jos vaikka..? aroniaa

Pienet jostain pöllityt aluformut tulee kerrankin käyttöön

Ajattelin unohtaa sen leivonnan ja paineen että aina pitää leipoa että siitä voi kirjoittaa. Teen ruokaa joka päivä, se on kivaa, blogin kirjoitus on kivaa, ni mikä on ongelma? Voisin vaan otta kuvat päivän lastenruuista. Kännykällä, en jaksa laiterunkkausta. Lastenruokaa pop-up on nyt blogin nimi.

Syksyisin tulee sienet, kylmä ja äiti käymään ja aroniat. (Marja)-aronia on ehkä aliarvostetuin asia mitä ulkoa löytää, sellaisenaan se on ehkä vähän tuiman makunen mutta siitä on täälä tehty hilloa, olutta, simaa, piirakoita, vispipuuroa ja nyt aroniakukkoja. Joita voi äiteelle tarjota koska aronia on kuulemma pahaa, kysykää lapsilta, ei ole.

Äitee toi muumin pyrstötähti jäden

kukko leivonnaisena on mulle aivan tuntematon,  ei Espoossa mitään tämmöstä ollu, ei varmaan mitään perinteitä mutta voita, sokeria ja ruista marjojen pääle ni pitäis olla siinä.  Mittasin samalla kun tein ja tein näin:

Aroniakukkot pari pientä

100 g voita

80 g ruisjauhoja

20 g kaurahiutaleita

20 g sokeria

Ripaus suolaa

Kaneli,  kardemumma tai inkivääri varmasti sopisi myös

 

Täytteeksi marjoja, sekotin mukaan ripauksen sokeria ja vehnäjauhoja

Anna voin pehmetä ja nypi muut aineet sekaan. Vuoraa pikku vuoat taikinalla mutta jätä vähän taikinaa säästöön, täytä taikina kupit marjoilla, laita loppu taikina muru "huonosti" marjojen päälle. Paista 210 asteissa uunissa kunnes väriä tulee. Heti jäde pöytään ja kukkoa mukaan. 

lissu söi vaan marjat