onko vai ei?

tämmöselle on tietty ranskaksi joku hieno nimi.. pain de seigle?

Tein pitkästä aikaa ruisleipää mutta aika on ollut tosiaan pitkä ja juuri näytti ja maistui vähän "hassulle". Pidän muutenkin siitä että laitan ruisleipäni aivan täyteen auringonkukansiemeniä ja paistan sen vuuassa, mutta vuoka on hajonnut kun olen pitänyt sitä uunin pohjalla vesi astiassa, kaikki tarttuu siihen kiinni. Päädyin tekemään ruisjuurella nostetun vehnäleivän josta joku intoilija saattaisi sanoa että sehän on silloin vain huono ruisleipä. Suomessa on kumma tapa huutaa lähinnä sen perään että onko leipä täysruista, ihan sama miltä maistuu(ja kaikissa leivissä on sokeria!! yyh yyh!!). Tämä epä-ruis-epä-vehnäleipä maistuu erillaiselta, vähän kun pitsan päällä paistetut kurkut, tutulta mutta vähän kummalta.. ja muuten paljon enemmän rukiilta kun kaupan täysruisleipä, oma juuri vaikka onkin vähän heikkona on vihanen pirulainen. Pain de Martin blogin Martin Johanssonin Surdegsbröd-kirjassa muuten suurin osa leivistä on ruisjuurella nostettuja vehnäleipiä. Martinilta taisi tulla just joku uusi kirja myös.

vielä kuuma

hyvin vaalea ruisleipä joka ei ole ruisleipä ihan oikeesti
1. päivä
60 g ruisjauhoja
60 g vettä
60 g ruisjuurta

Sekoita kaikki yhteen ja anna olla huoneen lämmössä yön yli. Samoin alottaisin myös tavallisen ruisleivän. Tämä ekan päivän raski nousi todella huonosti jonka takia päätin kikkailla ohjeen kanssa. Tästä tuli myös niin hapan että hiivan lisääminen olisi varmaan ollut ihan turhaa koska pikku hiivat olisivat heittäneet heti henkensä(ajattelee kohtausta elokuvassa jossa pahis tippuu laavaan. aaargh! ihan samalla tavalla).

2. päivä
120 g vehnäjauhoja60 g vettä
20 g grahamjauhoja
5 g suolaa
2 g hiivaa jos pelottaa ettei juuri olekaan hyvä

Vaivataan! Sitte annetaan levätä kunnes jotain tapahtuu, taikina ei välttämättä juurikaan nouse mutta tulee vähän ilmavammaksi. Kolmisen tuntia pitäis riittää. Muotoile leiväksi ja anna taas nousta pitkään, itsellä nousi kai nelisen tuntia joka oli liian vähän ja leipä repesi vähän pohjasta. Juurella nostettavia leipiä pitää tarkkailla tarkkailla enemmän koska juuri on paljon eläväisempää kun tavallinen hiiva. Paista.

tarjoilija! synthetisaattorissani on hiiva!

perunapitsa

alku

Vaikka kurkku onkin varmaan suomen syödyin hedelmä niin jostain syystä sitä ei juuri koskaan käytetä kuumissa ruuissa. Paistettu kurkku on kuitenkin tosi hyvää ja aika jännän makuista, enemmän kurkkuisaa kun raakana, makeaa ja nurmikon makuista.

Poh's Kitchen ohjelmassa(joka on muuten tosi hyvä, varsikin konditoria jaksot) Poh ja joku Australian paras pitsan vääntäjä tekivät valkoisen perunapitsan niin nyt munkin piti. Omaa versiota vaan paransin parilla kurkun palalla. Pohja on normi valkeataikina ja sen pääll.ä on ranskan kermaa, juustoa, vähän pippuria ja timjamia. Päälimmäisenä on uusi peruna ohuina paloina. Tadaa! herkkuaika.

loppu

puistopulla

vappupullat!

Joskus viikolla sain vision että korvapuusteja puistoon perjantaina ja lopulta oli pakko leipoa töiden jälkeen perjantaina vaikkei edes ihan kauheasti enää innostanut. Hyvä kun leivoin, hauskaa oli pullien kanssa. Jo viikko sitten. Näiden pullien ohje on ihan virallinen korvapuustin ohje, ei siis pikku pallopullaohje tai varsinkaan pitko-ohje vaan puusti. Puustitaikina on pehmeämpää ja mehukkaampaa varsinkin pitkotaikinaan verrattuna, tästä syystä puusti saattaa olla myös vähän lättäniä. Mutta älä käytä hiivaleipäjauhoja pullaan(niiku minä) tai leivo korvapuusteja näin kuumalla, voi sulaa välistä.
Pullaa kannattaa välillä tehdä pelkästään sen takia että bussissa on hauska ajaa kun mukana on pussillinen tuoreita pullia, koko bussi tuoksuu pullilta ja mummot on ihmeissään. Seuraavaksi vanha kunnon voipulla, unohdettu klassikko.
Tarkoituksena oli myös kuvata kuvasarja kuinka sellanen virallinen leipomokorvari tehdään mutta samaan aikaan kuvaaminen ja kahden käden käyttö pullan askarteluun oli vähän hankalaa.

alku oli vähän hankala kun ohje on vähän mystinen kaikkine versioineen

korvapuusti
500 g vehnäjauhoja
230 g tooosi kylmää vettä tai maitoa
75 g sokeria
65 g pehmennyttä voita paloiteltuna
30 g hiivaa
13 g maitojauhetta
5 g suolaa
3 g kardemummaa
1 muna

voitakanelia
sokeria

sekoita muna, tippa vettä ja suolaa voiteluun ennen muita hommia.


Sekoita jauhot ja maitojauhe yhteen ja lisää loput aineet paitsi voi. Vaivaa kunnes taikina vaikuttaa melkein valmiilta ja lisää voi. Anna taikinan levähtää pöydällä kymmenisen minuuttia muovin alla ja kaulitse se neliskulmioksi. Levitä neliölle voita, sokeria ja kanelia ja rullaa kireäksi töttöröksi ja leikkaa pulliksi omalla tyylillä. Anna nousta 45 minuuttia, voitele ja paista. Laitoin päälle vielä strösseliä niin tuli oikeen vappupullat.

Anniki söi

Päivän nippelitieto ja valitus:
Yleensä pullaohjeissa vaivataan kunnes taikina irtoaa kulhosta, se on liian vähän kaikkeen leivontaan ja varsinkin pullaan. Pullassa pitää olla oikein kunnon sitko että voi pysyy hyvin pullassa ja siitä syystä vedenkin pitää olla kylmää ettei taikina ala nousemaan massiivisen vaivauksen aikana. Pullaa ei myöskään tarvitse "nostaa" vaivauksen jälkeen vaan vain antaa levähtää kymmenisen minuuttia että sitkoverkot rentoutuvat ja leivonta luonnistuu paremmin. Kuumassa vedessä lavuaarissa pullan(/kaiken) nostaminen on myös typeryyttä vaikka kuinka kuulemma niin opetetaan koulun köksäntunneilla. Mistä tietää kuinka nopeasti taikina sillon nousee? Kolme kertaa nopeammin? Usein varsinkin korvapuustit näyttävätkin siltä ettei ne ole nousseet yhtään uunissa kun kaikki nousuvoima on jo mennyt kovaan nousemiseen ennen uunia.
Isona minusta tulee ilkeä opettajatar.

äiteelle kanttarellipiirakka

siinä se sitte taas on

Tein äitille synttärikanttarelliquichen(tiiän, en muuta juuri teekää) koska sillä oli syndejuhla. Kun muut leivonaiset ei oikeen tunnu onnistuvan näin helteellä niin quichet ei mua koskaan petä. Jotenkin mulla on vaan hyvää karmaa näiden piiraiden kanssa vaikka quiche on sinänsä leivonnainen jossa on monta juttua mitkä voi mennä todella pilalle. Useimmin mokana on että pohja on lötkö ja raaka tai munamassa leikkaa ja on ällön rakeinen. Paljon voita sisältävät taikinat voivat vielä lösähtää helposti, tällaisessa painava täyte sentään pitää reunat ylhäällä. Piirasta kannattaa silti vähän pitää silmällä uunissa ettei pohjaan tule isoja kuplia ja jos tulee niin äkkiä tökätä kuplaa veitsellä.

salaattipöytä joka on oikeasti keittiön pöytä

ohjeen koot on aika suuntaa antavia koska pohjan ja täytteen koot riippuvat vuuan koosta

sieniquiche
pohja
240 g voita
280 g jauhoa
50 g vettä

Muussaa kaikki aineet tasaiseksi massaksi ja laita jääkaappiin ainakin niin pitkäksi aikaa että massa on viileään, parempi tehdä kuitenkin pohja jo aikasempana päivänä. Kauli ohueksi ja vuoraa sillä vuoka, laita pohja taas viilenemään jääkaappiin.

markku-marsu

munamassa
munamassa per 1 dl maitoa 1 muna.
äiteen ruohosipulia
pippuria
suolaa
tuorejuustoa

Sekoita yhteen. Tähän mun piiraaseen meni 2 munaa ja 100 g kahvikermaa ja toiset sata maitojauhemaitoa. Terästin vielä massan noin neljäsosalla pikkupurkkia kanttarellituorejuustoa. nesteeksi piirakkaan on hyvä laittaa puolet kermaa ja puolet maitoa, pelkkä kerma on liian tuhtia ja pelkkä (varsikin jauheesta) maito liian laimeaa.


täyte
kanttarellia
vähän sipulia
juustoa

Paista sienet ja sipulit, lado täyte piirakkapohjalle ja laita päälle vielä juusto. Kaada munamassa täytteiden päälle ja laita mikäli mahdollista piiras taas kylmään. Paista ja syä.

helsinki city loove

ja sitte se loppu

kesäleipä

paloina

Tai jämäleipä, ihan mistä suunnasta katsoo. Kesäleipä koska päällä on kesäiset täytteet ja jämäleipä koska tomaatin ja sipulin lisäksi päällä on myös jääkaapista löytynyt kulahtanut sieni, pinjansiemeniä ja ties mitä. Leivän teko ei ollut ihan helppointa, ensin leikkasin sipulin ja ajattelin ruskistaa sen leivän sisään, sitte päätinkin laittaa tomaattia ja sipulinvarren taikinaan mutta taikina oli niin pieni ettei ne olisi luultavammin mahtuneet. Tahdoin kerrankin tehdä jotain joka onnistuu(nyt kesällä ei mikää onnaa) ja tiesin että sipuli toimii päällä niin ne pääsi sitten siihen. Ja hyvä tulikin, kuvaan sitä ei oikeen taaskaan saanut.

se sipuli

Kesäleipä
leipä
240 g vehnajauhoja
150 g vettä
5 g suolaa
5 g oliiviöljyä
5 g sokeria

päälle
yksi suolistettu tomaatti
yhden sipulinvarsi
oliivioljyä, pippuria, parmesaania, yrttiä

Vaivaa taikina ja anna taikinan levätä kaksi tuntia. Kauli taikinasta puolen sentin paksuinen ympyrä ja anna sen nousta puolituntia. Kasaa täytteet leivälle ja jätä vähänreunaa varsikin jos päällä on juustoa. Kamalan vetisiä täytteitä tai paljoa juustoa ei kannata laittaa leivälle koska leipä ei paistu kunnolla ja jää limaiseksi, liiasta juustosta taas keskelle tulee lampi rasvaa. Paista leipä 230 asteisessxa uunissa.

ihan samaa

Miksei ihmiset bloggaa kesällä? eikä käy blogeissa(ainakaan tässä). Ei kaikki voi olla lomalla tai landella tai Espanjassa ja lopulta kesälomakin kestää yleensä kuukauden. Ruokablogeissa luulisi olevan elämää kesälläkin joska yleensä joka päivä pitää syödä ja samallahan niistä voi kirjottaakin, samoin kun talvella. Toisaalta omakin kirjottelu on vähän jäänyt enkä edes tiedä miksi, kesäaika kuitenkin on mulla ihan samaa kun talvi mutta lunta on vähemmän. Ihme juttu.

johan on! valkosipulipatonki

haalea pinta, lättäisyys(no tietty) ja läikikkyys on aika hyvät merkit huonosta noususta

Nyt tiedän miksei kukaan bloggaa näin kesällä. Eihän nyt voi leipoa! Tein tänään kaksi kertaa saman valkosipulipatonkitaikinan koska ensimmäinen kerta meni ihan pieleen. Eka taikina vaivaantui täysin yli ja muistutti lähinnä limaa(ektoplasma), yritin silti antaa sen nousta mutta muovipussissa jolla suojasin taikinan oli perunoiden multaa ja multa meni taikinaan. Toinenkin taikina oli kumman tahmanen eikä sitte yhtään noussutkaan uunissa. Ikinä aikaisemmin ei ole hiivataikina jättänyt nousematta enkä ole edes tiennyt että kotikoneella saa vaivattua taikinan näin yli. Syytän sinua(Elisabeth Rehn) kesä ja kuumuus.. tai valkosipulia, tämä oli nimittäin myös ensimmäinen valkosipulipatonkikin. Mutta onhan kaupatkin täynnä valkosipulipatonkeja jotka on noussut.. huomenna koitan vielä kerran.

usein jos leipä ei nouse kunnolla kuoren alle tulee isoja kuplia joiden pinta tummuu rumasti

eka taikina oli tosiaan limaa

eilinen juureen tehty ohraleipä sentään onnistui hyvin

Miksi valkosipulipatongeissa on aina seesaminsiemeniä päällä?

pride piirakkaa gorgonzolalla ja aprikoosilla

varmaan piknikin kaunein

Toverilla Katrilla oli synttärit ja olin tehnyt juhlapiirakan joka oli tarkoitus syödä priden piknikillä. Syötiinhan se siellä mutta mä satuin olemaan silloin vielä töissä enkä nähnytkään koko herkkua sinä päivänä(är mur). Käytin täytteenä ekaa kertaa koskaan frangipane-massaa jota en ole koskaan edes maistanut ja siksikin olisi ollut niin mukava sitä maistaa. Oli kuulemma tosi hyvää. Tähän piirakkaan voi tietty laittaa hedelmää kun hedelmää ja näin raparperi aikana se olisi varmasti mahti valinta. Juustonkin voi tietty jättää pois tai jos on koviksella päällä niin vaihtaa sen stiltoniin.

mieli kaulimeni, mieli vuokani ja mieli palettini

täytettynä

gorgonzola-aprikoosipiirakka
pate brisee
175 g vehnäjauhoja
115 g voita
20 g vettä
14 g sokeria

Nypi, vaivaa tai miten vaan sekoita aineet tasaiseksi massaksi. Laita massa jäähtymään kylmään.

frangipane
50 g sokeria
42 g mantelijauhoa
muna
12 g vehnäjauhoja
2 g vaniljasokruu

Vaahdota sokeri ja voi, se on vähän hankalaa kun tota on niin vähän, lisää massaan muna ja lopuksi mantelit. Laita massa jäähtymään kylmään. Kaulaa pohjataikina ympyräksi ja nosta se kaulimen avulla piirakkamuottiin, siisti reunat paletilla ja laita pohja takaisin kylmään.

täyte
gorgonzolaa
lohkoina aprikooseja
sokeria

Kun massat ovat jääkaapissa niin leikkaa aprikoosit lohkoiksi. Levitä täytemassa pohjaan ja murusta vähän gorgonzolaa päälle. Asettele aprikoosin lohkot täytteen päälle ja ripottele päälle sokeria. Paista piiras 190 asteisessa uunissa ja ota mukaan piknikille, suosittelen tervasaarta.

"tästä näkee ruotsiin asti!"