torstai 29. marraskuuta 2012

lunta, pasteijoita ja mystinen ulottuvuus

edessä kaali, takana körni


Lunta tulee, maalaan taulun ja teen pasteijoita.
Perusjuntti jauhelihapasteijoita ja herkku kaalipasteijoita. Kummatkin on hyviä mutta eri mittanauhalla.
Lähdin matkalle, aluksi oli kivaa, lumi pehmentää äänet ja on nättiä.
Ulkona ei ole juuri ketään, joku huristelee ohi läskimopolla ja pikku nappula raahaa lumessa perässään itsensä kokosta lätkäkassia.
Vantaanjoki on aina kiva, vielä kivempi nyt.
Lunta tulee, on kylmä ja alko kiukuttaa, bussilippussa ei ollut rahaa kun lopulta päätin tulla bussilla kotiin.
Ja kävelin lisää.

kuinka kaulataan ja tehdään voiteikina kolme kerta kolme


laihis pikavoitaikina
220 g jauhoa
100 g voita
10 g sokruu
4 g suolaa
4 g nostopulveria
100 g piimää

Skoita kaikki aineet paitsi piimä yhteen muruksi ja sekoita piimä mukaan. Anna taikinan levätä jääkaapissa tunti ja kaulaa se kolme kertaa kolmelle kerrokselle noin yhden sentin paksuuteen. Anna levätä ainakin pari tuntia jääkaapissa. Kaulaa kolme millin paksuseksi auki, täytä ja askartele miten tahdot.

körnifeikkilihatäyte
quorn murua
keitettyä ohraa
keitettyä munaa
klassisia mummomausteita
voitelumunan keltuainen

Arvaa?

edessä kaali ja takana körni


Malmin uimarannan silta


kaalitäyte on jo näin apinaisen herkullista


kaalitäyte
4 osaa kaalia
1 osa sipulia
siirappia
öljyä
valkosipulia
chiliä
vettä
suolaa, pipuppuria, sinapinsiemeniä
etikkaa
keitettyä riisiä, ohraa tai jotain tai ei mitään.

Paistele liuruiksi leikattua sipulia ja kaalia öljyssä pienen siirappi töräyksen kanssa joknu aikaa, lisää valkosipulia ja chiliä. Kun kaikki alkaa olemaan läpikuultavaa ja rusehtavaa lisää vähän vettä ja keittele vesi pois, kaalien ei pitäisi olla ihan muhjua vaan purtavaa. Mausta, lisää ihan vähän ohraa ja kunnolla etikkaa.

aina yhtä hauskaa miten landea Helsinki onkaan kun ottaa kuvan oikeasta suunnasta


jo odotamme hihkuen retkeä!


"oikeastaan tosta polun kautta!"


maanantai 26. marraskuuta 2012

neljä pientä sanaa

yksi pala on leivän loppu


Yhtäkkiä olen rakentanut suuren ongelman!  Aluksi tulee nerokas idea(hip!), kirjotan syvällisiä asiota kaloista ja planktonista tai maatiainen nimisestä linnusta ja sen nappiverkkareista. Idea alkaa kasvamaan ja tarinasta tulee hauska mutta sitten se kasvaa liikaa ja latistuu viisasteluksi ja entisen Suosikin runopalstamateriaaliksi. Sanat toimii nykyään kun huonosti vaivattu leipä. Ennen kirjottaminen oli juuri se bloggauksen helpoin puoli, asiat vaan tuli ja meni tekstiksi ilman suunnitelmia tai suurempaa ajatusta, nyt joutuu miettimään ja miettiminen pilaa kaiken.

Onneksi ilman nerokasta ideaa tai minkäänlaista kirjotustaitoa voi aina tehdä kauraleivän. Tämä leipä ei ole sitten nähnytkään mitään hienoa maalaisleipää vaan on ihan ehtaa vanhankoulun suomipullaa.

nimestään huolimatta maahumala ei ole sukua maatiaiselle, maahumala on kasvi


kaurareikäleipä
200 g vehnäjauhoja
n. 165 g vettä vähän voi joutua lisäämään jos taikina on liian kova
35 g kaurahiutaleita
20 g perus voiteluöljyä
7 g hiivaa
5 g suolaa

Anna kaurojen liota vedessä kymmenisen minuuttia. Lisää loput aineet ja vaivaa kunnolla, taikina on aika kova mutta kauran takia ainakin alussa tahmaisen oloinen. Anan taikinan levätä muovin alla pari tuntia. Pyöritä taikinasta pallo ja anna sen levätä jokunen minuutti jauhotetulla pöydällä kunnes se rentoutuu riittävästi että sen voi kaulita litteäksi. Kaulaa pallo vähän alle sentin paksuiseksi ja ota keskelle rinkulaformulla reikä, jouhota leipä ja anna nousta noin 45 minuuttia. Paista aika vaaleaksi.

 jauhotettuja ja rei'itettynä


kirjat kipuavat läjiksi pöydille


ei kaunein leipä mutta kotoinen


perjantai 23. marraskuuta 2012

maailman paras salaatti

aamupala, päivällinen ja lounas


No vähän liiottelua ehkä. Mutta silti. Tähän salaattiin on sentään kerätty kaikki mun mieliasiat, pitkulaiset asiat, pyöreät asiat, homeasiat, linssiasiat ja vihreät asiat. Salaatti itsessään ei ole mitään muuta kun kuorimaveitsellä veisteltyä kesäkurpitsaa, hyvin löysää sinihomejuustoa, pikkusen nättejä beluga-linssejä ja ne mausteet. Sinihomejuustoksi ei kelpaa vaikka se Aura, ei siksi että Aura on mautonta vaan että se on liian murenevaa. Juustona tässä oli juuri ja juuri enää kasassa pysyvää Roqueforttia josta tulee salaattiin kastike kun sen sekottaa rehuihin.. vähän kun avocadot (siinä) avocadopastassa. Käntyn teki kaupantäti.


kesäkurpitsasalaatti
hyvää leipää ja voita paahtamiseen
kesäkurpitsaa sopivasti
beluga-lissejä keitettynä ja jäähtyneinä sopivasti
sinapinsiemeniä sopivasti
salaatin lehti, yksi
hyvin pehmeää ja tiukkaa sinihomejuustoa sopivasti
oliiviöljyä, pippuria, sitruunamehua, suolaa, rakuunaa

Paahda  sinapinsiemenet ja laita sivuun jäähtymään. Lisää samalle pannulle voita ja paahda siinä leivän palat. Vuole kesäkurpitsasta ohuita liuruja kuorimaveitsellä, samalla lailla kun Jamie tekee aina telkussa. Noin neljäsosasta perusstandardikurpitsaa tulee salaatti yhdelle. Kurpitsan keskus on vaahtomuovimaista höttöä, sitä ei kannata ottaa mukaan. Sekoita mausteet ja sinihomejuusto kurpitsoihin ja revi sekaan lähinnä väriksi ihan vähän tavallaista salaattia. Lisää linssejä mutta vaan sen verran että tästä tulee kurpitsasalaatti linsseillä ei linssisalatti kurpitsalla. Laita leivät näteimmälle lautaselle, ja leipien päälle salaattia kasaksi.

with chocolate


parane pian!


tiistai 20. marraskuuta 2012

bussimatkalla kotiin

yksi rusina on karannut


Kahden aikaan Pukinmäen asemalta nousee aina bussiin nuoren Jackie Chanin näköinen mies.
Olen alkanut haaveilemaan että retkillä olisi kiva olla joku eläin mukana, taskuun mahtuvia norsuja ei vieläkään saa mistään niin vaikka koira. Vähän säälittävän mutta iloisen näköinen koira. Ei mitään isoa ja pelottavaa jota en itsekään uskaltaisi ottaa mukaan muttei ei mitään pikku ruipeloa jolle sammakotkin nauraa. Jouluna koiraan voisi kietoa jouluvalot(se olisi hassua piemeällä) ja koiran synttärinä tekisin sille hassun aladoobikakun. Koiran nimi voisi olla Koira, se kuvaisi sitä hyvin.
Jackie Chan ajaa bussilla päätepysäkille asti.

koira Koira


näin ettei rusinat tipu ja pala


vaalea joululeipä, pähkinöitä, rusinoita
240 g vehnäjauhoa
100 g vettä
60 g 100/100 vehnäjuurta
30 g siirappia
15 g voita
keltuainen
7 g hiivaa
n. 1 g pomeranssin kuorta ja fenkolin siemeniä..

40 g rusinota ja muita kuivattuja hedelmiä, 30 g pähkinöitä


Vaivaa kaikista aineita aineista paitsi pähkinöistä ja rusinoista kunnollinen taikina. Otan taikinasta noin 100 g kuorta varten ja sekoita isompaan palaan rusinät ja pähkinät. Anna palojen leivätä noin tunti. Littaa pienempi kuoripala ohuksi ympyräksi ja kääri isompi palloksi pyöritetty pala sen sisään. Nosta 45-60 minuttia, jauhota, viillä ja paista.

 siitä tuli vähän liian pullaa..


miksei aina saa tällasta missikisalaatua aikaan?


 ainakin yksi koira jo löytyy


maanantai 19. marraskuuta 2012

joulu on taas ja tontut täynnä puuroo

voita ja kuumaa känttyä


Jouluun on enää 43 päivää, tai toissa päivän kai oli. Ostin jo itselleni Pierre Hermén kakkukirjan lahjaksi, kun alottaa näin aikasin ehtii ostaa monta lahjaa, itselleen. Lahjojen antaminen on kivaa mutta hakalaa jos tahtoo jotain muutakin jakaa kun jonkun sieluttoman S-Marketin etukupongin ja Pandan konvehtirasian. Joulusuklaita olen jo miettinyt mutta harvemmin niitä kukaan tahtoo lopulta syödä kuitenkaan. Yksi suklaa testi on menossa, paahdan sokeroitua nori-levää uunissa.

Mutta joku voisi viedä lahjana mut Chef&Sommelieriin syömään, en pane vastaan. Voin mä sen maksaakin. Naisten lahjat valitsen Xenian antamien ohjeiden mukaan.

takana oleva vehnänjyvä näyttää vähän kummalta


rouhepatonki
liotus
80 g kuumaa vettä
30 g ruisrouhetta
10 g ruisjauhoja
3 g mallasta
1 g hiivaa

Sekoita kaikki aineet yhteen ja anna käydä noin tunti kunnes tahna on vaahtomaista.

taikina
210 g vehnäjauhoja
90 g vettä
5 g suolaa
3 g hiivaa

Lisää loput aineet ja vaivaa kymmenisen minuuttia. Anna taikinan letävä pari tuntia öljytyssä astiassa muovin alla, taittele taikina pari kertaa levon aikana. Kääri taikina löysäksi rullaksi, anna levätä kymmenisen minuuttia ja pötkötä patongiksi. Nosta noin 45 minuuttia, jauhota ruisjauholla, viillä ja paista kuumassa uunissa.

 rapsakkaa


ja kerrankin hyvät reiät


sunnuntai 18. marraskuuta 2012

tuut tuut!

Chjoko oli panostanut konvehtien(praliinien?) ulkonäköön tänään tosi paljon


Lauantaina oli kolmannet Suklaafestarit. Odotuksia ei juuri ollut kun netin ja Facebuukin mukaan vaikutti että tapahtuma olisi pelkkä iso Fatzerin mainos. Sitä se ei kyllä onneksi ollut mutta aivan liian pieni tila, ihan liikaa ihmisiä ja kympin pääsymaksu ihan liian korkea että pääse ostamaan yhden suklaalevyn tungoksessa. Jos vähänkin on seurannut suklaajuttuja niin tapahtumassa ei ollut varsinaisesti mitään uutta mitä ei saisi joka päivä kaupasta. Hyvät suklaan tekijät paitsi Valrhona loistivat poissa olollaan, tilaisuus tuntui olevan enemmänkin Helsinkiläisten konditorioiden esittelytapahtuma, joka on kyllä hyvä juttu. Tukholmassa NK-tavaratalon suklaaosastolla käyminen on paljon avartavampaa noin suklaan puolesta kun Suklaafest, ehkä en ole kohderyhmää kun kaikki missä on suklaata ei enää ole musta mahtavaa ja ihanaa.

Tästä tuli vahingossa Gagun mainos, kai mä vaan kaivoin kameran siinä edessä esille. Parasta Suklaafestareilla olikin Gagun gt-hyytelö pallero..

..ja huomasin että olen unohtanut kokonaan laittaa tagit postauksiin sen jälkeen kun blogger muuttui.

Gagun Dulcey-puolukka 


suklaajälkkärit


Pacari, ainoa firma joka tekee raakasuklaata joka on suklaata eikä jotain hirveetä terveyspuristetta.. ei nääkään kovin hyviä ole


Gagu pakkaa Gagujaan, Manjari-vadelma macaron on kuulemma paras 


 Valronan uutuuksia, Ivoire vadelma ja Caramelia raksu, Caramelia parempaa ilman raksuja kyllä


Mayran tiski

ja vielä kerran Gagu


perjantai 16. marraskuuta 2012

ravintola Aitossa puhuttiin voitaikinan vaikeudesta

 pasteijat Valion piimätaikinaohjeella, huono ohje


Aluksi olin kirjottamassa matkailusta ja sitte pussailusta. Syksy nostaa varmaan jonkun kaikokaipuun vaikka pimeys onkin rauhottavaa kun kukaan ei odota enää mitään. Mutta ei mulla ollut sanottavaa kummastakaan. Matkoilla olin viimeksi talvella yhden päivän Tukholmassa, matkailu ei avartanut vaan oli monimutkaista ja hankalaa, enkä ymmärtänyt ulkomaan kieltä. Pussailin viimeksi vuonna 97, se oli ihan kivaa mutta teki kaikesta vain vieläkin vaikeampaa. Kotona on eläimet, purkit ja johdot jotka ymmärtää eikä ne yritä olla mitään muuta kun ovat.

Katsoin kyllä paljon maksaa mennä ees ja taas Belgiaan.

Ulkomaanmatkailussa ongelmana on että ainoita paikkoja jotka oikeasti kiinnostavat on Tampere ja Pariisi. Ranta, torni, joet, kebab-katu, kakut, konvehdit ja talot mutta kumpikin on nähty. Äiti sanoo aina että pitää mennä Tallinaan mutta se on maailman tylsin paikka, Malmilla on jännempää ja enemmän nähtävää. Jouni sanoi että Barcelona on maailman paras paikka skeitata, saattaa olla, en skeittaa. Nepalissa oli kuulemma vuoria ja Saint Kittsissä maailman kauneimmat naiset. Porvoossa on lakutehdas. Jostain syystä tahtoisin vain Maineen tai katsomaan Vantaanjokea.

 täytteessäkin on piimää


 
voita, riisiä ja parsakaalia, ei kai voi mennä vikaan? 

tiistai 13. marraskuuta 2012

aromiterapiaa

rapeat herkut


Aina yhtä hauska ja ylettömän vitsikäs Soppa-Hanna antoi mulle lahjaksi kokoelman pienen pieniä aromipurtiloita. Tämä on varmaan joku insideläppä. Jottei vitsi menisi hukkaan Jaanakin sai pari törppöä näistä. Nyt on kaikilla hauskaa.

Mukana oli myös aina hauska rommiaromi joka kumma aine koska se ei maistu eikä tuoksu yhtään rommilta vaan joltain  mystiseltä rommin idealta. Aromin käyttö viinan paikalla on muutenkin hölmöä koska alkoholi tekee muutakin ruuassa kun vain maustaa sen Da capo karkkien makuseksi. Voisin tislata pekoniaromia kaikille joululahjaksi.

näihän tää näyttää tosi hyvältä


leikattu pötkö


Tämä ei ole mikään huumori ohje vaikka se tässä näin onkin vaan näistä tulee tosi hyviä ja rapeita.

mantelirommiaromipikkuleipät  
tähän olisi hyvin saanut mukaan manteli ja vanilja-aromitkin, mutta se olisi ollut jo liian hauskaa
200 g vehnäjauhoja
190 g pehmennyttä voita
50 g mantelilastuja
50 g pienempi kiteistä sokeria mutta normaali käy myös
kuusi(?) tippaa rommiaromia
ripaus suolaa
(vaniljaa)

päälle sokeria ja mantelilastuja

Sekoita kaikki aineet tasaiseksi massaksi ja anna levähtää jääkaapissa tunti. Lämmitä uunii 200 asteeseen. Rullaa taikinasta rulla, littaa sitä vähän ja leikkaa paloiksi. Ripottele pellillä asetetuille pikkuleiville sokeria ja ja vähän mantelilastuja. Paista noin 12 minuuttia(tuo 12 minuuttia on ainoa joka on suoraan alkuperäsestä Jan Hedhin ohjeesta).


näinhän nää näyttää tosi epäilyttäviltä


 
pikkarit 


sunnuntai 11. marraskuuta 2012

sunnuntai on toivoa täynnä

skonssi


Eilen oli ruokabloggarin pikkujoulut eikä mua edes heikota. Tänään tahdoin tehä jotain nopeaa, kai helppoa missä on liioteltu määrä juustoa. Jääkaapissa on piimää mistä olen ajatellu tehdä skonsseja, muffineja tai jotain sellasia mulle tuntemattomia vaivaamattomia ja hiivattomia juttuaja. Skonssiohjeet on ärsyttäviä koska ne on cuppeina, purkkeina, jalkoina, tuumina ja deseinä eikä mun keskittyminen jaksa keskittyä sellasiin. Eikä kaapissa ollut riittävästi voita. Tuijotin jotain valinnaista netistä löydettyä skonssiohjetta vähän aikaa ja päädyin tähän jossa aineet on ainakin vähän samoissa määrissä verrattuna toisiin aineisiin. Onko tämä sitte skonssi vai ei? Ja mikä erottaa skonssin muffinista, entä teeleivästä? onko maapallo sittenkin littana? ja onko kaikki hävinneet asiat vain tippuneet maailman laidalta pois? Dinosaurukset? Atlantis? Sukat? Ikuinen rakkaus?

Ja mitä annan kaikille mun kultapossuille joululahjaksi?

kadonnut sukka


apinaisen herkullinen juustoskonssi
250 g vehnäjauhoja
130 g piimää
70 g kylmää voita kuutioina
40 g hyvin sulavaa maukasta juustoa pikku kuutiona,esim. chedddar
10 g sokeria
5 g suolaa
2 g leivinjauhetta

Sekoita kuivat aineet jauhoihin ja nypi sekaan voi tasaisen epätasaisesti, pistä jääkaappiin. Leikkaa juusto pikku kuutioksi ja pistä uuni lämpeämään 225 asteeseen. Kun uuni on lämmennyt sekoita piimä voijauhosekokseen ja littaa taikina littaksi kasaksi pellille ja jaa kasa neljään osaan raapalla. Paista rapeiksi
.
epämääräisen


valmiina

torstai 8. marraskuuta 2012

syysretki luonnonkauniissa Laajasalossa

kai näillä voi yhden vuoren vallottaa


Laajasalo on aina ollut mulle se kartassa oleva iso mötikkä jonne ei ole mitään syytä mennä eikä sen läpikään pääse minnekään. Tänä kesänä olen kuitenkin huomannut että se on täynnä kaikkia mahtavia lähiseututurismikohteita; Kruunuvuoren huvilat, paljon rantoja, hurja kallioinen metsä, lisää merta, Killingholma, Matosaari ja tietty vanha jo melkeen kokonaan purettu öljysatama. Laajasalon ostarikin on hyvin uskottavan Itä-Helsikiläinen.


tästä ei näe mutta tossa edessä on hirveä pudotus


Syysretkelle lähdin lähinnä katsomaan öljysatamaa mutta hyvin odotettavasti eksyin matkalla metsään ja korkeille kalliolla missä söin eväät. Korkeat kalliot on niin kauan hyvä idea kunnes pitää tulla alas, ylös meno on helppoa mutta alas tulo glögimuki toisessa ja kamera toisessa kädessä ei enää olekaan, prinsessamaisista erätaidoistakaan ei ole juuri hyötyä. Kalliolta tiputtuani Koirasaarentielle vastaan tuleva mummo vaihtoi puolta kummalisen nopeasti.


missä on mäkiä on myös pussailupenkit


kuumaa glögiä ja leipiä kalliolla


Syysretkien huonona puolena on pimeys, heti kun pääsin öljysatamaan ja menin aidan raosta rantaan niin tuli pimeää. Vanha myllätty myrkyiltä haiseva maailmanloppu on vähän pelottava yksin pimeässä. Kruunuvuorenrannassa(ja muissa lähirannoissa) on aina hienoa miten Helsingin keskusta näkyy ihan uudesta suunnasta, öljysatamassakin aina jossain kulmassa näkyi Tuomikirkko myllätyn harmaan joutomaan yllä. Satamasta ei juurikaan ole kuvia pimeyden takia. Käsittämätöntä tässä paikassa on että öljysataman aitojen ulkopuolella on luononsuojelualue jolla ei saa edes huutaa tai sammalille voi tulla paha mieli mutta aitojen sisällä on Helsinkiin tuotu varmaan kaikki mahdollinen myrkkypaska mitä ihminen tuntee.

kutsuvat piikkilanka-aidat ja kieltokyltit, jos tarkasti katsoo niin aidan päällä näkyy Tuomikirkko


porttien raoista öljysatamaan


vanhempaa jo aiemmin hylättyä satamaa, barrikaadin takana tie tippuu kuoppaan


vanha melkeen hautautunut asvalttitie, tämmösestä kulmasta paikka on kaunis


Eväsleipä on tehty vuokaan vaikka se ei varsinen vuokaleipä olekaan, vuuassa paistetusta leivästä saa vaan paremmin leikattua hyviä eväshommiin sopivia paloja.

olutleipä
225 g vehnäjauhoa
150 g tummaa olutta
90 g 100/100 juurta elvytettynä ja hyvässä hapessa
30 g ruisjauhoja
6 g suola
hiivaa voi laittaa sen mukaan miten hyvin juuri toimii, mallas on antamassa vähän väriä eikä kumpaakaan varsinaisesti tarvitse
2 g hiivaa
2 g mämmimallasta

Elvytä juuri noin 12 tuntia ennen jos se asuu jääkaapissa. Tässä ohjeessa on Amerikkalaismallinen juuri joss on puolet vettä ja puolet jauhoa eli ohut lieju. Lisää juureen jauhot, olut ja maltaat ja anna autolyysata puolisen tuntia eli olla. Lisää suola ja hiiva ja vaivaa viitisen minuttiia. Anna taikinan levätä öljytyssä astiassa 2,5 tuntia, littaa ja venyttele taikina paketiksi(stretch&fold) levon ainakana kaksi kertaa. Muotoile leipä ja nosta puolitoistatuntia huoneen lämmössä(muovin alla) ja yön yli jääkaapissa. Aamulla anna leivän lämmetä noin tunti pöydällä, viillä ja paista hyvän tummaksi.

purkit ja purnukat eväitä varten, avocadopestoa, marinoitua mozzarellaa, hapatettua sipulia, savukalamuhjua ja pihatähtimöä


leipä


yksi tärkeimmistä asiosta eväissä on hieno paketointi


pitkospuut Tammisalossa