no huh jeah

Tämä blogini valittiin sitte Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman tammikuun ruokablogiksi, kiitoksia!
"Viva ciabatta! on mielenkiintoinen blogi, jossa leipien, pullien ja piiraiden tekeminen itse on kunniassaan. Blogi on tehty tyylillä, eikä huumoriakaan ei ole unohdettu. Aleksi pohtii reippaaseen tapaansa leivän kaikkia ominaisuuksia taikinan koostumuksesta ja nostamisesta pinnan viiltoihin loihtien blogistaan oivan oppaan arkileipomisen maailmaan"

Hankalaksi tässä teki sen että minkä tagin tonne alas valitsee.. kun ei tää nyt kohdan "leipä" allekaan mene.

viillellään (argh argh)

murhaväline

Nyt kun ostin tollasen hienon ranskalaisen leivänviitely terähässäkän niin ajattelin jotain jotain kirjottaa tästäkin hommasta, tai lähinnä tuhersin pari kuvaa. Itse veitsihän on lähinnä partakoneen terä joka on kiinnitetty muovivarteen. Kaareva teräinen on tarkoitettu patongeille ja vastaaville ja suora vaikka limpun ristikon tekoon. Leivän viiltäminen ja nostaminen on vielä ne pari asiaa jotka on mulla vähän hakusessa ja tuntuu että usein ne onnistuu tai onnistu eikä niistä ei aina tiedä mikä on lopputulos. Patonkiahan pitäisi nostaa vähän liian vähän niin leivässä olisi voimaa revetä hienosti viiltojen kohdalta mutta liian vähällä nousulla niistä taas saattaa tulla rumia palloja.

Pitkulaiset leivät, vaikka patongit pitäisi viiltää aika leivän suuntaisesti niin viillot aukeavat nätisti ja leipä näyttää melkein kun se olisi jotenkin kierretty. Liian vinot viillot tekevät viillon loppuun rumat "korvat". Leivät pitää myös olla pinkeitä pinnastaan ja veitsi kohtuu terävä tai se vaan tarttuu taikinaan ja raahaa sitä rumasti mukanaan tehden viilloista sahalaitaisia ja sotkuisia.

Aleksin perusmalleja: 1) ristikko 2) marsu/villosianpentumalli 3) varras 4) maalaisjötkäle

speltti

kori tekee nättiä

Speltti on vähän tollanen mistä olen lähinnä kuullut ja maistanut sitä kai pelkästään Fasun spelttileivässä, jossa sitä taitaa olla lähinnä vain nimellisesti. Spelttiä tuntuu haittaavan hippeilyhörhöily imago vielä vähän ja netistä tiedot heittelee ihan miten sattuu. Toisella sivulla sanotaan että speltti on todella hyvää leivontaan ja toisella että siinä on huono sitko ja siksi hankalasti leivottavaa. Yhdellä sivulla sanottiin että speltin kanssa pitää käyttää vähemän vettä kun normijauhon mutta itse huomasin aivan toistepäin, speltti imi heti veden samaan tyyliin kun vaikka ruis tai perunahiutaleet ja jäi vähän tahmaiseksi ja hankalaksi. Jos ei terveyspuolta lasketa niin en oikeen edes näe hirveästi syytä käyttää jauhoja jotka ei anna juuri mitään leivälle, maksavat paljon ja huonontavat taikinaa. Pitää vielä koittaa kuitenkin tehdä koko speltti leipä ja testata karheampia jauhoja tai hiutaleita jotka luultavammin antaa enemmän makua.

siemenet pannulla

spelttileipä siemenillä
180 g vettä
150 g vehnäjauhoja
100 g puolikarkeita spelttijauhoja
n.50 g siemeniä, auringokukan, seesamin, pellavan sun muun paahdettuna
5 g suolaa
5 g hiivaa

rusinoita voi laittaa kanssa niin tulee myslileipä

Paahda siemenet vaikka pannulla. Speltti, vesi ja hiiva sekoitetaan yhteen ja lisätään siemenet kun ne on jäähtyneet, anna istua jonkun aikaa. Lisää loput aineet ja vaivaa kunnon taikinaksi. Anna taikinan levätä muovin alla kolme kertaa 20 minuuttia joiden välissä tee venyttely ja taittelu. Muotoile leiväksi ja nosta noin tunti, viillä pyöreään vaikka nätti risti tai ristikko. Paista 210 asteisessa uunissa kunnolla valmiiksi, oma taisi olla vähän liian vähän aikaa paistettu.

nostin liian vähän ja leivästä tuli vähän pallo ja repesi rumasti pohjasta

ihme shoppailu blogi nykyää

veneilen leivällä

Kuvapostaus lähinnä kaiken maailman roinasta jota oon ostanut tänään, leikin siis tyyliblogia. Tänään piti käydä Juuri raflan Juuri puotia katsomassa joka on juuri avattu punavuoreen, se on tuollainen uusi ylitrendikäs lähiruoka ja luomukauppa(tuolla myös asiasta). Kaupasta en kyllä löytänyt juuri mitään mielenkiintoista paitsi jokusen suomen kokkimaajoukkueen kapteenin tekemän konvehdin mutta 2.70 on jo hirvittävä hinta niin jäivät sinne.

viiltoterä ja ruisjuurella nostettu vehnäleipä

Onneksi ihan Desing-museon matkan päässä on Eiring-liike josta löytyi leivälle nostatuskori ja leivän viiltamisveitsi(lame). Kaupassa on muutenkin kaikkea kivaa ja montaa sorttia hienoja ja kummallisiakin pastoja. Kauppa taisi alunperin olla lähinnä kahvipuoti mutta nykyään siellä on kaikenlaisia ruokajuttuja veitsista öljyihin.

farine nollanolla

Kaupungilla käydessä ei voi jättää käymättä stokan herkkua joka ei pettänyt maistiaspuolella tällä kertaa(yleensä pettää). Täysjyvä-gourmetin Karin Autio oli esittelemässä leipiään ja ostin sen ruisleivän koska sellasia en vaan osaa vielä tehdä.. tai oikein edes yrittänyt. Kannattaa testata. Yläkerran uudesta leipomo ja kondisjuttuja myyvästä paikasta ostin vielä Framboissin persikkapiiraan. Stokan leipäosasto, se ei herkussa oleva tuntuu muuten uudistuksen myötä huonontuneen tosi paljon, siellä on lähinnä Fasun valmispakastepullia ja Stokan omalla gourmet nimellä myytäviä ulkomaalaisia pakasteesta paistettuja leivän känttyröitä.

jopa musakoneita!

cheddarleipä

sisäinen kauneus

Nyt on pitänyt blogata jo aikaa sitte leivotuista, bageleita, pain de miestä ja testi focacciasta mutta aina tulee tehtyä jotain uutta ja vanhat jää. Olin jo kirjottamassa juuren kasvatus oppaankin mutta onneksi jätin kirjottamatta, omat ohjeetkaan ei oikeen tunnu nyt toimivan.

Tein siis cheddarleivän, leipä itsessään on todella perusvalkoinen patonkitaikina mutta kikkana on käyttää taikinassa pieneksi kuutioitua pakastettua juustoa. Juusto on pakastettu koska vaivatessa varsinkin juustoraaste hajoaa taikinaan ja musta nuo juusto yllätykset on parasta. Juusto paloina ei tietenkän anna itsetaikinalle niin juustoista makua eli paras lopputulos tulisi varmaan raasteen ja palojen yhteiskäytöstä. Juusto laadulla sinänsä ei ole mitään väliä kunhan se sulaa nätisti ja maistuu joltain.

siellä ne juustot on

Ajattelin laittaa deseinäkin ainakin osan ohjeiden aineista jatkossa jos joku vaikka innostuisi koittamaan. Hiivoja ja vastaavia en kuitenkaan muuta miksikään hassuttelu määriksi.. vai miten olisi kolme viideskymmenes osaa hiivapaketista?

juustoleipä

250 g (4dl) vehnäjauhoja
175 g vettä
n. 50 g juustoa pikkukuutiona
4 g suolaa
3 g hiivaa

Pilko juusto ja laita pakkaseen. Sekoita vesi, jauhot a hiiva yhteen, anna rentoutua puolisen tuntia. Lisää suola ja vaivaa taikinaksi, lopuksi lisää juusto kuutiot. Nosta taikinaa kolme kertaa 20 minuutia ja väleissä tee se kuuluisa venyttely. Uuni ensin ihan täysille ja kun laitat leivän sisään niin laske lämpö 210 asteeseen.

ulkokuori

vapaapäiviä

mikä tuoksuukaan paremmalta kuin uunista juuri otetut briossit?

Bloggauksen ongelmina on ollut nyt että ensin ei ole aikaa leipoa kun on liikaa töisät sitte ei ole aikaa blogata niistä ja lopulta ei netti toimi.
Nyt parin päivän lomalla on tullut tuhlattua rahaa kamalan kalliiseen suklaaseen, pizzakalikkaan ja pariin briche muottiin. Pizzan kaulintakalikkaa en sinänsä pizzaa varten hommannut en vaan pidä normaalista kaulimesta yhtään ja kaulintapulikka on lähinnä hyvä vaan pyöteille jutuille. Pähkinäleipää, briosseja ja siskojen focacciaakin tuli tehtyä(siitä myöhemmin).

vähän rupunen mantelileipä


Amedei #9

Tää on nyt vähän niiku tyyli-blogi.. mitä kaikkea röynää taas ostin, mutta en henkalta ja maukalta.

vuuat ja palikka

radiatori pasta, jotenkin hassua että pasta on nimetty lämpöpatterin mukaan

petit palmier

monet

Palmier eli kotoisammin kanapee oli sellanen jonka muistan kun olin pieni, en tiiä oliko niitä mummilla vai missä mutta sellanen lapsuus olo niistä mulle tulee. Nykyään kanapee taitaa olla vähän kuolemassa sukupuuttoon muiden vanhusten kanssa fasupalojen sun muun lällärikaman alle. Palmier on vähän hassu leivonnainen myös nimensä takia, canapeehän muualla kun suomessa tarkoittaa coctailjuhlien pikkutarjotavaa, cocktailpalaa mutta täälä palmupikkuleipää. Kanapee nimi oli myös hassu pienenä koska kuka kumma nyt antaa leivonnaiselle nimeksi kanan perse(on se aika hassua vieläkin).
Kanapeehän on älyttömän yksinkertainen tehdä. Voitaikinaan vain kaulitaan päälle sokeria ja taitelleen taikina levy palmun tai milllon minkäkin näköseksi. Omatekemällä taikinalla tietty tulee parasta mutta tähän voi ihan hyvin käyttää kaupan valmis VOItaikinaakin. Unohdin vaan muuten sokerin noiden päältä.

se on niiku a-b-c, niiku yks kaksi kolme

palmier/kanapee

päälitaikina erikoismurea versio kakkuihin ja leivoksiin. Omenaleivos vaikka on mahtiherkku ja ihastuttavan mummonen
200 g kylmiä vehnäjauhoja
130 g kylmää vettä
5 g suolaa

Vaivaa tasaiseksi. Laita kylmään.

voikama(laihdutusversio muuten)
200 g voita
90 g vehnäjauhoja

Selitys voi olla taas sekava ainakin ihmiselle joka ei ole tehnyt koskaan voitaikinaa, kuvista näkee varmaan paremmin. Kysy jos et ymmärrä!

leikatut

Vaivaa tasaiseksi ja muotoile neliöksi. Paketoi voineliö päällystaikinaan kuin kirjekuoreen ja laita jääkaapiin tai pakkaseen viilenemään, pakkasen kanssa pitää olla varovoinen ettei paketti jäädy ja kuivu. Parinkymmenen minuutin päästä kaulitse paketti pitkäksi suorakaiteeksi vähän jauhon avulla ja taittele kolmin kerroin, laita takaisin kylmään. Kaulinta tehdään vielä kaksi kertaa. Lopuksi kaulitaan pitkäksi taas ja ohuemmaksi, taikinen koko vähän sanelee minkä kokoisia näistä tulee. Pöydälle sirotellaan sokeria ja pitkätaikina levy asetellaan sen päälle ja päällekin laitetaan sokeria, kaulimella vähän kaulitaan sokeri kinni. Ylä ja ala reunat käännetään taikinan päälle pituussuunnassa ja kaulitaan taas vähän kasaan ja koko homma vielä kaksinkerroin, yläkuvasta ehkä näkee paremmin ja valmiista palmiereista. taikinasta leikataan noin sentin vahvuisia paloja jotka aseteetaan toisistaan hyvän matkan päähän pellille ja pelti kylmään.
Pikkarit paistetaan noin 210 asteisessa uunissa.

pupuja!

Pitäisi varmaan ostaa parempi kamera koska nämä tuhnuset keltaset kuvat alkaa ottaa päähän mutta ne on vaan rumia ja isoja ja eivan liian täynnä turhia ominaisuuksia. Pixeli määrien ja muiden lukujen tuijotus uusissa tietokoneissa ja muissa vastaavissa on nykyään jo niin tyhmää kun jokainen niistä on aivan liian nopea ja sisältää ihan liian suuria lukuja kotikäyttöön niinpä valitsen koneeni lähinnä sen mukaan mikä on kaunein. Aikasemman kameran valitsin koska se oli sininen. Hankala paikka.

<3>

graham leipä

näyttää ruisleivältä jossa on liian vähän ruista

Täyden graham leivän teko oli enemmänkin testi että onko se edes mahdollista kun järkevää ja onko lopputulos lähelläkään syömäkelpoista. Leivästä tuli kyllä oikeastaan ihan hyvän makuinen mutta rakenne oli lähes inhottavan terveellisen tuntuinen, vähän kun lastulevyä söisi. Sisus on kyllä tosi mehevä kostea mutta silti suu kuivuu jotenkin tätä syödessä. Leivästä saisi kyllä varmaan jo tosi hyvän vaihtamalla osan grahamista vehnään ja kaurahiutaleiksi.
Tämmösessä täysjyväleivässä on vähän hankalaa kun siihen ei meinaa saada kunnon sitkoa millään ja isot jauhomuruset repivät jo tullutta sitkoa hajalle vaivatessa. Minkä vaan taikinan jossa on täysjauhoja kannattaa antaa käydä mielellään jokusen tunnin ennen vaivaamista, vaivausaika vähenee ja sen takia jauhot ei revi sitkoa hajalle niin paljoa.

puolet graham ja puolet sämpyläjauhoja

graham varras
iso määrä öljyä tekee tästä varrasleipämäisen ja pelastaa liialta terveellisyydeltä
200 g grahamjauhoja
150 g vettä
30 g öljyä
7 g hiivaa
5 g suolaa

Sekoita jauhot, hiiva ja vesi yhteen kunnolla, anna levätä ruumiinlämmössä mielummin pitkään. Lisää suola ja vaivaa hyvä sitko leipään. Lisää öljyä vähän kerrallaan kun taikinassa on hyvä sitko, öljyn taikinaan sekoittaminen voi on aika työn takana. Anna taikinan levätä pari tuntia, muotoile pötköksi ja siitä vartaaksi, nosta noin 45 minuuttia.

lätty joka ei liity tähän mitenkään

tomaattipiiras

aiai!

Olin tehnyt pahaa kotijuustoa ja kaapissa oli mauttomia tylsiä tomaatteja.. sehän on tomaatti piirakka! Välillä netissä ja kirjoissa näkee tomaattipiirakkaa jossa on kirsikkatomaatteja päällä joita vielä yhdistää varretkin, se on varmaan parhaimman näkönen piirakka koskaan mutta tämä on siitä Kallio-versio.

Tähän ei ole selkeää ohjetta koska kokkaan täysin vastapäin kun leivon eli fiilikseltä, homma menee näin:

ainelista
muromassa
tomaattia
juustoa esim. ricottaa
mausteita basilikaa sun muuta
pippuria
oliiviöljyä
jugurttia
suolaa
+kaikkee

pohja ja juusto

1) Tee muropohja, itse teen sen sekoittamalla voita, jauhoja ja vettä vähän että massa tuntuu hyvältä. Pohja jäähtymään uuniin.

2) Kalttaa tomaatit jos ne on samallaisia kamalia paksukuorisia kun mulla, kirsikkatomaatit tietty on paras.

3) Kaulaa pohja littanaksi ja asettele vuokaan.

4) Maalaa piiras pohja paksusti jugurtilla, itse käytin sitä parta jugurttia. Osa tässä oli ideana että paksu ja rasvainen jugurtti eristää pohjan tomattien mehulta eikä pohjasta tule löllö(ällö).

5) Murusta juustoa reilusti pohjalle, juuston päälle pippuria, basilikaa ja suolaa. Kaiken päälle pienittyjä tomaatteja ja Jamie Oliver tyylillä oliiviöljyä.

6)Paistetaan valmiiksi.

pala

nakkifestarit

oh! whatta monsterious thing are yuh!

Ei ole oikeen ollut aikaa blogata muttei pystyynkään voi kuolla niin väännän tähän väliin tämmösen hassunhauskan väli jutun.

Kaikki uudenvuoden ruokaklassikot yhessä(sipsit ja skumppa puuttuu); kokonainen fasun moniviljapatonki täytettynä melkeen puolella kilolla peruna salaatia, parilla viipaleella suolakurkkua ja kuusi keitettyä nakkia. Aika hyvää jopa! mitänyt patonkia piti syödä lavuaarin yllä kun pottusallaatit valuu pitkin maita. Sitte juhlabisselle paikalliseen.

Ja oon muuten vielä ainakin leikisti kasvissyöjä, mitään oikeaa liharuokaa en ole koskaan tehnyt enkä näe syytä tehdä tulevaisuudessakaan

hienosteluversio aiemmilta ajoilta, sienillä ja Pajuniemen Pehtoori nakeilla

Koska uuteenvuoteen kuuluu sipsitkin niin ne tulee musiikki"videona", the Chips - Rubber Biscuit.