sunnuntai 30. elokuuta 2015

inkoo, helsinkiä pakoo

Inkoo vai Hankoo


Junalla Kirkkonummen ylpeyteem Bistro O mattiin lounaalle, pyörällä tylsää tietä ja sitte kivaa tietä kattomaan Inkoon kirkkoa. Bistro O matin lounas listasta olin jo aiempana päivänä valinnut että tahdon haukimureketta herneillä ja voikastikkeella ja mitä katselin vieraisiin pöytiin, valinta osuin täysin oikeaan. Mahtava pehmeä mureke ja hauskan lakuinen kastike oli todella hyvää.  Tylsä 51 tie oli tylsä ja pikkutiet Inkoon jälkeen kohti Tammisaarea hienoja, peltoja, metsää, hurjia mäkiä ylös ja alas ja isoja järviä. Tammisaaressa oli tarkoitus käydä vielä syömässä Michael Björklundin Niska pubissa pizzaa mutta homma ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä ja piti lähinnä täysiitellä Tammisaaren läpi Karjallee ja junaan. Viimeinen juna palasi maailmalta 19.15 ja aika oli lentänyt kirotessa viimeisiä hiekkatie kilometrejä ennen Tammisaarta. Kostoksi Karjaan Lidlistä lihis junalaiturilla, tuplajuustolla. Lihis oli kuiva ja ankea, perus valmiiksisiivutetulta juustomuovilta en edes odottanut mitään.

Inkoo city oli ihan ygösmesta.

yksinkertaista ja täydellistä. tilli vaan liian isona



päräyttävä Inkoon kirkko


kirkon erikoisuutena on nakkisodan aikaset maalaukset



kiitos VR ja y-juna tästä kulinaarisesta nautinnosta


keskiviikko 5. elokuuta 2015

tuhannen sienen kautta


siinä ne vaanii


Kauheeta draamaa ollut sieniä kanssa, ne ei suostu mulle. Piiloilevat tai saattavat vaan olla nii vaarallisia, tukka lähtee ja sitä rataa. Mutta jos Aleksi ei mene sienen luo niin ne ymmärsivät vihdoin tulla aleksin ja Iitakoiran luo. Siinä ne oli polun vieressä, ja lisää ja lisää polkuja ja sieniä, kanttarelleja, orakkaita, mustikoita ja jotain mitä ei otettu. Nyt on syöty kanttarellipastaa, kanttarellipizzaa, kanttarellipiirakkaa, kanttarellia leivän päällä ja alla. Ja kesäkurpitsa haisulijuustopizzaa koska se on parasta. Vielä pitää palata metsälle, kai sienistä saa vielä vaikka mitä jännää? Lisää pastaa, pasteijaa, makkaraa, keittoa ja risotto. Perus leipään ei sentään taida sieni mennä.


kermaa, sieniä, juustoa, ranskankermaa. parasta


hyvän tryffelikoiran tunnistaa kovasta tuhinasta

pizzojen kuninkuusravet


paahdettu patonki maahumalasieniherkulla.. ja heinä


ei se kaunis ole mutta parasta, kanttarellipizza