siinä ne vaanii
Kauheeta draamaa ollut sieniä kanssa, ne ei suostu mulle. Piiloilevat tai saattavat vaan olla nii vaarallisia, tukka lähtee ja sitä rataa. Mutta jos Aleksi ei mene sienen luo niin ne ymmärsivät vihdoin tulla aleksin ja Iitakoiran luo. Siinä ne oli polun vieressä, ja lisää ja lisää polkuja ja sieniä, kanttarelleja, orakkaita, mustikoita ja jotain mitä ei otettu. Nyt on syöty kanttarellipastaa, kanttarellipizzaa, kanttarellipiirakkaa, kanttarellia leivän päällä ja alla. Ja kesäkurpitsa haisulijuustopizzaa koska se on parasta. Vielä pitää palata metsälle, kai sienistä saa vielä vaikka mitä jännää? Lisää pastaa, pasteijaa, makkaraa, keittoa ja risotto. Perus leipään ei sentään taida sieni mennä.
kermaa, sieniä, juustoa, ranskankermaa. parasta
hyvän tryffelikoiran tunnistaa kovasta tuhinasta
pizzojen kuninkuusravet
paahdettu patonki maahumalasieniherkulla.. ja heinä
ei se kaunis ole mutta parasta, kanttarellipizza
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti