joskus lähtee pois polulta

ciabatta on mitä taivaallisinta sienten kanssa.. ja mun

Pidän niin paljon typerien otsikoiden keksimisestä, pelkästään niitä varten voisi olla blogi erikseen. Facebook on toisaalta jo se. Leipien leivonnassa aina välillä huomaa inhottavan jutun, leivontaan tottuu jotenkin liikaa ja alkaa huomaamattaan vetämään mutkia suoriksi ja yht'äkkiä huomaa että vaikka olevinaan tekeekin leivän samoin kun sillon joskuskin niin lopputulos on turha käntty. Kotisämpylä jolla voi hakata nauloja lähes heti kun leipä ei ole enää lämmin, muruinen tyhmä sisus ja hienot kuplatkin on kadonnut jonnekin. Mun leivät on ollut lähiaikoina tosi ankeita, voisin tietty syyttää kylmää ilmaakin mutta uskon silti että ongelma on tarkkuuden puutteessa.

Ciabatta on hyvä lääke ankeaan pullaan. Jos ei ole täysin huonoa ohjetta niin lopputulos on yleensä hyvä tai oikeen erittäin hyvä. Ciabatta tarvitsee aina vähintään sen yön yli lepäilyn ja ohjeet joissa sitä ei ole on huonoja(no ihan oikeesti). Ciabattan tekoon on musta kaksi perustapaa, toisessa koko taikina tehdään valmiiksi vaivauksineen kaikkineen ja laitetaan yöksi jääkaappiin ja toisessa tehdään esitaikina ja siitä vaivataan lopullinen leipä seuraavana päivänä. Mun mielestä koko taikinan vaivausmetodilla tulee parempi ja sitkeämpi leipä ja se on myös paljon helpompi tapa. Leipää ei välttämättä tarvitse edes nostaa enää seuraavana päivän vaan pelkästään leikata huopatossuiksi ja paistaa aamulle. Tällä voi hurmata naisia, luulisin.

Tämä ohje on silti sillä toisella tavalla, Ranskalaisessa esitaikinalla vaikka on Italialainen leipä.

valasleipä!

ciabatta
1. päivä
150 g jauhoja
100 g vettä
2 g hiivaa

Sekoita aineet yhteen ja anna taikinan levätä yönyli viileässä.

2. päivä
100 g jauhoja
90 g vettä
5 g suolaa

Sekoita aineet aikasempaan esitaikinaan ja vaivaa taikinaksi koneella kymmenisen minuuttia. Anna taikinan levätä tunti ja levittele se jotenkin kuten pellille nousemaan vielä tunniksi, älä murjo taikinaa.

aika vähä reikäinen

Leivän söin sienikastikkeella; sientä, hippu kermaa, sinappia ja yrttiä. Eikä yhtään enempää kermaa, vaan vain sen verran että sitä on kaikessa mukana. Mikään ei ole musta niin tyhmää kun tehdä kermakastikkeita joissa on purkkitolkulla kermaa(kookosmaitoa, tai muuta vastaavaa), onhan se hyvää mutta sen hunajamarinoidun kanan paikalla voisi olla vaikka yksinäinen tiskirätti, ei mitään eroa huomaisi kuitenkaan. Kamala määrä kermaa peittää vaan kaiken.