maanantai 12. joulukuuta 2016

patonki ja ihmejauhot. kaipuu vakaviin asioihin.

 viillot ja koko leivät kippasit toiselle puolelleen




Kaupasta löytyi leiväntekoon tarkotettua korkea proteiinista manitoba-jauhoa joita kehutaan blogeissa ja Jan Hedhkin suosittelee kirjoissaan. Hienot jauhot on tietty hienoja ja kiva käyttää ja testata mutta suurien jauhojen kanssa tulee suuret vastuut. Sokea manitoba, nollanolla ja muiden erikoisjauhojen kehuminen vaikka naistenlehdissä on vähän hassua koska ei näillä perusohjeet toimi, jauho imee paljon enemmän vettä, vaatii enemmän vaivausta ja kovan vaivauksen jälkeen tietty pidemmät nousut. Ja reippaasti alinouseeksi tämä omakin jäi. Pelkillä jauhoilla ei saa kuin taikaiskusta mahtavia leipiä mutta on niistä apua. Mahtavan pehmeää ja silkkisen tuntuista taikinaa tämmösestä jauhosta saa ja ilo leipoa ja näprätä. Samasta kaupasta löytyi myös saman myllyn patissier jauhoja kakkujen tekoon, jos joskus jaksaisi, ehtisi ja olisi aikaa kakkuhommiin, ne tuntuu vaan niin hankalilta.

Seuraavaan bloggaukseen kerron sitte oravista ja pienien ötököiden marsista kohti tuntematonta.. jostain tärkeästä eikä tyhmistä leivistä. Jasonista, argonauteista ja avaruuskoirista.


alinousseet lävisi toiselta puolelta

  dim dim dim dim.. se avaruusseikkailubiisi tähän 


patonki
250 g  manitoba cream vehnäjauhoja
180 g vettä
5 g suolaa
3 g hiivaa

Vaivaa taikinaa koneella noin 15 minuttia. Perus jauhoilla taikinasta tulee tosi löysä ja tarvii ripauksen lisää jauhoja. Manitoba jauhoilla taikina tuntuu heti kädessä todella hyvältä mutta sitkoa ei meinaa tulla millään, vaivaa lisää ja lisää. Anna taikinan levätä öljytyssä astissa pari tuntia. Leivo patongeiksi ja nosta noin tunti.






 oikeaa leipää


2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Kiitos hienosta blogausten sarjasta, jota ilokseni olen seuraillut. Manitoba on mainiota jauhoa, joka edellyttää ahkeruutta. Ahkeruuden asteesta on vaihtelevaa tietoa. J.H. kehottaa pyörittämään melkein 20 minuuttia ennen suolan lisäämistä ynnä minuuttikaupalla sen jälkeen kovemmalla nopeudella. Mikä on oma kokemuksesi. Entä nostatuksesta. Leipomalämpöisessä keittiössä tunti ja varttikin on kohtalaisen pitkä aika patonkiparille: viiltojen jälkeen alkaa pikapikainen lurahdus.
yst. Joni Palomäki

aleksi kirjoitti...

Lopulta olen manitobaa ja vastaavia käytänyt nii vähän etten kauhean tarkkaan osaa sanoa. Mutta kaikkea pitää tehdä pitempään, varsinkin nousu tuntuu jäävän melkeen aina liian lyhyeksi.