torstai 29. lokakuuta 2009
voi ihanuuden multihuipennus!
Helsingin keskustaan Kämpgalleriaan on avattu VALRHONAN suklaapuoti.. ja jo kuu sitte ja kukaan ei ole mulle kertonut. Tänään oli heti mentävä silmät kiiluen ja Visa ojossa paikalle. Paikka oli mainio, lähes kaikki suklaat ja herkut mitä ne tekee oli myynnissä ja vielä Phseiskan leivoksiakin joita ei kai ole myyty vielä missään kahvilassa. Konvehdit(vai pitääkö sanoa praliinit koska se on kuulemma vakavammin otettavaa) on Valrhonalla ihan omalla tasollaan, superpehmeitä ja jotenkin freesejä. Aika erilaisia kun muissa Helsingin suklaakaupoissa myytävät belgialaistyyliset jotka voi olla välillä vähän tunkkasiakin ja ällömakeita. Ja tietty 0.7e kappale, ei paha. Ainoa pettymys että Ivoire valkosuklaata ei näköjään myydä levyissä.
Että jos joku tahtoo ostaa mulle lahjoja niin tuo on se paikka.
tiistai 27. lokakuuta 2009
ohrahunaja
Ohrahunajapaksurieska. Jossain päin suomea(Lappeenrannassa?) syödään rieskaa joka on paksua ja hiivalla nostettua melkein kun tavallinen leipä ja oikeen hyvää. Tämä ei ole minkään sellasten mukaan tehty mutta lopputulos maistui hyvin samallaiselta ja näytti myös. Nyt olen pienentänyt ohjeitani ettei leipurista tule läski.. tai läskimpi lähinnä, syön kuitenkin kaikki mitä teen niin parempi tehdä vähemmän. Ohjeesta tulee silti yksi ihan hyvän kokoinen leipä.
H/o-rieska
200 g vettä
200 g vehnäjauhoja
50 g ohrajauhoja
25 g hunajaa
6 g suolaa
5 g hiivaa
pari raapasua muskottipähkinästä raastimella(tämä nostaa leivän toiselle asteelle)
Ohraa ei ole kovin paljoa mutta kyllä sen musta huomaa ja tahdon että mun leivät pysyy kasassakin eikä ole muruista huttua. Kaikki aineet siis vaivataan kunnolla koneessa ja annetaan taikinana levätä ainakin tunti, välissä voi venytellä taikinaa. Leivän muotoilin tekemällä taikinasta neliöhkön ja vedin kulmat kohti keskustaa 8 kertaa että leivästä tuli kohtuu pyöreä. Nostin leipää vähän alle tunnin paljon ohrajauhon päällä venyttely puoli alaspäin ja nostin paistumaan taas oikein päin pellille. Kannattaa käyttää paljon jauhoa kun käsittelee taikinaa, se tarttuu oka(mun j-nappi ei oikeen toimi) paikkaan.
maanantai 26. lokakuuta 2009
kurpitsaleipä
Nyt on kurpitsapäivät mutta se ei sinänsä kyllä liity halloweeniin mitenkän vaikka nyt onkin sen aika. Tein ihan saman leivän kertaalleen käyttäen aiemman päivän pitsapohjaa "juurena" mutta unohdin suolan ja leivästä tuli niin ruma että piti koittaa uudestaan. Tämä on sitte ihan paras leipä pitkään aikaan, vieläkun osan valkosista jauhoista korvaa tummemmilla ja vaikka lisää pikkuripauksen ruista. Leipään lisättävien siementen paahto ei ole sitte todellakaan turhaa vaan antaa todella paljon makua. Voisi melkein Julia Childiä lainata ettei kannata edes tehdä leipää jos ei paahda, mutta kyllä ne siemenet on kivoja sellaisenaankin. Kurpitsansiementen paikalle varmasti menee auringonkukansiemenistä hasselpähkinöihin kaikki siemenet.
Kurpitsansiemenleipä 2 känttyy
1. päivä (juuri/biga)
75 g vettä
125 g vehnäjauhoja
2 g hiivaa
Kaikki vaivataan vaan tasaiseksi. Taikinan voi antaa olla pöydällä pari tuntia että se lähtee kunnolla käymään ja siirtää sitte jääkaappiin yöksi.
2. päivä
eilinen asia +
200 g vettä
200 g vehnäjauhoja
60 g g paahdettuja ja osittain murskattuja kurpitsansiemeniä
10 g suolaa
5 g hiivaa
+50 g lisää vehnää kun vaivataan lopullisesti
Yleensä mun ohjeissa ei ole minkään sortin väliä missä järjestyksessä asiat taikinaa lisää mutta tässä on vähän kun juuritaikina on niin kova(ja käytän pakastettua tuorehiiva). Juuritaikina kannattaa leikata saksilla veden ja hiivan sekaan ja sekoittaa kunnolla ja sitten vasta lisätä muut aineet. Anna taikinan alun olla pari tuntia että se lähtee kunnolla eloon ja vaivaa sitten taikinaksi lopun jauhon kanssa.
Leipien nostoon ja muotoiluun voi käyttää ohjeita jotka kirjotin vähän aikaa sitten. Omista leivistä muotoilin vähän lihavampia ja viiltelin ristikonpäälle.
torstai 22. lokakuuta 2009
jämätryffeli
Kastanjakonvehtien ylijäämä ganachesta tein tryffeleitä. Alkuperäseen massaan lisäsin vähän lisää jämä suklaita, valkosta ja tummaa ja keksiä muruna. Vähän mietin että viittiikö keksin murua sekottaa suklaamassaan kun lopputulos voi olla vähän kun kaurapuuroa koska murut kuitenkin pehmenee. Pakko oli tietty sekoittaa ja lopputulos oli vähän puuromainen aluksi mutta isommat palat jäi hyvän rapeksi. Tollaset murut pitäisi jotenkin rasvoittaa pinnasta etteivät ne imisi vettä samoin kun koriste tomusokerillekin tehdään.
Niija ne on pyöritelty samoissa kekseissä.
tiistai 20. lokakuuta 2009
kastanjakonvehti
Nami-hiiren paketilla tein kastanjaganachella täytettyjä pikkukuppikonvehteja joissa on päällä murennettuna vadelmapikkuleipiä. Koko aiempi halloween konvehti idea oli näistä keksitty mutta ne vaan tulivat tehtyä ensin. Kuppimallin konvehti on helpoin tapa saada konvehteja kotona aikaan tuhlaamattaa kamalaa määrää suklaata(ja täytteitä). Kupit on tehty normaalilla konvehtimuotilla mutta iroitin kuoret ja täytin täytteellä. Kun kupit irrottaa muotista näkee heti mitkä on huonoja tai onko temperoiti mennyt metsään eikä sitten vasta kun on täyttänyt jo konvehdit tai dipannut täytepalat suklaaseen. Haljenneet, rumat ja huonosti tempperoiut voi suoraan vaan laittaa purkkiin odottamaan seuraava käyttöä. Ainoa huono puoli on että päälle pitää keksiä jotain koristetta.
täyte meni jokseenkin näin:
Kastanjaganache(kaiken voi korvata jollain muulla)
60 g kermaa
80 g tummaa suklaata
40 g kastanjapyrettä
(20 g valkosta)
himppu vaniljasokeria
nättien keksien murua/pähkinää/jottai
Kermaa lämmitetään kattilassa sokerin ja kastanjankanssa ja lisätään pieniksi hakattu suklaa(t). Suklaan pitää viilentyä konvehdin kuoria viileämäksi, jossain luki että 10 astetta viileämmäksi mutta sitten se on jo kovaa.. Viilennyt täyte lusikoidaan varovasti kuppeihin ja koristellaan muruilla hiukan kovettuneena. Jos on paljon konvehteja täytettävänä niin kannataa käyttää pursotuspussia.
maanantai 19. lokakuuta 2009
patongin vääntö
Leivässä on usein yhtä tärkeää miten sen vääntää kun itse ohje eli tässä posti joka olisi ehkä pitänyt olla ensimmäinen postaus. Viiltämisestä ei ole mitään asiaa koska kuva oli niin huono(nyt on).
Kolmen normi patongin väsäys:
Lepo. Tämän patongin kanssa annoin levätä kolme 20 minuutin jaksoa joiden välissä taittelin taikinaa. Kaupan hedelmä pussit on mainioita suojaamaan taikinaa kuivumiselta(ja bannaanikärpiäisiltä).
Vääntely ja kääntely. Eli strecth and fold johon törmää ulkomaisissa kirjoissa ja netti-sivuilla. Taikinaa venytetään ja taitellaan itsensä päälle vahvistamaan taikinaa. Tämän tein kaksi kertaa.
Palottelu. no sitte palotellaan. Mutta ei murjota taikinaa ettei kuplat lähde pois.
Joku tämmönen alkumuotoilu. Palotellut palat rullaan kohtuu kireiksi pötkelöiksi n. 15 sentin pituisiksi mutta ei liian pitkiksi että lopulliset patongit mahtuu uuniin.
Palalepo. Pötköjen annetaan vaan rentoutua kymmenisen minuuttia pikkasen jauhotetulla pöydällä sauma alaspäin.
Lopullinen muoto. Sauma kääritään sitään samalla venyttäen pötköä. Valmista pötköä voi pyöritellä että tulee tasainen lopputulos. Omista teen noin 40 senttiä pitkiä mutta tekisin pitempiä jos uuniin mahtuisi.Nosto. Joka on edelleen lähinnä mystiikkaa mulle mutta sellaset 45 min tekee tehtävänsä. Liina joka on nostettu patonkien väleistä ylös ohjaa patongit nousemaan vain yläsuuntaan.
Viillot. Ensin jauho päälle ja sitten viillot tai vaikka saksilla epiksi muotoilu.
Tädää! Ja tähän päästiin, parempi silmäset voi huomata että liian vähän on kohotettu.
keskiviikko 14. lokakuuta 2009
halloweenkurpitsakonvehti
pojat
Halloween kilpailuun en meinannut keksiä mitään.. kurpitsansiemenleipä on niin tylsä, mörön näkönen leipä on typeryyttä ja kummallakaan ei kuitenkaan voita kun niissä ei ole marssipaania. Ei ole tässäkään mutta jotain parempaa, suklaata pienenä yllätyskuppina valkosuklaaganachella täytettynä jossa kurpitsansiemenpraliinia ja päällä paahdettuja siemeniä.
Keltainen väri sisälsi pettymykseksi jotain myrkkyjä(e110, e102) jotka luultavammin alkoivat kutittamaan ihan kamalasti nenää ja suupieliä.. aika paljon meni hukkaan ganachea sen takia lopulta. Jatkossa pitää vähän katsoa ettei värit ole täynnä pahimpia myrkkyjä. Yhdessä laulussa lauletaan: keltainen väri ei vahingoita ketään.. ja pöh
Valkosuklaaganache on ihan yksinkertainen valkosuklaan(laitoin Pandaa, älä tee samaa virhettä) ja kerman sekoitus joka on värjätty oransiksi. Siemenpraliini on sulatettua sokeria johon vähän tummennuttua lisätään siemenet jotka paahtuvat sokerin lämmössä. Siemenet palavat todella helposti ja kurpitsansiemenet vielä pamahtelevatkin samoin kuin pellava.. eli pitää olla varovainen. Valmiin massan kaadoin teflon pannulle kovettumaan ja murskasin kun se oli jäähtynyt ja lisäsin pikkusen isoja suolakiteitä(Jozo Gourmet). Valmiin praliinin sekoitin valkosuklaa ganacheen ja lusikoin varovoisesti kuppeihin ja koristelin paahdetuila siemenillä
Keltainen väri sisälsi pettymykseksi jotain myrkkyjä(e110, e102) jotka luultavammin alkoivat kutittamaan ihan kamalasti nenää ja suupieliä.. aika paljon meni hukkaan ganachea sen takia lopulta. Jatkossa pitää vähän katsoa ettei värit ole täynnä pahimpia myrkkyjä. Yhdessä laulussa lauletaan: keltainen väri ei vahingoita ketään.. ja pöh
tiistai 13. lokakuuta 2009
juustopatonki
Ylipaistunut ja ylinoussut patonki. Nyt ei kyllä leipä onnaa millään. Jos koittais konvehtien tekoa välillä(koitin äsken, kuoret ei irtoa muotista)?
juustopatonki
500 g vehnäjauhoa
330 g vettä
80 g juustua, osa oli raastetta ja osa paloteltua
12 g hiivaa
10 g suolaa
Juusto kannattaa antaa liota ensin vähän aikaa vedessä ennen kun alkaa vaivaamaan taikinaa ettei juusto kuivata taikinaa. Osa juustosta oli pieninä kuutioina jotka sulaa leipään ja jättää kivoja juustokoloja, pelkkä raaste häviää kokonaan taikinan sekaan. Anna taikinan levätä tunti ja muotoile patongeiksi, valmiit patongit nostin liinalla juuston päällä ja käänsin toiste päin pellille paistumaan. Väsään vielä postauksen kuinka oikeen muotoillaan patonki.. kunhan vaan teen niitä joskus päiväkllä kun voi kuvata. Nämä patongit vähän paloi, tai lähinnä kuivui liikaa kaasu-uunin takia kun unohdin patongit uuniin kun leikin musantekoa.
perjantai 9. lokakuuta 2009
luomusuklaat
Luomusuklaita tuntuu olevan kahta sorttia, luomukaupoissa myytävät "vakavasti luomuna otettavat" suklaat ja muiden merkkien luomut. Hyvilläkin tekiöillä on luomua ja esim. Praluksen kaikki suklaat on luomua mutta silti tuntuu että Green & Black's on lähes ainoa jota pidetään vakavasti otettavana(se on muuten Cadburyn tuotemerkki nykyään). Valitettavasti usein tuntuu että niiden luomukauppojen suklaissa on enemmän keskitytty olemaan vain luomua kunhan jotain saadaan myyntiin ja keksimään kummallisia täytteitä niihin.
Vivanin suklaat taitaa olla virallisten luomujen parasta antia. Tämä on oikein hyvä perus laatusuklaa joka maistuu vähän maalle ja vähän joltain marjaiselta. Sulaa hyvin mutta on ihan vähän rakeista mutta vain vähän. Vivanin vahvempaa 85% suklaata pitää viellä testata ja kummallisesti oliiviöljyllä maistettua
Todella imelän karkkimaisen hajuinen suklaa eikä kyllä maistu kovasti paremmalle. Mukavana puolena tässä on ihan oikea vanilja joka näkyy pisteinä kuvassakin, en muista että missään suklaassa olisi näin näkynytkin vanilja. Itse suklaa on todella rasvaisen oloista, makeaa ja rakeista. Suklaa menee heti suussa ihme klimpeiksi eikä sula nätisti ja kunnolla.
Tämä on vain joka tavalla hirveää. Suklaassa maustuu erikseen rasva ja kaakao, rasva puoli maustuu jotenkin härskiintyneeltä ja joltain rahkalta. Kaakao puoli maistuu kitkerältä ja kuin pohjaan palaneelta kahvilta joka on vähän kummaa koska raakasuklaa paahdetaan matalassa lämmössä.. ja silti se on onnistuttu polttamaan. hirvittävän pahaa eikä juurikaan edes muistuta suklaata mutta pakkohan tän on olla todella terveellistä kun on niin pahaa.
Oikeasti muuten pidänkin jostain suklaista vaikka näyttää että haukun aina kaikken. Tässä kuten leivän teossakin yritän täydellisyyteen ja melkein kaikki mitä leivonkin on aina jollain tavalla pilalla.
Vivanin suklaat taitaa olla virallisten luomujen parasta antia. Tämä on oikein hyvä perus laatusuklaa joka maistuu vähän maalle ja vähän joltain marjaiselta. Sulaa hyvin mutta on ihan vähän rakeista mutta vain vähän. Vivanin vahvempaa 85% suklaata pitää viellä testata ja kummallisesti oliiviöljyllä maistettua
Todella imelän karkkimaisen hajuinen suklaa eikä kyllä maistu kovasti paremmalle. Mukavana puolena tässä on ihan oikea vanilja joka näkyy pisteinä kuvassakin, en muista että missään suklaassa olisi näin näkynytkin vanilja. Itse suklaa on todella rasvaisen oloista, makeaa ja rakeista. Suklaa menee heti suussa ihme klimpeiksi eikä sula nätisti ja kunnolla.
Tämä on vain joka tavalla hirveää. Suklaassa maustuu erikseen rasva ja kaakao, rasva puoli maustuu jotenkin härskiintyneeltä ja joltain rahkalta. Kaakao puoli maistuu kitkerältä ja kuin pohjaan palaneelta kahvilta joka on vähän kummaa koska raakasuklaa paahdetaan matalassa lämmössä.. ja silti se on onnistuttu polttamaan. hirvittävän pahaa eikä juurikaan edes muistuta suklaata mutta pakkohan tän on olla todella terveellistä kun on niin pahaa.
Oikeasti muuten pidänkin jostain suklaista vaikka näyttää että haukun aina kaikken. Tässä kuten leivän teossakin yritän täydellisyyteen ja melkein kaikki mitä leivonkin on aina jollain tavalla pilalla.
torstai 8. lokakuuta 2009
suklaakahvikakku
on niin musta kakku ettei kamerakaan osaa tarkentaa kunnolla
On pitänyt jo vähän aikaa värkätä joku kahvikakku ja tänään äitee päätti ilmottaa tulevansa kylään niin väsäsin jämäsuklaista kakun. Kerrankin ottaa kunnolla päähän typerä kaasu-uuni, kakku paloi lähes hiileksi pohjasta ja päältä on mitä parhain. Onneksi aika mauton tuotos kuitenkin. Valion ohjeetkaan ei juuri paistossa auta koska ne menee tyyliin: "1 kilo voita ja kaksi kiloa munaa" taulukossa ilman turhia paisto-ohjeita tai hömpötyksiä
paljon meni suklaata
Nyt on muuten ollut joku mokauspäivät, tein myös ohraleivän josta tuli aika halko. Täysikuu? Syysmyrsky? Kevätpörriäinen?
Seuraavaksi blogaan luomusuklaasta, raakasuklaasta, hippeilystä, puunhalailusta ja veden silittelystä.
maanantai 5. lokakuuta 2009
pane francese
Taikina oli myös niin löysää että käsittely oli tosi hankalaa. Levännyt taikina piti kaataa jauhotetulle pöydälle, venytellä neliöksi ciabatta tyyliin ja leikata neliöiksi. Toiselle kohtaan pöytää laitoin paljon auringonkukansiemeniä ja neliöt oli tarkoitus laittaa niille nousemaan yläpuoli siemeniin päin ja siitä taas nostaa toistepäin uuniin. Taikina olikin niin löysää ja venyvää ettei nostelusta tullut juuri mitään ja yhden saikin pellille asti lähinnä auringonkukkaläjänä.
On tätä silti koitettava uudestaan ja uudestaan koska ohje on todella helppo ja näin mokattunakin leipä herkullinen ja jotenkin kermainen... ja kuvissa kaunis. Seuraavaksi päälle unikkoa ja seesamia.
sunnuntai 4. lokakuuta 2009
tyyli-pipo
Kadulta ja tyyli-blogeista huomaa että ruotsalaishenkisen hupaisat tupsupipot on nyt muotia(ei siis ne viime talven svea-pipot). Oman pipon tarina on tietty monimutkaisempi kun itse pipo joka on varmaan joku h&m halpis. Pipon löysin siskoni kämpän eteisestä mutta se oli huonohko niin vaihoin sen katrin pipoon jonka se oli löytänyt jonkun teinihelvetti baarin lattialta(monet vaatteet on löytynyt eripaikkojen lattioilta). Aikakaisempi pipo löytyi ratikan lattialta.. äiti sanoikin ettei ollut ihmekään että joku oli sen jättänyt, oli kuulemma niin ruma. Se pipo jäi sirpan päässä kuudennelle linjalle.
Tyyli-blogit on muuten alkaneet luisua enemmän pelkän viihteen ja salaisten elämien suuntaan, tirkistelyä josta on jätetty turha muotikin jo pois. Tähän malliin; nyt lähetään tyttöjen kanssa juhlimaan! iik! iik! iik!:
Koska tämä on tietty leivontablogi noin pääsääntöisesti laitan loppuun nerokkaan vinkin. Ruisleivästä jää taikinaa joka paikkaan, pöytään ja purtileihin niin lopun tiakinan voi hieroja jauhoihin kuivaksi. Instant raskijauhe! jolla voi antaa vähän hapanta lisämakua leipiin.
torstai 1. lokakuuta 2009
challah
Piti tehdä Zopf leipää koska sillä on niin hassu nimi muttei ollut maitoa niin tein Challahia joka on hyvin samanlainen. Challah on jonkun sortin juutalaisten sapattileipä mutta nykyään varsinkin Amerikoissa kai aina normi joka paikan leipää. Leipä muistuttaa hyvin paljon ihan normi pullaa mutta ei ole niin makea ja jotenkin eri makuinen. Tällä ohjeella taikinasta tulee todella hyvä kaikenlaisiin pitkoihin ja askarteluleipiin, se on ihan kuin muovailuvahaa niin kuin hyvän pitkotaikinan pitääkin olla(niin jos et tiennyt joka muodon pullaan pitää olla omanlainen taikinansa). Leipä on ehkä suomalaiseen suuhun pikkusen liian makea ihan normileiväksi mutta hyviä herkkuvoileipiä tästä saa ja paahdettuna on tosi hyvää.
Challah kaksi kunnon pitkoa
esitaikina
172 g vehnäjauhoja
110 g vettä
27 g hiivaa
Aineet sekoitetaan kunnolla yhteen ja annetaan olla kunnes on kunnolla noussut, hurjan hiiva määrän ansiosta se tapahtuu puolessa tunnissa. Tämän taikinan nimi on englanniksi sponge mutta en tiedä sille mitään suomalaista versiota niin saa olla esitaikina.
taikina
518 g vehnäjauhoja
150 g munaa, kolme munaa
78 g sokeria
64 g öljyä
50 g keltuasia, vähän päälle kaksi siis
41 g hunajaa
30 g vettä
14 g suolaa
ylijääneet valkuaiset, tippa vettä ja suolaa voiteluun ja päälle seesamin siemeniä
Kaikki aineet ja esitaikina vaivataan koneella hitaalla 8 minuuttia ja nopeammalla toiset 8. Taikinan annetaan levätä puolitoista tuntia suojatussa astiassa ja jaetaan neljään osaan joista tulee pitkojen säikeet. Valmiiden pitkojen annetaan nousta tunti, voidellaan ja paistetaan. Seesamin siemeniä ei kannata jättää pois, ne näyttää tosi hienoilta ja antaa paljon makua.