kalpea beibeEka kaasu-uuni leipä sai kunnian olla tomaattipatonki joka muuttui tomaatti ciapattaksi tai vastaavaksi kun punnitsin veden ja jauhot väärin päin. Paistoin aivan liian matalassa lämmössä ettei pohja palaisi eikä uuni antanut muutenkaan leivällä juurikaan väriä. Lopullinen leipä on todella kalpea, sairaalloisen näköinen ja kuori kova kuin kivi. Ihan hävettää laittaa kuvaa esille mutta tämä onkin tiedettä, testauksen kautta voittoon. Maultaa leipä on mitä paras, tomaatteja ehkä vähän liian vähän mittaus ongelmien takia mutta muuten oikeen mukava. Sitkeä, tiivis ja hiivaleipämäinen ciabatta frankenstein-leipä. Tomaatit on mukavia hedelmäisiä ylläreitä välillä.
terveisiä bulgariasta tommaatti ylläri leipä
500 g vettä jossa pieneksi pienittyjä tomaatteja 3.. siis nämä yhteensä 500, piti olla 350
700 g vehnäjauhoja.. tämän piti olla se 500
20 g tomaatti pyrettä
15 g suolaa
10 g sokeria
4 g kuivahiivaa
pippuria, chiliä
+öljy
Kaikki vaivataan nätisti taikinaksi. Laita taikinä öljyttyyn kippoon nousemaan ja anna nousta pari tuntia kunnes on selvästi noussut, taikina ei aluksi meinaa nousta yhtään mutta innostuu ajan kanssa. Jaa noussut taikina kahteen osaan ja taittele nyyteiksi ja pyöritä hellästi palloiksi ettei kuplat van lähde pois. Paista varmaan 200 asteessa varmaan sopivan kauan. Niin yritin tehdä mutta uuni ei totellut.
Näin löysä taikinaista leipää ei pidä syödä heti kuumana!(eikä muitakaan) odota tunti ja leipä sitkistyy ja paranee.
ei ole kirjaa kansiin katsominen.. tai kuoreen leipäänPostaus sisältää klassiseen desinghörhöilymuoti-lehteen liittyvän hassutuksen.. palkinto sille kuka tiettää mistä ja mitä.
18 kommenttia:
Rohkaiseva lopputulos! Mä leivon kaasulla lähinnä saaristolaisleipää ja banaanileipää, kun niissä on väri jo taikinan puolesta valmiina. Kelmeät liepuskat kun eivät oikein houkuttele syömään, vaikka maku voisikin olla kohdallaan.
Neelalee
Kuule aleksi. Joskus kun et tiedä mitä bloggaisit niin voisit kehitellä jonkin hyvän leipäohjeen meille onnettomille, joilla ei ole yleiskonetta kotona.
Ajatuksena siis, että olisi jokin muukin resepti kuin tämä vaivaamaton leipä ja focaccia, joka onnistuisi mökillä, kotona tai muuten vaan. En nyt mitenkään rajoita kypsytysmenetelmää tai muutakaan - kunhan se olisi hyvää :) Monesti olen kuolaillut ihania reseptejäsi mutta kun ei ole keittiössä vielä kenwoodia tai muutakaan, niin ei oikein nappaa lähteä kokeilemaan jotain, mikä varmasti epäonnistuu ilman :) Kiitos!
se on vaan huono kun oikeestaan kaikki leivät perustuu tohon sitkoon. mutta voihan sitä aina laittaa lapset vaivaus orjiksi tai jotain? :) ja se yön yli nostaminen auttaa. ruisleipä tietty on sellanen jota ei varsinaisesti tarvii vaivata.
Leipää monella tavalla kirjassa on systeemi miten se vaivaus pitäisi käsin tehdä mutta musta se on vähän hömppää.. kirja kannattaa silti ostaa :)
ja miksei ciabattaan tarvii muuten konetta?
Kyllä sen hyvän sitkon saa ihan ilman konettakin. Täytyy vain perehtyä eri tekniikoihin ja varsinkin hylätä tämä ihmeellinen nykyisin vallalla oleva käsitys siitä, että kaiken tulisi tapahtua salamannopeasti, ja että muka on niin kiire, että esimerkksi ruoanvalmistuksessa on käytettävä valmiiksi marinoitua lihaa, kun ei muka ehdi itse nakkaamaan siihen mausteita purkista.
Teen itse usein leipää, jonka valmistaminen kestää 24 tuntia tai ylikin (teen siis esitaikinan jääkaappiin yöksi), mutta aktiivinen leivonta-aika ei ole ratkaisevasti paljon pidempi kuin jauhopussin reseptissä. Sen sijaan maku on jotain potenssiin sata ja koko homma hyvin terapeuttista.
Joihinkin leipiin käyttäisin konetta, jos sellainen olisi, mutta ainakaan toistaiseksi kunnolliseen masiinaan ei ole varaa.
Mari
siis varmaan tarkoitit mainitsemaani Focacciaa? Sen olen saanut tehtyä ihan käsin ja on onnistunut hyvin. Aikaahan tuo vaatii ja sitkeää vaivaamista, mutta kun taikina tuntuu melkein savelta, lopputulos kyllä palkitsee.
Kommentin jättäneen Marin kanssa olen samaa mieltä ajan käytöstä valmistukseen - ei se minua haittaa. Tekniikoiden opettelussa olisi varmaan järkeä :) Laiskana vaan aattelin, että jos sinulla on mielessä jokin valmis ratkaisu :) MEhän ei nykyään niin usein etenkään vaaleaa leipää syödä - mutta joskus on kiva herkutella.
Soodaleipä (soda bread), tuo irlantilainen erikoisuus, on vastaus kaikkeen! Ei vaivausta.
hei mari.. useat leivät mitä täälläkin on annetaan olla yön yli on tai pidempään mutta vaivausta ne silti tarvitsevat. pelkkä istuminne ei lopulta auta, se vain helpotaa.
jos lukee mun ohjeita niin nopeus ei ole se pää pointti.. nopeassa patongissakin menee ainakin 4 tuntia.
toisaalta monet tekee kotona pullaa ja pitää sitä hyvänä ilman kummosia vaivauksia eli koittaa kanttanttaa yrittää. vaikkakin pulla on klassinen missä pitäisi vaivata kunnolla että voi pysyy rakenteessa sisässllä kunnolla.
pikku lisäys.. koneella tai käsin menee aikalailla sama aika sillä kukaan ei ala vaivamaan samaan lopputulokeen kun koneella pääsee. Koska jos vaikka koneella vaivatessa teho on 8 kertaa kovempi kun käsintehtynä niin 15 minuutin vaivauksen saisi aikaan 2 tunnissa käsin(ei nyt oikeesti) :)
mutta nelle! parempi käsin kun ei ollenkaan, ei mullakaan aina masiinaa ole ollut.
Aleksi, en tarkoittanutkaan että pelkällä yön yli istumisella tulisi kunnon leipää, mutta makua siitä tulee (entsyymit) ja helpommin saa hyvän sitkonkin. Jauhon proteiinit jotenkin reagoivat.
Mutta siis käsin vaivaamallakin onnistuu. Sitkonhan voi tarkistaa sillä "ikkunamentelmällä" ja jos kerran esim. pizzan voi muotoilla pelkästään venyttämällä, niin sitkon on oltava aika kohdallaan.
French fold ja joissakin taikinoissa lastan ahkera käyttö täydentävät vaivaamista.
Ekan esitaikinani tein muuten juuri tämän blogin innoittamana. Aikaisemmin olin jonkin aikaa niistä lueskellut ja päässäni pähkäillyt. Eli meikäläisen uusi leipomisharrastus lähti nimenomaan Aleksin blogista. <3<3<3
En todellakaan olisi viitsinyt tehdä leipää, joka maistuu kaupan hyllystä otetulta. Tämä artisaanileivonta, joksi sitä maailmalla kutsutaan, on jotain ihan muuta.
Hyvää juhannusta!
Mari
hyvä kun oon jotain innottanut :)
joo ja se istuminen tosiaan niitä gluteenia ja sitä toista sitko proteenia(jonka nimeä en muista) muokkaa niiku vaivauskin.. jossain on oikeen virallista tietoakin mutten jaksa kaivaa esiin :)
Onnea ekan kaasu-uunissa paistetun leivän johdosta. Kaasu uuni kuulostaa vaikealta leivonnan suhteen;mulla on kaasuhella mutta sähköuuni Mutta jos toi eka leipä oli noin herkullinen niin mitä vielä saatkaan aikaan tuolla uunilla....
Muuten,minkä koneen hankit?Ennen konetta tein usein leipää ihan käsin vain ja kyllä yleensä oli hyvää,mutta kyllä se kone vaan sekoittaa niin paljon paremmin....
mut mitäs sanotte tästä: mun (melkein) paras leipäni valmistui joskus veneen pikkuruisessa kaasu-uunissa. Päältä rapea, sisältä mehevä ja maku oli muheva. Oli sellanen pugliese-tyyppinen juttu. Mut ehkä se on se raikas meri-ilma.
Se on toi Bujaka. Missä mun palkinto on?
Läppä on tietenkin Bujaka ja lehti, johon tässä viittaat, taitaapi olla legendaarinen taik-hihhuleiden Bulgaria.
Palkinnoksi ottaisin mieluusti esimerkiksi tuoretta leipää vuoden ajan, kotiin toimitettuna (viimeistään kello 07).
mutta mihin tämä bujaka liittyi.. bulgaria ny tietty oli täysin selvä homma :)
BUJAKA!
ja hienoa että juuri ville tiesi .. jotekin sun blogista(jota oon tykkäillyt) saa niin pappasen fiiliksen että tiiät vaan hesarin :)
No ollaampas sitä nyt pikkumaisia. Muistaakseni bujakaa voidaan käyttää ilmaisemaan mm eläin-, hyönteis- tai ihmiskunnan edustajaa. Vaikkei täysin tarkkaa määritelmää taida olla olemassakaan.
Ja lol @ tiedän vain hesarin! Onneksi lopetin blogin kirjoittamisen, ehkä pääsen pappamaineestani pikkuhiljaa eroon.
Lähetä kommentti