#pulla100

ogeli, savikuonojen maa

Tänään kun on maailman virallinen korvapuustipäivä ni päätin ottaa asiaa korvista, nostaa kissan pöydälle ja jäniksen hatusta, tehdä pullaa. Korvapuustia ei tehty kun en oikee luota mun askartelutaitoihin, tämmösiä tulee tehtyä niin harvoin, eikä virallinen päivä taida olla edes korvapuustille vaan ruotsalaisten kanelbullen kunniaksi. Osmo auttaa, minä ohjaan, Osmo kaulaa ja minä punnaan ja rullaan. Osmo syö mustikoita ja nostaa rullat pellille. Pullissa on täyttenä voita, sokeria, kardemummaa, tummaa sokeria ja mustikoita.

Pieni pullainto tuli ja pitäisi ehkä vihdoin ja viimein tehdä voipullaa joka mummon mieli pullaa. Ei siis voisilmäpulla vaan voipullaa, hankala pirulainen tehdä ja monista tylsä sämpylä. Kaunis täydellinen klassikko se on. 

vähän pitää lättääki

testipulla

kaulaus

kohta on kaikki valmista

 

   

orassa

kukkakimaralla lähtee, isoon kukkaan oli tungettu yksi herne

Chef & sommelier Huvilakadulla kuopattiin ja paikalle tuli uusi Sasu Laukkasen ravintola. Olin vähän kriittinen hommaa kohtaan, samaan tilaan uudella nimellä ravintolan avaaminen kuulostaa helpolta näkyvyyden hakemiselta.Samaahan Chez Dominic teki muuttamalla raflan nimen pariksi kuukaudeksi bistroksi mutta samat kanget oli henkilökunnan perseissä edelleen ja samat ruuat pöydässä. Ruoka ei uudessa Orassa olekaan muuttunut mitenkaan hurjasti Chef & sommelierin ajoista mutta ravintola itsessään ja kuinka ruuat tuodaan on. Pienessä salissä avokeittiän edessä on pöytä jossa valmistellaan ja kasaillaan ruokia ja asiakkaat istuu kaikki sitä kohden. Ruokia myös kasattiin paljon suoraan pöydässä. Ravintolasta on tehty sirkus ja Sasu tietenkin on joka paikassa kertomassa annoksista sen tirehtöörinä. Pienuutensa ja elämyshenkisyytensä takia ei ole varmasti kaikkien paikka mutta kyllä me Jaanan kanssa tykättiin.

Kuvia on paljon ja ne on aika järkässä, alusta loppuun, kai melken joka ruoka-annos, kuvien laatukin huononee loppua kohti niinkun kuuluukin. Olis pitänyt kirjottaa muistiin mitä annoksissa oli, nyt huomaa ettei oikeen muista mitä annoksissa on.

ensimmäinen oikea ruoka, suolattuja vadelmia, keltajuurta(?) ja kermaviilikastiketta

siikaa versio yksi, tartar kurkulla ja jollain öljyllä

siikaa komas kerta

rosmariiniruisleipä on edelleen hyvä

pääruuan karitsaa päälle on laskeutunut joku helvetin sekasikiö

välisorbetti tai jää, vähän turha

kukkaketo, kummallinen jälkärisalaatti

 

yllättävän perinteinen jälkkäri lopuksi, mustikoita, kauraa ja marenkia

rapujuhlat

kuinka mones tämmönen kuva?

Katri toi eka hunajaa ja sitte rapusia. Hunaja tuli ensin ja siitä oli tarkoitus tehdä hunajakanervasaison, kanervat jo kerättynä mutta sitte saatiin ravut nii hunaja menikin ensin tillileipään. Ravuista tein kurkun kanssa skagenröra tyylisen täytteen. Ollaan lähes ällön käsityöhipstereitä, omat hunajat, ite tehdyt leivät, omasta metsästä rapuhaulikolla kaadetut ravut ja ite vielä leivän kulmaan tehty bisse. Ja bisseen itse pihan voikukista kasvatettu hiiva. Jos joku tulisi kertomaan tuollaisia niin sanoisin menepäs hippi takaisin kulmaan syömään se chiapapuvanukas loppuun, hopihopi nyt.. no ei ny.

leipä ei ollut ihan näin surullinen

enemmän tilliä

tillihunajaleipä
230  g vehnäjauhoa
140 g vettä tai maitoa
40 g kaurahiutaleita
30 g voita
30 g hunajaa
10 g hiivaa
5 g suola
hirveesti tilliä

Mittaaa koneen pataan neste ja kaurat, anna liota hetki. Päälle voi mitä myös loput aineet mutta jauho viimeisenä, kyllä se kaura sielä alla imee itseensä mitä tarvitsee. Mutta ei tilliä, tilli lopuksi. Vaivaa taikinaa kymmenisen minuuttia, lisää tilli ja sekoita mukaan. Anna taikinan levätä hetki, pyöritä pötköksi ja laita vuokaan nousemaan, päälle muovi, anna nousta noin 45 minuuttia. Viilla ja paista vähän yli 200 asteissa uunissa, voita ja sokeria sisältävä leipä tummuu helposi päältä niin sitä pitää vähän seurata.

 ravunturma

koneiden vallankumos

kanttarelli

Olen aina ollut sitä mieltä ettei keittiöön tarvi turhia koneita ja erikoishärveleitä, sauvasekotin ja taikina(yleis)kone kataa kaiken pöristelyn ja suristelun. Mikroautouunin jätin kauan sitte "vahingossa" muutossa vanhaan asuntoon, kahvin keittimen annoin pois, leivän paahdinkin hävisi jonnekin joskus. En tarvitse hattarakonetta, munankeitintä, spagetinvynyttäjää, jugurtimasiinaa, ruohonleikkuria, jäätelökonetta, tehosekotinta, bikinirajarimmeriä, vedenkeitintä, sähkövatkaita enkä varsinkaan leipäkonetta. Ja nyt tuli pakottava tarve, ensin ostin sirkulaattorin ja heti perään hassun pienen sähkögrillin parvekkeelle. Sirkulaattorille on vähän pitänyt keksiä käyttöä mutta grillille ei, grillaan aamupuurosta hernekeittoon kaiken ja pizzan. Pizza on kyllä parasta grillissä ja helppo tehdä, ekalla kerralla taikinan saanti siististi grilliin asti oli vähän hankalaa siististi ja pari kertaa pohja tummui turhankin paljon mutta muuten helppoa. Grillipizza on muuten sama kun uunissakin tehty mutta pohja pitää paistaa ensin valmiiksi ja sitten lisätä vasta täytteet, täytteitä ei myöskään voi olla hurjaa kekoa. Paistan pohjan joko ensin kummaltkain puolelta rapeaksi tai vaan toiselta puolelta, käännän ja paistan täytteiden kanssa valmiiksi, Tässä meidän grillissä on vastus vain yläpuolella joka on varmaan hyvä pizzan kanssa koska pohja ei pala niin helposti pohjasta vaan paistaa täytteet yläpuolelta. 

 makkapizza tulossa

Täytteinä on tähän mennessä ollut kanttarelleja, makkaraa, intiamaustettua Quornia cheddarilla jakatkarapuja. Pohjana yksinkertainen perusvehnätaikina mutta kerrankin erikoisjauhoilla eli tippo nollanollaa suoraan Töölööstä. Kastikkeesi joko ranskankermaa tai hyviä purkkitomaatteja muussattuna.


pizzapohja kaksi pienehköä
250 g tippo 00 jauhoja
180 g vettä, 10 grammaa vähemmän jos käyttää peruspirkkaa jauhoina
2-10 g hiivaa, vähän jos antaa taikinan levätä yön yli ja paljon jos pizzaa on saatava heti
5 g suolaa

Vaivaa taikinaan hyvä sitko, korkea proteiinisilla erikoisjauhoilla saa vaivata tosi pitkään mutta lopputulos on todella hyvä. Anna taikinan levätä yön yli tai pulisen tuntia jos hivaa on enemmän. Pyöritä taikina kahdeksi palloksi ja anna levätä öljytyllä alustalla, vaikka leikkuu laudalla kunnes se relaa, puolisen tuntia. Paista, täytä, syö miten tuntuu parhaalta.

hyvillä jauhoilla lyhyelläkin levolla tulee kelpo rakenne

 körnii ja cheddaria, perinteinen italialainen sunnuntaipizza

kaikkein nätein katkarapupizza

mallastettu leipä

tein siitä tarkotuksella neliön, ei ehkä paras idea

Nyt kun olen laajentanut viljojen käytön leivonnasta bissen, kaljan eli oluen tekoon niin siitä jää hirveet määrät mäskättyjä maltaita. Maltaita jää itseasiassa niin paljon että niillä leipoisi keskisuuren leipomon leivät vaikkei olisi ees hehtaarimääriä bisseä keittelemässä. Ohramaitaissa on mukana paljon kuorta joka ei ole kovin miellyttävää syödä mutta jos mukana on myös vaikka vehnää jossa taas kuorta ei ole niin maltaat on kiva lisä leipään. Maltaat antavat hyvän viljaisen ja hennon makean maun leipään, liian suuri määrä taas tekee leivästä terveellisen makuista lastulevyä. Jostain syystä maltaita voi pistää tosi paljon taikinaan ja leivonta onnistuu silti ja taikinasta tulee hyvää, ehkä se mäskäys hajottaa maltaita jotenkin taikinaan sopivaksi. Samallainen määrä vaikka kaurahietaletta kun tässä ohjeessä tekisi taikinasta hankalan pojan.

Hankalaa tässä on että millasen bissen tekisi seuraavaksi? Hapan salmiakki olut ei noin kirjotettuna kuulosta hyvältä mutta jostain syystä se piti tehdä. Kaurakekseistä tehtyyn nousi pintaan rasvalevy. Vauvan maissinaksuberlinerweisse oli kyllä hyvä mutta ei ne naksut maistunut. Seuraavaksi varmaan se verigreippi-ipa, nimeksi tietty Lonkero.


mäskileipä 
200-220 g vehnäjauhoja
100 g vettä
100 g mäskättyjä maltaita
7 g hiivaa
5 g suolaa

Kaikki aineet yhteen ja vaivaa taikina koneella taikina hyväksi. Maltaiden kosteus voi heitellä miten sattuu ja taikina voi tarvita lisää jauhoja tai vettä mutta heti ei kannata lisäillä vettä vaikka se näyttäisi kovalta, maltaat hajoaa vaivatessa ja löysentävät taikinaa. Anna teikinan levätä pari tuntia. Leivo leiväksi, nosta noin 45 minuuttia ja paista.

porissa hotellin lasista oma bisse 

aika terveellisen näköinen

  

osmo testaa

 

munkkisaaren juustot

pitää testata eka

 

Vaikka kuinka mones kesälomaretki ja eväät, muuta en teekään. Paitsi ajan fillarilla ympyrää mutta sekin on usein yhdistettävissä kesä tai talviretkeen, eväillä ja usein ilman. Retki suuntautui kovasti Pihlajasaareen mutta päätyi Hernesaareen ankeahkoon puistoon. Ilmassa oli sateen uhkaa eikä saarella nökötys vesisateessa tuntunut hyvältä idealta. Ei lopulta satanut, ei ainakaan niin paljoa että se olisi haitannut minkään sortin nökötysharrasteita.

Eväsleipään olin ajtellut pistää perinteisen ja aina toimivan yhdistelmän paahdettua marinoitua paprikaa ja mozzarellaa mutta oluenjuonti muutti suunnitelmaa hiukan. Alkuviikosta oli Donut island panimon ja Jukolan juuston tasting-tapahtuma josta mukaan sai cheddaria niin piti vaihtaa se mozzarellan tilalle. Pelkkä cheddar sellasenaan ei toimi tässä, eikä leipään, ei tähän leipään, tein siitä siis tahnaa kun en muutakaan keksinyt. Sauvasekottimella cheddar, vähän kermaa ja takapihan ruohosipulia tahnaksi. Sen kummempaa ohjetta ei ollut mutta sama toimii fetalla niin ajattelin sen toimivan cheddarilakin. Toimi se, sauvasekoitin melkeen jätti toimimatta koska tahna oli aika jöötiä, lisää kermaa niin lopulta onnistui. Tahna on vähän kummallista, kuin juustonmakusta voita tai majoneesia tai munavoita. Toimii makean paprikan kanssa oikein hyvin.

alkuperäinen juuston pari

ah, torniherkut

#suomi100 eväät, Donutin bisse olisi maistunut paremmin

erittäin perinteinen, aina hyvä

vantaanjoki

 näteintä limukkaa Vantaan portilla

En osaa seurata ohjeita, ne tuntuu niin pitkiltä ja vaativat minua tekemään asioita mutta silti Vantaan joen pyöräretkelle tein salaatin kirjan ohjeella. Anikon Lehtisen uuden Ihan ulkona kirjan ensimmäinen ohje on mexico henkinen pastassalaatti juurinkin pyöräretkelle. Salaattiin tulee pastaa, fenkolia, purkkimaissia, papuja ja kastikkeeksi muusattua avocadoa. Omaan salaattin tuli pastaa, sukellupukumaissia pannulla paistettuna, chiliä, korianteria ja kastikkeeksi muussattua avocadoa. Suuret linjat siis samat. Heidi toimi suoraan ohjeen saattelemana ja teki festariruokaohjeella kanamunkkeja. Kanamunkkeja, pastasalaattia, greippilimukkaa ja minttukeksejä jotka unohtu kotiin eli ihan hyvät eväät. Tommonen suolanen munkki on oikeen hauska herkku mutta keittelyn hitauden ja isotöisyyden takia tuollaisia ei tule kyllä usein tehtyä.
Retkenä ajettiin lähinnä pikku rimpsa ja istuskeltiin Vantaanjoen rannalla. Kaksi Vantaanjoenrantojenmiestä antoivat paikkansa rantaan pystytetyn puupöydän ääreltä ja siinä syötiin. Vierestä menee juna, sivusta tie ja toiselta puolelta joki, hurjasti jännää vuoden ikäiselle pienelle retkeilijälle. Hyvin se jaksaa ratsastaa takana, oma jaksaminen tulee kyllä vastaan, raskasta puuhaa.

uli uli! täysii!

lähisalaatti

kohta tuolta hyppää kala ja vie

etitään kaloja