tiistai 25. helmikuuta 2014

kohta on se kevät

grilattua tofua ja pinaattimössö


Aurinkoa paistaa ja on vapaa, tiistainakin voi olla vapaa. Pakkaan eväät ja ajan retkelle. 700 metrin päähän ja rengas hajoaa, onneksi kotoa voi hakea toisen fillarin. Pitää varoa koirankusettajia ja jopospedejä. Kalasatamassa on kaksi puolta, Ihana-kahvilan puoli jossa on mammutti ja synkkä vanha Tukkutorinpuoli jossa on lähinnä romua ja kaatuneita laivoja. Vanhankaupungin koski on innostunut kevään tunteesta.

mammutteja rannassa


oliiviciabatta
250 g vehnäjauhoja
180 g vettä
7 g oliiviöljyä
5 g suolaa
3 g hiivaa

50 oliiveja pienittynä

Vaivaa kaikista aineita takina koneella, taikinaa pitää vaivata pitkään, noin 20 minuuttia, laita oliivit lopussa mukaan. Anna taikinan levätä yön yli öljytyssä astiassa yönyli. Aamusella ota tiakina kulho lämpiämään tunniksi ja muotoile siitä epämääräinen ciabatta käännellen se neliöksi käyttäen paljon jauhoja. Paista 250 asteisessa uunissa.

Kalasataman hökkelikylä


eväiden osat


 
luonnon kaunis Merihaka



sunnuntai 23. helmikuuta 2014

ja seitsemäntenä päivänä kaikki oli valmista, uuteen alkuun

meno on aito


Sunnuntaina vapaus laskeutuu ihmisen sieluun, sunnuntai kaljapitsa ja haahuilua meren rannassa. Liikaa viikoloppua, liikaa draamaa ja liikaa liika. Jos joutuisi suhteeseen se olis brunssi ja lällärikamaa, nyt Heikki ja pitsa, joka ei ole huono vaihtoehto. Pizzapaikan valinta sunnuntaiksi on hyvin vaikeaa tai hyvin helppoa, on perusvauhto ehdot ja uusia erikoisvaihtoehtoja. Paikka ei saa olla ketjua, ei kovin hyvä ja mieluiten jossain minne on ihan liian vaikea mennä jos asiaan suhtautuisi jollain järjellä. Tällä kertaa ilman suurempia retkiä paikaksi valiintui jo klassinen lähipitseria, Punavuoren Merimies pub. Lähi on henkinen tila, matkaa taitaa olla ainakin 10 kilometriä.

perinteiset lisukkeet


Munkkisaaren viljasiiloja


peruslätkä


perussunnuntai


lauantai 22. helmikuuta 2014

nyyttikestit eli onni on nyytit suussa

alkkariksi päivän erikoishomma, lohiriisipuuroa


Mä en pidä kiinalaisesta ruuasta, tai luultavammin en pidä siitä mitä yleensä myydään täälä kiinalaisissa ravintoloissa. 666 samaa ruokalajia joista jokainen lähinnä sisältää öljyä ja Pirkka-pakastekasviksia ei vaan toimi muhun, ja niissä diseissä tuntuu usein haisevankin ihan persetehtaalle. Nyt on sentään tullut uusia vähän vakavampia kiinalaisia ja yhtenä kivoimmista niistä Teurastamon Ho´s food. Ho´s foodin palvelu on vähintääkin hapuilevaa mutta ruuat hyviä eikä syömisen jälkeen tunnu kun olisi juonut ruokajuomana öljyä. Ja Houlla(?) on lauantaisin Nyyttikestit, 5e kaikenlaisia won toneja ja ties mitä itämaan ihmemättöjä, höyrypullia kuitekin kandee varoa, perus pakastekuraa.

Ootteko muuten huomannut että jos ostarilla on Subway niin sen haistaa jo paikan ovelta, samainen persetehtaan lemahdus kantautuu yllättävän pitkiä matkoja ja kulmien takaa.. mitä ihmettä niiden ruuissa on ja miten sieltä tilataan? Kerran söin Suppasella kun joku tyttö osti, pahaa oli.

Ja terveisiä Miskalla ja Missille, olitte kivoja.

sikasuperpallot on mun mielitetty


 jättikatkarapuja


possunyytti päätyy soosiin


nyyttimeister itse


jättikatkaravut keitossa



maanantai 17. helmikuuta 2014

ravintolapäivät kuin unta

we got pihvin ramen ja tee, hyvää, kallista, gluteenittomat nuudelit, ei kiva


Sunnuntaina 16. helmikuuta oli taas ravintolapäivä ja sää oli kuin morsian; kylmä ja synkkä. Kluuvin klitsun Alepan kautta Pirkka vissyä ja Torikortteleihin joissa kaksi hysteeristä tyttö myi hysteerisin hinnoin hippimehua ja raakakakkua. 6e lasista mehua tai pohjattomasta pikkuruisesta kakkupalasta on liikaa. Onko edes raakakakku raakakakku ilman raakakakkupohjaa vai vaan raakakakun muotoon formattu raakakaukuntäyte? Ravintolapäivä sujui perinteisissä merkeissä, hortoiltiin Soppiksen kanssa, Espa ja Ruttis, törmättiin kaikkiin mun mahollisiin siskoihin ja Jaanaan. Huonon sään plussina on lyhyet jonot. Iso-roballa oli myytiin pizzaa, yritys oli kova mutta kymmenen euron minipizzoja sai oikeasti odottaa pari tuntia josta ei tietenkään ostohetkellä kukaan maininnut mitään. Kahden tunnin odottelun jälkeen odotti ruualta enemmän mutta pizzan kanssa mentiin perinteisellä tyylillä metsään, pizzasta ei tule laadukkaampaa isolla täytemäärällä vaan vain raaka ja raskas. Pizzan valmistumista odoteltiin Beeffissä bissellä ja paijattiin dinosauruspukuista koiraa, ei huonoa siis, kyllä ravintolapäivä on kuitenkin kiva.

Mäkin tahdon vääntää ravintolapäiväpizzaa, lainatkaa siis mulle rakkaat rahamiehet ja uuneja omistavat porvarit taskukoinen kahenkerroksen arinauuni, ettei siss jono kasvaliikaa, ilmaset aineet, tanssityttöjä ja tilat, mieluiten vaikka Stokkan kellon alta. Siitä saattaisi tulla ihan kauheata.

raakakakut, lähempänä halvaa kun tunkkasta rahkanmakusta jöötiä mitä nämä yleensä on


yksi universumien suurimpia mysteerejä on että mikä saa ihmisen käärimään millon mitäkin lehtitaikinaan ja säilyttämään sitä jääkaapissa yönyli ja vielä uskomaan että se on hyvää? hyvänä kakkosena on että mikä saa minut maksamaan joka ainoa ravintolapäivä tästä herkusta.


Hanna arvostaa curryn hinnottelua, riisiä, pottua ja lihaa kookoksella 3e


meininki oli hyvä vaikka vähän hymyilin hassunhauskoille pizzannostoleivyille(joilla siis pizzat sijaitsevat tällä hetkellä)


pohjan ruttuisuutta pitää katsoa sormien läpi, pohja oli tekijänsä ensimmäinen gluteeniton


Espalta vielä syvänmeren eliötä muistuttava Vietnamilainen riisilätty


tiistai 11. helmikuuta 2014

ask 2014

jälkkärinä sitruunakakkua ja jotain konvehdin kokosia suklaafondantteja


Viime vuonna Suomen gastronomien seura valitsi Suomen parhaaksi ravintolaksi Chef&sommelierin ja tänä vuonna sitte (no musta ainakin odotetusti) Askin. Hellanlettas ja onnee ny si vaa!

diskoa pyörittävä pariskunta sai pirun komeen plakaatin


näkkäriä ja riisiraksuja kukkasilla maustetulla majoneesilla ja juuriselleripalleroita


sieniä ja majoneesia(?) samoilla riisiraksuilla ja jäkälää


jäkälä on aika yhtä jännää, tässä on mukana nokare karpalohilloa


Aiemmin valitut paikat, pari noista on vielä käymättäkin.
2013 Ravintola Chef & Sommelier, Helsinki
2012 Ravintola Muru, Helsinki
2011 Ravintola C, Tampere
2010 Ravintola Juuri, Helsinki
2009 Ravintola OLO, Helsinki
2008 Ravintola Postres, Helsinki
2007 Ravintola Savoy, Helsinki
2006 Ravintola Demo, Helsinki
2005 Ravintola George, Helsinki
2004 Palace Gourmet, Helsinki
2003 Panimoravintola Herman, Turku
2001 G.W.Sundmans, Helsinki
2000 Chez Dominique, Helsinki
1999 Ravintola Savoy, Helsinki
1998 Kanavaranta, Helsinki
1996 Lyon, Helsinki
1994 Safka, Helsinki
1993 Pamir, Strand Inter-Continental, Helsinki
1992 Julia, Turku
1991 Lehtovaara, Helsinki
1990 Amadeus
1989 Ravintola Henrika´s, Tampere
1988 Ravintola Bellman
1987 Ravintola George, Helsinki
1986 Celine
1985 Palace Gourmet, Helsinki

torstai 6. helmikuuta 2014

klassikko nisua

ja vähän pidempi nostatus ensikerralla


Oli olo että tahdon leipoa jotain oikeaa, mutta oikeaa johon ei mene koko päivää, tänäänhän on vapaa ja tahdoin puuhastella muutakin. Päädyin tekemään pullan ja hot dog-pullan rakkauslapsen; hot dog-pitkon jonka väliin voi ujuttaa kerralla kokonaisen paahtimen kautta käytetyn sinisen lerssin ja kohtuu kokosen tuubin sinappia. Ei rehuja.


lähes pulla mutta ehkä sämpylä silti
230 g vehnäjauhoja
155 g vettä
25 g öljyä
15 g täysjyvävehnäjauhoja
13 g sokeria
10 g hiivaa
10 g pellavansiemeniä
5 g suolaa

Vaivaa kaikkia aineita hyvin koneella noin kymmenen minuuttia kunnes taikina on valmis. Anna taikinan levätä puolituntia, jaa se kahteen osaan ja pötkötä pitkoiksi tai tee taikinasta 6-8 sämpylää. Anna nousta 45 minuuttia ja paista.

ja näin tehdään pitko.. itse pitkon tekemisestä en jakssanut oikeen ottaa kuvia



ja välissä käytiin vääntää lumikrossia, mahdollisimman väärillä työkaluilla


 
melkeen nousseena