja pussi on avaamaton, lasinen monen litran karhupurkki on vieläkin lähes täynnä. Jauhoja tuli ruisleivän tekemiseen monta kertaa sillon joskus, tein pari leipää mutta ei ruisjauhot muuhun kulu, ripaus sinne ja toinen tonne. 20 grammaa puolenkilonkin pussista on tosi vähän. Nyt pystyy vihdoin ajattelemaan suoraan, kolmatta päivää kotona kipeänä ja vihdoin voi tehdä muutakin kun kärsiä, vaikka leipasta kun on aikaakin.  Tein oikeen perinteisen varrasleivän, paljon öljyä ja 20 grammaa ruisjauhoa, jollekin blogihenkilolle, varmaan sillon 6.11.2015 suosittelin että leivo tämmönen jos et osaa mitään, se onnistuu aina.


varrasleipä
230 g vehnäjauhoa
140 g vettä
40 g hasselpähkinäöljyä tai tavallista
20 g ruisjauhoa
10 g tuoretta hiivaa
5 g suolaa

Pistä kaikki aineet yhteen ja vaivaa hyväksi. Leivo heti vartaaksi ja anna nousta noin 45 min.
Jauhota, viillä ja paista 225 asteissa uunissa.

 norsun taikina

 

 kaivettiin norsun kanssa kellaria

 

 lähärii

joulua puput! ..myöhässä

 ah!

Kun mä nyt vaan höpsöttelen bissejen parissa, siis baarissa että kotona panohommissa ja joulubisseissä on kauan sitte siirrytty pois siitä että jouluolut on se sama vanha mutta tehään siitä himpun vahvempi ja tummempi ja piirretään etikettiin joku poro tai joulukana. Nii Kai joululeivänkin voi tehdä muutoin kun lisäämällä mukaan ne mausteet, siirapin ja sopivasti rasvaa. Jotain muuta jouluisaa? Joulukuusen voisi uuttaa ja voidella silla fougasse-tyylisen leivän tai Petterin pistää lihapiirakaksi. Tai helpommin ja luultavammin paremmalla lopputuloksella ihan vaan taikinaan punajuurta ja sinihomejuustoa? Keitetty punajuuri ihan hyvän kokoseksi nopaksi että tietää oikeasti sen olevan sielä ja iso möntti sinihomejuustoa. Eikä leipään tarvi piirtää edes joulukanaa, ne tjuaa muutenkin.


sinihomejuustopunajuurileipä
250 g vehnäjauhoja
165 g vettä
80 g punajuurta
40 g sinihomejuustoa
10 g ruisjauhoja
10 g öljyä
3 g hiivaa

Kuutioi punajuuri, pienempi kuutio on helpompi leipoa taikinaan mutta on tylsempi, hyvä keskitie pitää löytää. Kuutioi myös juusto ja laita se pakkaseen. Punnaa kaikki muut aineet taikina koneen pataan ja vaivaa kunnolla. Taittele punajuuri ja juusto mukaan. se ei välttämättä ole helpointa koska tavaraa on nii paljon. Anna taikinan nousta öljytyssä astiassa yön yli jääkaapissa. Seuraavana päivänä ota taikina pariksi tunniksi lämpeämään ja leivo leiväksi. Nosta ja paista. 

perinteiselllä ulkoasulla

kunnon jölliköillä

brunssiharha

joo ei se ole enää muotia, ei kiinnosta

Hyvää isänpäivää minulle rakkain. Brunssi näyttää aina paperilla hyvältä idealta, ihania ruokia voi nauttia pitkään ja istua pöydässä ja viettää päivää. Paskat, ensin paastotaan puoleen päivään ja hirveessä nälässä brunssilla lastataan lautaselle Baabelin torni kinkuista ja minimakkaroista. Viisi minuuttia ja lautanen on tyhjä, hyvä jos pääsee pääruokiin asti, jälkkäreistä natustaa vähän juustokakunreunaa. Loppupäivä menee brunssisumussa, vaikea seistä, istua tai liikkua. Isänpäivä brunssilla kävi juuri näin ja heti perään vielä lakufestarit Wanhassasatamassa niin illaksi suunitellut nyhtöpossuhamparit jäi tekemättä ja nyhtis jääkaappiin.
Nyt sitte vietän seuraavana päivänä vapaata vauvan kanssa,  hyvää aikaa tehdä nyhtikselle sämpylä.

Toinen vaihtoehto brussikäyttäytymiseen on olla niin hirveässä krapulassa että sen yhden Oivan rosmariiniraakamakkaran syönti tuntuu sankariteolta.

blogin nimen voisi vaihtaa vaikka "leivo kersojen kaa"

kauraburgersämpylä
240 g vehnäjauhoja
130 g vettä tai maitoa
keltuainen
45 g voita
20 g sokeria
12 g hiivaa

päälle se valkuainen ja seesaminsiemeniä

Mittaa neste ja kaurat yhteen ja anna vähän aikaa turvota, punnaa loput päälle ja vaivaa taikinaksi. Jaa taikina paloihin ja pyörittele sämpylöksi. Anna nousta 45-60 minuuttia. Jostain ihmeen syystä nämä ei kuitenkaan meinannut nousta yhtään ja piti turvautua MacGyver-henkiseen temppuun, pelti sämpylöineen uuniin ja pellin alle pikkukattilallinen kiehautettua höyryävää vettä. Kuuluu vaan blop ja ne on noussut. Voitele sämpylät, ripottele päälle siemeniä ja paista 200 asteissa uunissa.

aamulla sain kahvia ja nakkipiiloja  

lopulta nousi ja nättiä tuli 

 

1.7 97 markkaa 1957

käntystä kehiteltiin kalaburger kesäkurpitsacoleslawlla

Klassikoilla on vähän ongelma että jos ne on liian lähellä niitä ei välttämättä edes huomaa. Kaikki pöndet, jyväjemmarit ja toukohousut varmaan käy Helsingin matkallaan Stadikan tornissa ja Tornin tornissä. Kerran ole kummassakin käynyt, kumpikin on liian lähellä eikä niiden olemassa oloa edes muista. Ja liian korkeita, tehkää miellyttäviä matalia torneja. Sama homma Koffin Portterin kanssa, se on joka Alkossa alahyllyssä, tiedän että olen sitä maistanut mutta ei siitä silti ole jotenkin mitään kuvaa. Nyt on Portterin 60vee syndet, tänä vuonna, ei ne tekijätkään tuntunut tietävän sen tarkkempaa aikaa. Skattalla oli pienimuotoinen synttäritapahtuma ja ensimmäistä kertaa kirjotin muistiinpanoja: "1.7 97 markkaa 1957".
Ensimmäistä kertaa leivoin leivän myös näin vahvalla oluella. Olut selvästikin teki taikinalle jotain erityistä, taikina oli normaalia löysempi ja kunnon vaivauksen jälkeen vahamainen. Taikina myös nousi todella hitaasti ja paistetun leivän sisus oli hyvin tasaista pientä kuplaa. Leivonta kemiaa. Mielenkiintoista.


portteriruoka 
270 g vehnäjauhoja
150 g koffin portteria tahi vastaavaa
30 g voita
25 g siirappia
13 g hiivaa
5 g suolaa

Punnaa kaikki aineet yhteen ja vaivaa hyväksi taikinaksi. Anna taikinan levätä 15 minuuttia. Tee taikinasta pötkö ja nosta vuuasta, jostain syystä se kesti todellä pitkään, normaalisti tämmöseen leipään noin 45 mintuuttia. Paista 200 asteisessa uunissa valmiiksi.

 hiphei! syndekalut esiin

tähän päälle tein tämmösen helsingin kartan, niille turisteille



hymyä huuleen, yksi kuva vielä
 

kerrankin

tuhkelo

Hiton ärsyttävää. Aika harvoin tulee leivottua oikeaa leipää nykyää, site kun leipoo niin odottaa suuria. Nytkin olin suunnitellut hienosti, ensin elähdytän ja kasvattelen pari yötä ruisjuurta, aiempana iltana teen taikinan joka lepää yönyli jääkaapissa. Aamusella taikina pois jääkaapista ja kun pääsen töistä ni leivon siitä leivän. Leipä saa nousta sen aikaa kun ollaan vauvan kanssa päiväunilla. Hyvin meni, ihan niinku suunnitelmissa. Mutta leivästä tuli ruma, karvasen ilmapallon ja tuhkelosienen yhdistelmä. Ihan hyvän makuinen sentään. Pitää vaan leipoa enemmän niin onnistuu ja osaa taas kuunnella leipien juttuja ja tehdä oikein.


vehnäleipä ruisjuurella
240 g vehnäjauhoja
150 g vettä
50 g ruisjuurta
20 g ruisjauhoja
5 g suolaa
2 g hiivaa

Sekoita kaikista aineista taikina ja anna sen levetä yön yli jääkaapissa. Juuri pitää myös luultavammin herätellä vuorokautta aiemmin. Ota taikina jääkaapista lämpenemään pariksi tunniksi. Leivo leiväksi ja anna nousta tunti. Viillä ja paista hyväksi.

tutkinta

hutkinta

ruma on

#pulla100

ogeli, savikuonojen maa

Tänään kun on maailman virallinen korvapuustipäivä ni päätin ottaa asiaa korvista, nostaa kissan pöydälle ja jäniksen hatusta, tehdä pullaa. Korvapuustia ei tehty kun en oikee luota mun askartelutaitoihin, tämmösiä tulee tehtyä niin harvoin, eikä virallinen päivä taida olla edes korvapuustille vaan ruotsalaisten kanelbullen kunniaksi. Osmo auttaa, minä ohjaan, Osmo kaulaa ja minä punnaan ja rullaan. Osmo syö mustikoita ja nostaa rullat pellille. Pullissa on täyttenä voita, sokeria, kardemummaa, tummaa sokeria ja mustikoita.

Pieni pullainto tuli ja pitäisi ehkä vihdoin ja viimein tehdä voipullaa joka mummon mieli pullaa. Ei siis voisilmäpulla vaan voipullaa, hankala pirulainen tehdä ja monista tylsä sämpylä. Kaunis täydellinen klassikko se on. 

vähän pitää lättääki

testipulla

kaulaus

kohta on kaikki valmista