tässä tää näyttää kyllä joltain kouluruualtaVaikken pidäkään varsinaista ruokablogia vaan kestityn kitisemään leivästä ja kuinka kaikki sen tekee väärin niin kuitenkin syön kotona, jopa päivittäin. Joku on ehkä saattanut jo päätellä etten juuri syö lihaa vaikken oikeasti kuitenkaan ihan kasvissyöjä olekaan. Joskus en syönyt ollenkaan lihaa ja siitä on jäänyt päälle etten käytä lihaa missään oikeassa ruuassa vieläkään, sille ei ole musta vaan mitään syytä, se ei anna mun ruualle yhtään mitään. Usein vielä tuntuu että kun ruuassa on lihaa niin kaikki muut osat ruuasta jää taka-alalle kunhan on se liha. Tiedän kyllä että voihan ne lihat tehdä hyvinkin mutta tämä on mun kotiruokaa.
Viimeaikoina ruoka on seurannut aika samaa linjaa melkein joka päivä. Isohkoina paloina kasviksia vähässä liemessä vaikka pastan tai cuscusin kanssa. Rehuiksi usein on päässyt ainakin herkkusieniä, ruusukaalia ja kesäkurpitsaa. Kaikkia kasviksia paistan pannulla ihan tilkassa öljyä, kun kasvit on sopivan valmiita lisään tilkan nestettä ja mausteita ettei ruoka olisi pelkästään paistettuja kasveja. Jos laitain jotain kermaa tai juustoa kasveihin mukaan niin ihan lusikallisen vaan koska en tahdo peittää niiden makua.. muutenhan ruoka voisi olla vaikka niitä valmismarinoituja kananpaloja. Yleensä ruuan tekoon menee kymmenisen minuuttia ja aina se on mainiota.
hienot punajuuretKasviksia, sinihomejuustoa ja punajuurta
kesäkurpitsaa
herkkusieniä
paprikaa
tuoretta chiliä
pikkusen parsakaalia
timjamia
punajuuria
etikkaa
pippuria
sinihomejuustoa
kaikkee
Keitin punajuuret suolatussa vedessä valmiiksi ja pilkoin puolensentin siivuiksi. Pyörittelin siivut pienessä määrässä polentaa ja paistoin tilkassa öljyä. Sitruunaa valmiiden juurin päälle.
Toisella pannulla paistoin ensin sienet hyviksi ja lisäsin mukaan kasvit, paistelin niitä pikkuisen ja laitoin sekaan timjamia, tilkan vettä, etikkaa ja pikkupalan sinihomejuustoa. Valmis.
Mitä leivon? bloggaan? jotenkin on taas suunta kateissa.
Heippa! Lueskelen kovin ahkerasti ruokablogeja, vaikken viimeisen päälle himokokkaaja olekaan - ruoasta kyllä nautin kovasti ja myös teen jatkuvasti. Leipomisessa olen kuitenkin tosi huono, ts. en ole koskaan viitsinyt opetella edes ihan perusasioita. Kun mietit, mistä bloggaisit, niin kertoisitko, mistä tällaisen aloittelevan leipojan kannattaisi aloittaa? Voi olla leipää tai pullaa? Kiitti :)
VastaaPoistaSun ruoathan näyttää yhtä herkuilta kuin leipomukset! (mä odotin jotain äijämpää ruokaa ;)
VastaaPoistaEn enää muista mistä alunperin tänne blogiin olen eksynyt, mutta kirjoituksesi ovat vallan parhaita. Melkein jopa samaistuisin, jos minun tekeleeni eivät aina jostain syystä menisi vähän reisille. Mutta joo, komppaan Annaa: miten tehdä leipää, joka ei mene vituilleen.
VastaaPoistaanna: helpoin alottaa on varmaan pulla, se on tosi helppo muta opettelee heti vaivaamaan kunnolla monissä blogeissa näkee huonosti vaivattua.. ja ostaa sen vaa'an :)
VastaaPoistatää on kyllä aihe mistä voisin kirjottaa.. ja oon kai pari kertaa jo kirjotellutkin.
okriina: joo mulla nomi ruoka ei ole kovin äijää.. jopa aika prinsessaa :)
anonyymi ja anna, hyvän leivän saa kun tekee pikku jutut hyvin; vaivaa kunnolla, pyörittää leivistä pinkeitä palloja niin nousee nätisti, paistaa oikeasti valmiiksi asti, ei laita yhteen leipään joka lesettä ja jauhoa mitä kaupasta löytyy.. ohjeen seuraaminen on myös hyväksi ettei noin vaan vaihda vehnäjauhoja ruisjauhoon.
ja tylsää mutta totta niin vähän harjottelua.
Minä teen paljon leipiä, enimmäkseen ruis- tai vehnäjuureen. Käytössä myös aprikoosista tehty "villihiiva". Tavallista hiivaa käytän mahdollisimman vähän eli taikina lepäilee pitkätkin ajat välillä.
VastaaPoistaLeivistä tulee hyviä. Ainoa ongelma vaan on, että lapseni eivät syö niitä. Ei vaikka olen mitä kokeillut.
Olen pitkään etsinyt reseptiä, joka ei olisi pelkkää valkoista vehnää eli löytyisi vähän terveellisyyttäkin, ei sisällä erottuvia siemeniä/jyviä, ei olisi liian tumma ja tiukka, olisi pehmeä vuokaleipä, ei olisi hapan vaan lempeän pehmeä maku... Toisin sanoen, muistuttaisi kaupan Reilu täysjyväpaahtoleipää. Mutta parempi. Ja omatekemä. Kunnon lapsileipä. Vaan en ole vielä onnistunut. Reilua mussuttavat edelleen.
tiv: pehmeä vuokaleipä mutta terveellisenä on vähän musta vähän sellanen hassu, pehmeys ja se paahtis tyyli tulee aikalailla siitä kun on voita, sokeria ja munaa.. eti jostain täysjyvä pain de mien ohje sellasella varmaan lähtee, ainakin valkosen hyvin paahtismaisen jutun oon saanut aikaan.
VastaaPoistaeikö tollanenn "villihiiva" ole lopulta oikeestaan sama kun vaalea juuri? hiivojahan sinne villisti kasvaa sinne juureenkin.
joo, samanmoisen asian ajaa. Pitää vaan ruveta herättelemään ja kasvattamaan paria päivää aikaisemmin. Oon kyllä tykänny tehdä sillä, tulee tosi hyviä leipiä - mutta onko ne sitten huomattavasti parempia kuin vehnäjuureen..en osaa sanoa.
VastaaPoistaMinun käytössäni villihiiva on toisinaan ehkä vähän huolettomampi jääkaapissa kuin juuret, ei tarvitse muistaa ruokkia! Molempiparempi :)
hitsi, tässä keskustelussahan viliseen hurjasti kaikkea hyvää jutunjuurta. Varmaan kokonaisen postauksen saisi noista villihiivoistakin.
VastaaPoistaMun on ollut mielessä monta kertaa yksi ihana ruisleipä jota sain maistaa teininä. Eräs kanttoriherra oli kehitellyt sitä leipää: siinä oli ruisjuuripohja, se oli sitkasta, pinnaltaan ihan rapeaa (suhteellisen ohutkuorista)ja sisältä melkein taikinaista ja makeaa. en tiedä tajuaako tästä, mutta semmoinen resepti olisi kiva. Varmaan tosin vaatisi leivinuunin... ja sitten voisit tehdä vaniljaviinereistä jonkun aleksimaisen version :)
käytsä ollenkaan töissä?
VastaaPoistakäyn.. itseasissa olen juuri lähdössä. reippaasti kuudelta :)
VastaaPoista