kahvileipää

pöytä on koreena

Tänään on vapaa päivä ja leivotaan Ilon kanssa pullapitko ja jossain vaiheessa olisi tarkotus lähteä Kannaksen joka kuiseen läskisoosipäiväänkin, päivä on siis täynnä toimintaa! Tämä on sitte ihan oikean pullapitkotaikinan ohje, sellasen että taikinakoneesta nousee savua ja rattaat kitisee mutta voin lisäyksen jälkeen kaikki on taas hyvin. Tällasissa leivonnaisissa toi kaasu-uuni on todella ärsyttävä, kaikki palaa ja jää silti liian raa'aksi.


pitko

Tein puolikaan tuosta ja koska kananmunat ei tule 20 grammasina niin käytin pelkän keltsin ja säästin valkkarin voiteluun. Alhaalla oleva ehkä kryptisen oloinen 5+2+1 on vaivausaika; 5 minuuttia ilman voita ja rusinoita, 2 minuuttia kun voi on lisätty ja yksi rusinoilla. Mutta nuo ajat on roskaa. Ensin vaivataan kunnes taikinaan tulee sitko(tässä kohtaan rukoillaan pienkoneiden henkiä ettei rakas Kitchenaid leviä), sitten vaivataan kunnes pehmeneet voin palat on sekaisin taikinassa, lopun 1 minuutti on kutakuinkin oikein. Anna vaivatun taikinan levähtää muovin alla 10-20 minuuttia, jaa se kahteen osaan ja pötkötä paloista säikeet mistä tehdään pitko. Anna nousta noin tunti ja paista 180-200 asteessa.

piti laittaa kuvia pitkon tekemisestäkin mutta sitte se olikin jo valmis

ja heti kun silmä välttää!

PumpkinJam-blogin uudenvuoden lupauksen innottamana laitoin juuria tulemaan ja illalla ehkä koitan vielä jos saisin ruisleivän tehtyä. Viimeksi juuret muuttui vaaleanpunaiseksi ja alkoivat kasvamaan hassua karvaa, nyt vähän pelottaa sama koska nuo on aivan liian innokkaita näin aikasessa vaiheessa.

juuri

Ainii ja näin unta että tein hirvittävän määrän vesirinkeleitä, niitä keiteltiin sellasissa isoissa ammeissa, sellasissa jossa pidetään elokuvissa avaruusoliota (tai sellasissa joissa tehtaissa paistetaan munkkeja, ne ei eroa mitenkään(mitä nyt toisissa on niitä avaruusolioita)).

välillä välissä