Sinnen wallenberg oli ensimmäinen annos
Ainakin istuskelua Taste of Helsingissä, viinin kippausta, monta pahvilautasellista. Taste of enemmänkin vähän joka paikkassa oli tänä vuonna jotekin ihan eri ravintolat kun ennen ja monet muualta kun Helsingistä. Uusiutuminen oli kyllä hyvä, kukaan ei varmaan kaivannut neljäntenäkin vuonna Dressinki-miehen karkkipossua ja simpukoita järkyttävällä jonolla. Jonot pysyivat ihan kohtuu järjellisinä kumpanakin päivänä kun käytiin, lähinnä Hoshitoon ja Raguun sai jonottaa. Kasvissyöjän paratiisi taste of Helsinki ei tälläkään kertaa ollut, aika lihamönttilinjalla meni moni ravintola; kieltä, ribsejä, tartaria ja makkaraa. Suurin osa ruuista oli oikein hyviä, Berthan kieli, Sinnen silli annos, Hoshiton lohi ja Jämsenin purjo annos parhaimmat. Emolla oli ehkä ankein annos, epämääräinen lautasellinen vihreää löysää vaahtoa ja purkkitonnikalan makuista mustekala murua, Berthan ruispossuannoskin oli tylsä. Mutta kaikki ei voi voittaa, ei edes joka kerta.
Berthan 60 tuntia keitelty kieli
kaksi minuuttia savustettu tartar olisi voinut savustua vielä toiset kaksi
Sinnen silli, överihyvä
Matti Jämsenin Bocuse d’Or kanankoipi, vähän oli kuminen mutta hyvä
Hoshiton lohta ja kurkkua, hyvä lohi on aina hyvä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti