minne sitä huomenna menis syömään?

ravintola pystyyn, leipä jo on, vielä puuttuu keittotaito

ravintoloiden leivät jaksaa aina yllättää laadullaa tai enemmänkin laaduttomuudellaan. Kollegoiden kanssa ollaan ihmetelty miten hyvässäkin ravintolassa leivän kohdalla mennään siitä missä aita on matalin ja aitakin usein samalla kaatuu. Loppuuko kokkien makuaisti leivän kohdalla vaikka ruoka onkin mahtavaa? ja jos loppuu niin miksei hommata leipää jostain edes kohtuu hyvästä leipomosta? Vai enkö vaan ymmärrä ruusta mitään ja sekin on huonoa?

öljyä olisi pitänyt laittaa selvästi enemmän

Tuntuu että ravintoloiden leivät voi jakaa kolmeen ryhmään, lähi-itä eli littanat vaaleat leivät jotka on usein tosi hyvia kun ei edes yritetä kikkailla mitään(Leppävaaran Vihreän ravintolan leipä oli tosi hyvä). Toisena kaikein ankein ryhmä eli hienojen ravintoloiden ranskatyyliset maalaisleivät joissa on ihan liikaa yritystä, leivästä ei oikeasti tule taideteos jos siinä on 200 vuotta vanhaa juurta, hunajaa, tummaa olutta ja kaikki yrtit jotka peruskokki tuntee. Lopputulos on sekava sotku joka on usein vielä tehty huonosti, ravintola Signe oli viime kerralla panostanut tähän tyyliin(eikä niikusillai hyvällä tavalla). Kolmas tyyli on kotileipä jota on yritetty parantaa hirveällä määrällä rasvaa ja yleensä jollain mausteella tai siemenillä ja jostain syystä paistettu vuuassa. Tätä tyyliä on seurattu hyvällä lopputulokasella ainakin Alppitorissa, Maxillissa ja eilen Spississä. Usein vuokaleipiä syö ravintolassa ihan mielellään vaikkakin Maxillin leivästä kanssasyöjä totesikin että hassua leivän makusta kakkua! Hirveän rasvasen vuokaleivän ongelmana onkin että siihen on pakko käyttää myös kamalasti hiivaa ja leivästä saattaa tulla helposti kuivaa jossa on paljon pieniä karheita kuplia eikä se siltikään nouse kunnolla.

Erikoismaininnan saa Sea horse jossa on ymmärretty ettei osata tehdä leipää ja ostettu suoraan Lidlin vakuumipuolipaistosämpylöitä(mutta tämä melkeen parantaa paikan fiilistä!).

Spissin leipä oli sitä parempaa vuokaa vaikka aika lättänä tämäkin

juustoinen tomaattileipä seuraillen sitä mitä Alppitorissa oli.. vai Maxillissa? ..niissä ei ollut kyllä juustoa kummassakaan
230 g vehnäjauhoja
160 g vettä
30 g maissijauhoa
30g öljyä + öljyä vuuan voitelemiseen koska öljyinen rapea kuori on tän leivän juttu
25 g juustoraastetta
15 g aurinkokuivattuja tomaatteja pienittynä, maun mukaan
10 g hiivaa
10 g sokeria
6 g suolaa

Vaivaa kaikkia aineita paitsi tomaateja noin 10 minuuttia ja vaivaa tomaatit mukaan. Anna taikinan levätä 20 minuuttia, rullaa leiväksi ja paista vuuassa tai mielummin uunissa.

leivän kanssa otettiin kallioimarteella maustettua palsternakkakeittoa