alkkariksi tietty Henrin pastista
Pastikseen pääseminen on ollut jotenkin kiven alla, ensin panttivankina töissä ja muut joutuivat itkemään ja syömään ihan yksin ja sitte kaikki oi vaan niin vaikeaa. Vihdoin tänään erikoishommat tapahtui, pääsin paikalle (ekana) sovittuun aikaan, Milla ja Katri kohta perässä. Hyvää kannatti odottaa, niin hyvää että tarjoija kysyi Millalta että söikö se pääruokanansa olleen meribassin selkäruodonkin. Alkupalana söin lihatuotelajitelman; leikkeitä, sieniä, rehuja, kinkkua ja aivan päräyttävän upean mahtavaa pateeta taikinakuoressa. Pääruuaksi otin kalakvenellejä parsan ja katkarapujen kanssa, sama aivan päräyttävän upean mahtavaa kuvaa myös kalapalleroita ja varsinkin kastiketta. Ruuat oli aikalailla parasta mitä on tullut vähään aikaan syötyä ravintolassa, nyt on pakko päästä stedaa se Muru ja.
Aiempaa päheeä päähinettä ei kyllä näkynyt mutta saimme uudet! Eri päheetä oli!
alla sniiduilee SE pateehomma
Katrin munakas sienillä, kaikissa ruuissa taisi olla jotain sieniä
meribassin kastike oli myös herkullista
hassut hatut nostaa kummasti tunnelmaa
kvenellit ei varsinaisesti hurmanneet ulkonäöllään
näinkin hennolle rääpäleelle niinkuin minä potaatteja oli jo lähes liikaa
laskunkin maksaa mieluusti peltirasiasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti